Poimintoja Helsingin kirjamessuilta

Maanantai-illan hämärässä työhuoneessa valaisee kaksi asiaa: maapallolamppu ja tietokoneen näyttö. Eilen päättyneet Helsingin kirjamessut ja Messukeskuksen humina ovat kuitenkin vielä päällimmäisenä mielessä, joten nyt tämän postaamisen suhteen itseni miltei Maija Myöhäseksi tuntiessani palaan neljään edelliseen päivään. Pieniä poimintoja messuilta – nämä haluan muistaa:

 Esikoiskeskustelut

Perjantaina esikoiskirjailijoita Seppo Puttosen haastattelussa, eilen sunnuntaina Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaat Antti Majanderin, Suvi Aholan ja Sannan Kangasniemen jututettavina. Miten monenlaisia kirjoja ja koskettavia, hauskoja, pysäyttäviä tarinoita teosten taustalla. HS:n palkintoehdokkaista olen lukenut kaksi: ystäväni Minna Rytisalon Lempin ja Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä, joita kumpaakin suosittelen lämmöllä kaikille. Minna ja Soili: onnea ehdokkuudesta! ♥

Nyt tuntuu, että haluaisin lukea niin monia muitakin esikoisia: Paperi T:n valovoimaisuus sai minut melkein ostamaan Post-alfan, mutta eilisen esikoispaneelin jälkeen kirja oli loppunut Messukeskuksesta; perjantaina kuulemani Linnea Alhon Todistajan takana on hurjan kiinnostava tarina; Aura Nurmen ja Tuomas Juntusen kummankin puheenvuorot vetivät hiljaiseksi; Inkeri Markkulan Kaksi ihmistä minuutissa täytyy etsiä käsiini, samoin Hanna Waseliuksen Alma!. Jokainen esikoinen niin perjantain kuin eilisen paneelissa ansaitsisi maininnan tässä bloggauksessakin ja jokainen kirja varmasti löytää lukijansa.

Fintiaanien mailla

En osaa sanoa muuta kuin mitä joku aika sitten bloggasin: ”Blogissani esittelemistä tietokirjoista Fintiaanien mailla nousee ihan sinne kaikkien aikojen kärkikastiin. Mitä muuta voisin nyt sanoa kuin että lukekaa tämä kirja: Fintiaanien mailla on paitsi hyvä, myös syvä teos, joka dokumentoi erään etnisen ryhmän elämää monivalotteisesti – ja suomalaisia lukijoita kiinnostaen.” Koetin ehtiä kuuntelemaan Katja Kettua, Marita Seppälää ja Meeri Koutaniemeä Turun kirjamessuilla: en ehtinyt. Nyt Helsingissä sentään ehdin Rosebudin osastolle. Mikä valovoima näissä naisissa onkaan – ja miten tärkeä fintiaanien elämä on tulla kerrotuksi ja dokumentoiduksi.

Pienet keskusteluonnet

Jukka Viikilän ja Anna Kortelaisen keskustelu Viikilän romaanista Akvarelleja Engelin kaupungista. Messujen rentouttavimman hetken koin, eräät kauneimmat sitaatit kuulin Mika Waltari -lavalla perjantai-iltapäivällä. Lauantaina taas seurasin Claes Andersonin ja Peter Sandströmin keskustelua arkipäivän absurdismista – hienot kirjailijat, loistava keskustelu ja omakohtainen ylpeyden ja ilon tunne: ymmärsin melkein kaiken (nyansseista en ole varma) ruotsinkielisestä keskustelusta.

Tilat ja lavat

Helsingin kirjamessut ovat kuin magneetti tai (olkoot nyt näin) taikasormus, joka vetää puoleensa. Ylhäältä katsottuna se on kuin muurahaispesä (hmm, tämän jutun ylin kuva on otettu torstaiaamuna heti kymmeneltä…), alhaalla hallissa on kuin olisi ruuhkaisessa, mutta lämpimässä sylissä. Kustantajien osastot, antikvariaatit, ravintolat, useimmat lavat. Ihanaa!

Jos jotain moitin, niin Kirjakahvila-lavan kolkkoutta tänä vuonna, mutta vielä enemmän lasten aluetta, joka tyttäreni sanoin on ”kuin tää olisi joku aikuisten paikka, jonne voi tulla syömään eväitä”. Lainaan myös Siri Kolun twiittiä: ”Tämä on Kirjamessujen lasten alue. Siis tulevaisuuden lukijoiden & kirjallisuuskasvatuksen. I am not officially impressed.” Viime vuonna lasten alue oli valoisa ja houkutteleva, kutsuva. Petratkaa messujärjestäjät tässä ensi vuonna, please!

Bloggaajatilaisuudet

Olisikohan vuosi ollut 2012, kun ensimmäisen kerran olin lauantaina messuilla ennen niiden aukeamista. Bonnierin jo perinteeksi muodostunut bloggaribrunssi on aina houkuttanut kirjallisella keskustelullaan ja aamupalallaan. Tänä vuonna tilaisuutta emännöivät Anna-Riikka Carlson, Tuuli Leppänen ja Nora Varjama, jotka haastattelivat Hannu Mäkelää, Riitta Jalosta, Claes Andersonia, Anja Snellmania ja Tuulaliina Varista. Lisäksi BookBeatin väki esitteli palvelua.

Messuilla on monenlaisia keskusteluja, mutta mielestäni lauantaiaamuisessa välittyivät lämpö ja molemminpuolinen – blogaajat kirjailijoista, kirjailijat bloggaajista, kaikki kirjallisuudesta, kritiikistä, kustannusalasta – kiinnostus. Kirjailijat puhuivat teoksistaan ja niiden vastaanotosta, mutta myös yleisemmin kirjan, kirjailijan persoonan ja kirjallisuuden asemasta mediassa. 

Kaikki uskoivat sanan voimaan, Claes Anderson kiteytti hienosti, että jos johonkin tässä maailmassa voi uskoa, niin juuri siihen miten sanoilla voi vaikuttaa maailmaan. Kyllä, juuri siihen minäkin haluan uskoa. Jokainen kirjailija oli keskustelussa vahvasti läsnä ja haluan tässä välittää oman kiitokseni aamusta, joka antoi pohdittavaa ja hyvää kirjamieltä.

Atenan kahta esikoiskirjailijaa pääsimme tapaamaan hieman myöhemmin. Tiina Lifländerin Kolme syytä elää on yksi kauneimmista tänä vuonna lukemistani romaaneista, Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä taas erinomainen esikoisromaani, joka katsoo menneeseen ja kurkottaa tulevaan. Atenan kustannustoimittaja Kanerva Eskola jututti kirjailijoita mm. bloggaamisesta, kirjoittamisen helppoudesta ja vaikeudesta sekä siitä, miten bloggaajat kokevat sen että kirjailijat käyvät kommentoimassa omia kirjojaan koskevia bloggauksia. Tästä kaikesta saimme aikaan myös hyvää yhteiskeskustelua – niin ja totta kai bloggaajat ovat vain iloisia, jos kirjailija käy jättämässä merkin blogivisiitistään.

Myös Teos olisi järjestänyt iltapäivätilaisuuden bloggaajille. Sinne en nyt harmikseni ehtinyt, olisi ollut ilo kuunnella kirjailijoiden mietteitä. Sanottakoot nyt vielä, että mukana keskustelemassa olisi ollut Leena Parkkinen, jonka jokaisesta romaanista olen pitänyt paljon.

Työ

Kirjamessuilla tein kaksi haastattelua, joista ensimmäinen sujui vielä angiinan kipeyttämällä kurkulla, mutta toki jo lääkekuurin voimin. Ari Haasiota oli onneksi ilo haastatella, sillä hän kommentoi hyvin aiheenamme ollutta lapsia, nuoria ja netin vaaroja. Lauantaina olin jo melko lailla täysin tervehtynyt, kun haastattelin Jyrki Korpuaa tämän kiinnostavasta Alussa oli Sana -kirjasta. Aiheena Raamattu ja kirjallisuus oli sellainen, että juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Ainakin Anna ja hdcanis olivat seuraamassa keskustelua.

Ostokset

Olenkohan koskaan käynyt kirjamessuilla ostamatta mitään? En ole. Nykyisin kannan kotiin varsin maltillisen pinon kirjoja. Tämän vuoden pinoni on kuvassa. Erityisen iloinen olen Pekka Kytömäen runokirjasta Valo pilkkoo pimeää, luonnontieteilijän humanistivaimona odotan innolla Adan Algoritmin lukemista ja Salterin Kiitävistä vuosista olen kuullut paljon hyvää. Eilen sunnuntaina kannoimme kotiin myös pinon lastenkirjoja Pokémon Go -oppaasta uusimpaan Kapteeni Kalsariin ja vinoon pinoon mangoja. Salla Simukan Sisarla odottaa sekin lukijaansa.

Kohtaamiset

Kaiken kirjakeskustelun ja muun hulinan keskellä mieltä lämmittävät eniten monenlaiset kohtaamiset: pikaiset tapaamiset, halaukset ja kättelyt ja moikkaukset, istuskelut kuohuviinilasillisen äärellä (kuten kuvassa Leenan ja Saran kanssa ♥), jutustelu pressikeskuksen naulakoilla, runon kuuleminen jukeboksista (kiitos, Pekka Kytömäki), kirjabloggaajien pisteellä Boknäsin osastolla piipahtaneet Tommi Kinnunen, Siri Kolu ja Salla Simukka (miten metkaa ja ihanaa!), illallinen rakkaiden ystävien kanssa... Kaikki edellä mainitut haluan tänäkin vuonna tallettaa jonnekin sydämeni sopukkaan, ja talletankin.

Yllätys

♥ ♥ ♥ 

Torstaille sattui myös yksi iloinen yllätys: Cision listasi taas kirjallisuusblogeja ja olin oikeasti äimistynyt ja onnellinen huomatessani, että Lumiomena on listauksen mukaan Suomen suosituin kirjablogi. Kaikkien näiden bloggausvuosien jälkeen.. Määritellessään blogien suosiota Cision listaa lukijamäärien lisäksi muuta medianäkyvyyttä ja someaktiivisuutta. Kiitos teille kaikille Lumiompun lukijoille ja kommentoijille myös Facebookin, Instagramin tai (hyvin satunnaisesti päivittyvän) Twitterin puolella. Bloggaus on minulle vahvasti yhteisöllistä, joten ihanaa että olette siellä. Lämmin onnittelu kaikille muillekin bloggaajille, jotka olette Cisionin listalla. ♥