Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Satu Taskinen: Täydellinen paisti
Teos 2011
307 sivua sivua
Kansi Jussi Karjalainen
Kotimainen, Itävaltaan sijoittuva romaani

Aterimet kilkkasivat lautasia vasten. Kynttilät valaisivat pöytää. Sianpaisti oli hienon näköinen. Oli melkein sääli syödä se. Maggikraut-kastikkeen puuttuessa olin aivan valmistuksen loppuvaiheessa tiputellut sianpaistin ihrapäällisen neliöiden koloihin aavistuksen verran soijakastiketta antamaan ekstraväriä, mikä näytti toimineen hyvin. Paistin pinta kiilteli ruskeana ja rapeana. Minun amerikkalainen kalkkunapäivälliseni.

Wienissä itävaltalaisen puolisonsa, Itävaltalaisen, kanssa asuva Taru Korhonen on tärkeän tehtävän edessä. Hän valmistaa sianpaistia, jota miehen äiti ja sisko ovat tulossa syömään - eikä juuri mihinkään muuhun tunnu liittyvän niin paljon kultuurisia ja perhesidoksia kuin sianpaistiin. Sen on oltava täydellinen. Oikotietä täydellisen paistin valmistamiseen ei ole, apua tarvitaan myös eläkkeeltä olevalta naapurilta, näyttelijätär Frau Bergeriltä, jolla hänelläkin on omia, eri syistä voimakkaita näkemyksiään.

Satu Taskisen Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon vuona 2011 voittanut Täydellinen paisti nostaa keskiöön kysymykset ulkopuolisuudesta ja tarpeesta kuulua joukkoon. Suomalaisena Taru on aina muukalainen, mutta toisaalta hän tekee itsekin eroa itävaltalaisista esimerkiksi kutsumalla puolisoaan Itävaltalaiseksi ja peilaamalla omaa suomalaisuuttaan wieniläisten tapoihin – kaikki isot ja pienet erot yksilötasolta yhteiskunnalliselle valottuvat (ja hämärtyvät!) Tarun ajatuksissa.

Mitä mieltä juhlien järjestämisessä oli? Mikä merkitys yksittäisen ihmisen yhdellä panoksella?Tarusta Taskinen luo mainion peilin kulttuurien välille. Taru on ihana ja ärsyttävä. Hän sählää, unohtuu muistoihinsa, hyppää ajatuksissaan nykypäivään. Hän on fiksu ja nokkela, hetkittäin miltei hysteerinen, ja koko ajan hän on hirvittävän yksinäinen. Sianpaisti puolestaan toimii paitsi illallisen pääruokana, myös itsestäänselvänä kulttuurisuodattimena: miten monia merkityksiä siihen mahtuukaan.

Kaikki tapahtuu yhden päivän aikana, mutta tajunnanvirtaromaanina Täydellinen paisti kattaa tietenkin paljon Tarun omasta elämänhistoriasta, eurooppalaisuudesta, juutalaisten kohtalosta, nykyajan maahan- ja maastamuutosta, parisuhteesta, sukulaisuudesta, kulttuurista tavoista ja niin edelleen. Täydellinen paisti onkin (luultavasti) ikuisesti ajankohtainen, sillä Taskisen käsittelemät teemat ovat ikiaikaisia ja sellaisina aina kiinni ”tässä” päivässä.

Miten joku romaani voikin olla samalla kertaa näin hersyävän hauska ja pakahduttavan surumielinen? Taskinen onnistuu kuvaamaan täydellisesti Tarunsa mielenliikkeitä – sitä, millaista on olla hetkessä läsnä ja silti ikuisesti ulkopuolinen.