Työtä ja kirjoja. Aika mainio yhdistelmä, jos on töitä tehtävä. Turun kirjamessut ovat takana ja ehdinpä sinne minäkin; peräti kolmeksi päiväksi. Kun on töissä kirjamessuilla, on kiire tietenkin melkoinen, mutta kirjanörtti osaa pihistää aina joitakin hetkiä fiilistelyyn.
Kirjakeskusteluista ehdin riipiä vain palasen sieltä ja osasen täältä, mutta messutunnelmaan tempauduin mukaan. Kiisin kahvilakokouksista oman työnantajan kustantamien kirjojen esittelyihin, kohtasin tuttuja kirjailijoita (kiitos keskusteluista), bloggaajia (oli ilo nähdä, kuten aina), kollegoita ("täällä taas!"). Ehdin piipahtaa ruokamessujen puolelle maistelemaan ihania lakuja ja herkullisia juustoja, palasin takaisin kirjamessujen puolelle, nautin vanhojen kirjojen tuoksusta antikvariaattiosastolla, seurasin lavaohjelmaa sieltä täältä, ihastelin Saamenmaan näkyvyyttä lavoilla.
Mieleeni jääneitä messukohtaamisia- tai bongauksia olivat muun muassa:
Riikka Pulkkisen kirjasuosikit. Että eräs kirjailijasuosikkini pitää samoista kirjoista kuin minä, muun muassa W.G. Sebaldin Austerlitzistä.
Leena Lander ja kiitelty syysuutuus Kuka vartijoita vartioi sekä Landerin "velka" kirjallisuuden klassikoille. Hyvä keskustelu yhdessä Touko Siltalan kanssa.
Kesäkustavilaisen Leena Krohnin kuunteleminen: messujen rauhoittavin hetki. Kustavista on sanottava vielä, että sunnuntaina jokainen messukävijä sai lahjaksi Volter Kilven Alastalon salissa. Siinä on klassikko, jonka haluan lukea ja jonka lupaankin lukea nyt vuoden sisällä.
Omat työkirjat. Haastattelin Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot -kirjan kirjoittanutta Sara Kokkosta Runohuoneessa. Paikalla oli paljon kuulijoita ja saimme aikaan mukavan keskustelun, kiitos Sara! Mieli ja maisema taas syventyy kirjailijoiden työhön ja innostuksen lähteisiin. Selkokieltä tarvitsevien lukijoiden määrä kasvaa. Kehun vielä erikseen Turun seudun äidinkielen opettajien osastoa, miten hienoja haastatteluja nuoret siellä tekivät!
Ja otin hetkisen omaa aikaakin. Savolaissyntyiselle Turku on metka kaupunki, koska vaikka murre on ihan erilaista ja meren läheisyyden aistii, on Turun ja Kuopion keskustoissa jotain samaa. Turkuhan on paikoin kuin Kuopio! Ehkä samanlaisuus syntyy torista, puutalokortteleista, vanhan ja uuden rakennuskannan lomittaisuudesta? Mene ja tiedä. Siinä missä kuopiolaisilla on Kallavesi, on turkulaisilla Aurajoki, jonka rannoilla kävelin ja josta löytyi taas kerran hurmaava ja tunnelmallinen ruokaravintola.
Ja kun palasin messuilta kotiin, korvissa tietenkin humisi ja olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Messuhulina sinänsä on rasittavaa, mutta kirjamessuissa on oma huumansa. Kaikki ne kirjat, keskustelut ja kirjakiire. Nyt on hyvä odotella Helsingin kirjamessuja.
--
P.S. Kiitos kommenteista edellisiin postauksiini. Olen lukenut ne kaikki ilolla, koetan vastata tämän viikon aikana!
Oli mukavaa pikimmiten nähdä! Melkein joka messujen jälkeen jää harmittelemaan, ettei tajunnut käydä kahvilla tai kuohuviinillä sen ja sen tapaamansa tutun kanssa, mutta se taitaa kuulua messujen luonteeseen. Pirskahduksia, pilkahduksia, pieniä seesteisiä hetkiä ja sitten taas menoa ja humua. Ehkä seuraavilla messuilla sitten!
VastaaPoistaMervi, oli - ja voisi sanoa että vihdoinkin. Aikaa kunnon jutteluun ei messuilla useinkaan ole, mutta joskus toiste sitten! Seuraavilla messuilla tai kuka ties tulen käymään työpaikallasi. :) Mukavaa syksyä ja hyviä tarinoita!
PoistaOlin Turussa viimeksi kirjamessuilla vuonna 2003, töissä minäkin. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. FIMEllä oli siellä beduiiniteltta ja sujuvasti kuopusta siellä haastattelujen ja muiden välillä syötettiin :).
VastaaPoistaElämän krestomatia, aika kuluu niin hurjaa vauhtia. Arvaa mitä, luin juuri uusimman Acatiimin. ;) Hyvä juttu! Aihe oli toki surullinen, mutta oli silti kiva lukea artikkeli.
PoistaKiitos messutunnelmista! Kuopio ja Turku ovat hienoja kaupunkeja molemmat, tarinoidentäyteisiä <3 Ja ihania työkirjoja sinulla :)
VastaaPoistaKatja, kiitos kommentistasi kaimani. <3 Olen samaa mieltä, Kuopio ja Turku ovat ihania kaupunkeja. Kummallakin on vahva omaleimaisuutensa. Ja juu, nuo työkirjat etenkin!
PoistaOli hauska tavata! Minä olen ollut Kuopiossa vain kerran, mutta muistan miettineeni Kuopion torilla, että onpa täällä samankaltaista kuin Turussa :) Tämäkin päivä on mennyt vielä messuista toipuessa, melkoinen voimankoitos niin fyysisesti kuin henkisestikin.
VastaaPoistaMarile, niin oli! Kiitos kuvaamisesta. Onpa jännä, että sinä(kin) ajattelit Kuopiossa että siinä on jotain samaa kuin Turussa. Ehkä kummallakin kaupungilla on samaa rakennuskannassa ja siinä, että molemmat ovat vahvasti omanlaisiaan.
PoistaMessut vievät voimia, mutta niistä jää ihania muistoja.
Kirjamessut ja Turku. Nämä ovat yksiä rakkauksiani ❤️ Turku on synnyinkaupunkini, mutta kirjamessuilla en ole tainnut siellä koskaan käydä. Helsingin kirjamessut kuuluvat sen sijaan ehdottomasti ohjelmistoon! Mutta, että Alastalon salissa...aloitin sitä lukioaikana. Mutta mutta...kerrohan, kun olet saanut luettua!
VastaaPoistaValkoisia hiutaleita, oi sittenhän tämä postaukseni oli ihan sinulle. Turku on hieno kaupunki ja siellä on mukavat kirjamessut. Helsingin messuja lämpimämmät, mutta toki erilaiset.
PoistaOdotan innolla Alastalon salissa lukemista. Nimittäin opiskeluaikoina kirjallisuuden apulaisprofessori pelotteli meitä opiskelijoita kirjalla ja ajattelin, etten koskaan lähde Volter Kilven Kustaviin. Mutta nyt kun aikaa on kulunut, niin... :)
Kauniita tunnelmia Turusta♥ Jospas oisin ymmärtänyt, että tietty sinäkin oot messuilla, niin ehkä sunnuntaista olisin nipistänyt hetkisen :)
VastaaPoistaIhanaa syksyä!
Kävin Turun kirjamessuilla silloin joskus, kun ne eivät vielä olleet suuri tapahtuma. Poikkesimme sisään päähänpistosta, suunnittelematta. Oli väljää ja seesteistä. Kuin olisi löytänyt salaisen aarteen.
PoistaTeija, kiitos. Ja olisipa ollut hauska nähdä kirjamessuilla! Mutta joku toinen vuosi, käyn Turun kirjamessuilla joka syksy. :) Samoin, ihanaa ja kaunista syksyä!
PoistaKatveita - kaimani, aluksi Turun kirjamessuilla on ollut varmasti kertakaikkisen viehättävä tunnelma. On siellä nytkin toki, mutta ruuhkat ovat melkoiset. Toisaalta on ihanaa että kirjat houkuttavat ihmisiä niin sankoin joukoin, mutta kyllä messureissun iltana oli ihana mennä kodin lähimetsään kävelemään.
Mukavaa, että viihdyit Turussa! Jokiranta on ihana oikeastaan kaikkina vuodenaikoina. Reittini yliopistolle antaa tällä hetkellä mukavasti energiaa, kun aurinko paistaa kirpakasta ilmasta huolimatta kesäisesti ja lehdet ovat värikkäitä. Harmi kun en itse päässyt messuille tänä vuonna, mutta ensi vuonna sitten. Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikoillakin olisi kiva joskus piipahtaa (ja ehkä lukea se Alastalon salissakin ;)), olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut melko lähellä Kustavia.
VastaaPoistaSuvi, Turussa on aina kiva käydä! Olen itse asiassa hieman myöhemmin tänä vuonna tulossa sinne uudestaan, kun Turussa asuva kummityttöni täyttää viisi vuotta. :)
PoistaJokiranta on hurmaava. Sinulla on ihana matka yliopistolle. Onneksi kirjamessut on joka vuosi, ensi vuonna sitten ehdit ehkä mukaan!
Kiva lukea sinunkin messupäivityksesi ja ihania kuvia Turusta. Hassu nähdä kaupunki jonkun toisen silmin. Ja oli kiva tavata, vaikkakin pikaisesti :)
VastaaPoistaKatri, kiitos. Turku on kaunis kaupunki! Oli tosiaan metka nähdä - taas. Me aina törmätään messuilla, kiva juttu.
PoistaOijoi, ihana messupostaus! Minä löysin kyseisen sinikantisen Alastalon kirpparilta. Ajattelin, että tämähän on nyt selvää johdatusta tarttua kirjaan. ;-) Aion lukea sen seuraavaan klassikkohaasteeseen. Helsinkiä odotellen.
VastaaPoistaKaisa, <3 Ja hienoa, me molemmat luetaan Alastalon salissa piakkoin. Minä en tosin vielä klassikkohaasteeseen, vaan odottelen kesäisempää aikaa. Toivottavasti nähdään Helsingissä!
PoistaKIvat messut kun on yhdistetty kirjat,ruuat,juomat ym. SIellä oli myös veljeni italialaisine ruokineen
VastaaPoistaJael, sama kuin Helsingissä: kirjoja, ruokaa, juomaa, tunnelmaa! Harmi etten tunnistanut veljeäsi. Onkohan hän Helsingissäkin?
Poista