sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo


Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo
Karisto 2013
Kansi Tuija Kuusela / Stiili
257 sivua
Kotimainen, Kambodzaan sijoittuva romaani
Ruma sana, tappanut.
Omin käsin minä en ole tappanut ketään, minä noudatan ainoastaan organisaation sääntöjä ja tehtäviini kuuluu epäedullisen aineksen poistaminen.  Se on vastuullista työtä, eikä siihen pysty kuka tahansa. Tappamisessa ja poistamisessa on eroa. Teen mitä käsketään niin kuin meidän kaikkien on määrä tehdä. Jos vaistoan vastavallankumouksellista ainesta, lähetän sellaisen viipymättä uudellenkoulutukseen. Miten naiivi mies on?
Vaikka Chey Chan on vangittu, hän uskoo yhtä Angkar-puolueeseen ja punakhmerien toimintaan. Hän uskoo siihen silloinkin, kun häntä kidutetaan tunnustamaan olemattomia, kun hänen pieni poikansa uhataan heittää skorpioneille. Chey Chanilla on kaikki syyt uskoa, onhan hän ministerin vaimo, onhan hän ollut rakentamassa vallankumousta määrätietoisesti. Angkar on kuitenkin kääntynyt omiaan vastaan. Vuosia myöhemmin Vanna-niminen perheenäiti sytyttää suitsukkeen henkien taloon, muttei uskalla omistaa sitä vanhemmilleen ja pienelle veljelleen. Mitä heille on tapahtunut 1970-luvun lopussa?
On kirjoja, joita ei todellakaan lueta suklaalevyn tai portviinilasillisen kanssa, vaan miltei kuumeisen herkeämättä, kaiken kirjan ulkopuolisen unohtaen. Näitä kirjoja on ehdottomasti Terhi Rannelan Punaisten kyynelten talo, jota yhdellä adjektiivilla kuvailtuna voisi luonnehtia vavisuttavaksi.
Punakhmerien nyt museoidussa vankilassa valokuvasta innoituksensa saanut romaani liikkuu kolmessa ajassa ja kurottaa kokonaiseksi eri kertojien näkökulmista ja dokumenteista, kuten kirjeistä, valokuvista ja vankilaraporteista. Rannela kirjoittaa niin taidolla ja sydäntä särkevästi, että kokonaisuutta lukee kuin veitsenterällä. Kouriintuntuvia julmuuksia lukiessa joutuu miltei pidättämään hengitystään, mutta mikään kauheuksien tirkistely- tai itkukirja Punaisten kyynelten talo ei ole, vaan kokonaisuudessaan ehjä romaani, joka kattaa historian painolastin niin yksityisen kuin yhteiskunnallisen osalta. Rannela pohjaa teoksensa vankkaan bibliografiaan, mikä näkyy siinä, ettei kerronta - onneksi - missään vaiheessa mene ylisentimentaalisuuden puolelle. Kokonaisuus on myös erittäin intensiivinen, minkä vuoksi romaanin lukee melko nopeasti. Loppupuolella olin hetken ajan huolissani siitä, kestääkö romaani sittenkään: hajoaako se nykyaikaan ja mainintaan Angelina Jolien adoptiolapsista. Ei hajoa (vaikkei Jolie tuo mitään lisäarvoa), vaan nykyisyys kantaa mennyttä, sydämenlyöntejä, kahta elämää: sepitettyä ja sitä joka ryömii uniin.
Kauan eläköön kunnianarvoinen vallankumous! Rannelan kaksi aikuisille suunnattua romaania, Punaisten kyynelten lisäksi tänä vuonna ilmestynyt Frau, ovat paitsi hyvin kirjoitettuja, myös kiinnostavia siinä, miten eri aikakausien hirmuteot näkyvät sekä yksilön että yhteiskunnan – valtion, kansan tai kansakuntien, erilaisten ihmisryhmien – elämässä. Miten hirvittävää ideologiaa toteuttaneet voivat uskoa aatteisiinsa silloinkin, kun kaikki vetäistään alta pois. Romaanit ja niiden henkilöiden kohtalot ovat erilaisia, mutta temaattisesti teokset ovat raskaita, tärkeitäkin.

Chey Chanin ja Vannan kaltaisten naisten tarinat saavat myös etsimään lisätietoa Kambodzan historiasta ja ihmiskohtaloista, mikä sekin kielii osaltaan siitä, miten vaikuttava ja mieltä askarruttava romaani Punaisten kyynelten talo on.

--
Punaisten kyynelten talosta myös mm. blogeissa P.S. Rakastan kirjoja ja Kirjapolkuni.

20 kommenttia:

  1. Sinä luit tämän! Frausta vakuuttuneena tämä oli minulla kesällä lainassa, mutta ei sopinut kesään. Talvella yritän uudestaan, pitää olla sopiva mielentila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, tämä on aika väkevä romaani ja sopii varmasti paremmin luettavaksi nyt syksyllä tai talvella kuin kesällä. Suosittelen!

      Poista
  2. Täällä yksi, jolle Rannelan Frau on kova sana. Sen sijaan hyvä, että sinä luit tämän kirjan, minä kun en pysty:) Olen miettinyt tätä ja päätin näin. Hienosti kirjoitat teoksesta, joka varmaan ei voi olla ihan helppoa, kun tiedämme, mitä...Mietin just kovimpia, mitä on tullut luettua, jos eräät ns. kovat dekkarit jätetään pois, niin ne ovat Darfurin sotaa käsittelevä Ros Wynne-Jonesin Sade lankeaa ja Nadeem Aslamin Elävältä haudatut. Pitäisikö mieltä suojella...Toisaalta olen itse sanonut, että jos he, kärsivät ihmiset, kaiken tuon kestivät, meidän tulee kestää edes siitä lukea. Ja pitää tietää ja kertoa eteenpäin. Kiitos, että teit näin!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, muistinkin että Frau on ollut sinulle vuoden parhaita kotimaisia - ja nyt on ollut erinomainen kotimainen kirjavuosi. ♥

      Helppo tämä ei ole aiheensa vuoksi ja kirjassa on kohtauksia, jotka järkyttävät, mutta Rannela kirjoittaa tyylillä ja tässä on paljon valoakin. Hieno romaani, sellainen jää mieleen pyörimään.

      Sade lankeaa on kyllä vaikuttava sekin, luin muistaakseni kuusi vuotta sitten ja vieläkin mietin sitä...

      Eipä kestä ♥

      Poista
  3. Tästä tykkäsin yllättävän paljon, kun taas Frau meni vähän ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, melkein sama! Pidin Fraustakin, mutta tämä teki isomman vaikutuksen.

      Poista
  4. Tämä oli järkyttävä tarina, oikein pahaa teki, kun luin sitä. Meidän lähellä asuu pariskunta, joka pakeni ja päätyi Suomeen. Heillä oli 13 lasta, joista 6 selvisi mukaan. Kirjaa lukiessa elin hirmutekoja perheen äidin tarinan mukana. Erittäin taitavaa kerrontaa, suorastaan uskomatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on tosiaan vahva kirja, joka ei päästä helpolla. Sinulle kirja on tullutkin erityisen lähelle, kun ajattelee lähellänne asuvaa perhettä.

      Poista
  5. Tämä oli kyllä hyvä, vaikuttava ja vahva. Hieman se jäi silti minulle etäiseksi, ei ihan yhtä paljon kuin Frau, mutta sen verran ettei se kirinyt ihan niiden kaikkein vaikuttavimpien listalle. Minä en ihan hirveästi toisesta osasta pitänyt, ensimmäinen oli niin kokonaisvaltainen, että sen jälkeen oikeastaan ihan kaikki tuntui hieman lattealta. En tiedä olisiko hieman rikotumpi rakenne toiminut paremmin, mutta toisaalta, tärkeiden ja vahvojen asioiden äärellä tässä oltiin, ja todella onnellinen olen että tämän olen lukenut. Hurjan hienoa huomata, miten rohkeasti Rannela hyppääkin pois siitä kaikkein geneerisimmän kotimaisen kirjallisuuden kentästä, ja kirjoittaa jostain mikä ehdottomasti on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys nykykirjailijalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, ymmärrän hyvin että tämä saattoi kaikesta huolimatta jäädä etäiseksi. Rannelahan kirjoittaa melkein toteavasti, etäännyttäenkin, ja siten minun mielestäni varsin tyylikkäästi. Ensimmäinen osa on tosiaan parempi, mutta toinenkin kantaa, vaikka sen suhteen olin hieman huolissani esim. mainitsemastani Angelina Jolie -maininnasta. Kaiken kaikkiaan vaikuttava romaani ja mielenkiinnolla odotan, mistä Rannela seuraavaksi kirjoittaa. :)

      Poista
  6. Minä aion lukea tämän varmasti, kunhan kaikilta muilta kirjoiltani ehdin ja toisaalta uskallan - Fraun jälkeen uskon, että tämä on vavisuttava.

    Rannela on rohkea kirjailija ja siitä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, uskallat kyllä. Tässä on hurjiakin kohtauksia, mutta kirjassa on valoakin. Frau on kokonaisuutena ehjempi, mutta tämän koin jotenkin isommin. Rannelan rohkeudesta olen samaa mieltä, hieno kirjailija!

      Poista
  7. Samaa mieltä kuin Laura edellä, vaikuttava ja vahva kirja, mutta toinen osa ei ollut mieleen. Ensimmäinen osa imi oikeastaan kaiken, joten toinen osa varmaan olisi minkälaisena tahansa tuntunut lattealta. Pidän Rannelan tyylistä kirjoittaa, ja mm Frau oli myös hyvä ja vahva lukukokemus itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirzu, minunkin mielestäni ensimmäinen osa oli vahvempi ja kuten kirjoitin, olin hieman huolissani kokonaisuuden koossa pysymisestä, mutta pysyi se. Hieno romaani. :)

      Poista
  8. Rannelan Frau ja Läpi yön luettu. Etsin näemmän tämänkin. Ei varmaan päästä helpolla.
    Tunnen olevani punakantisten kirjojen kehystämä. Punainen durra ei liene helppo sekään, mutta liitin sen lukupinooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kannattaa lukea tämäkin. Jännä, miten joskus saattaa lukea melkein väreittäin, kuten sinä nyt punaisia.

      Poista
  9. Tämä on nyt sellaista kirjallisuutta, johon tartun vähän arkaillen; olen herkkä ja tiedän, että on kirjoja, voivat kouraista järkyttävän syvältä. Siksi en voi lukea esimerkiksi keskitysleiritarinoita.

    Mutta Punaisten kyynelten talo pitäisi lukea! Kiitos tästä, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minäkin olen joillekin asioille herkkä ja tässä ollaan niillä rajoilla. Silti olen iloinen, että luin kirjan, jota kiertelin kauan. Sitten kun rohkeutta ja lukuvoimia raskaille aiheille tulee, niin suosittelen.



      Poista
  10. Menee ehdottomasti luettavien listalle! Käytiin muutama vuosi sitten Tuol Slengissä ja Killing Fieldseillä Kambodzassa ja molemmat paikat olivat todella pysäyttäviä. On melko hurjaa mihin ihminen on kykenevä kun aiheena on toisen ihmisen satuttaminen/kidutus/alistaminen.
    Kiitos arvioinnista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marko, etenkin sinulle tätä on sitten ilo suositella, kun olet käynyt Kambodzassa. Varmasti ollut monella tapaa mieleen jäävä, pysäyttäväkin matka. Luulen, että Rannela tavoittaa siitä paljon. Käynti noilla paikoilla on tämän romaaninkin takana.

      Poista