Kun on kirjamessunnut neljä päivää ja osin iltaakin, ottaa palautuminen näköjään liki kolme vuorokautta. Tämä keskiviikko on nimittäin ensimmäinen messujen jälkeinen päivä, jolloin avasin kotikoneen.
Minun kohdallani työ ja ilonpito yhdistyivät messuilla nytkin. Tämä tarkoittaa sitä, että kiisin haastattelusta toiseen tai vähintäänkin kuuntelemaan työantajani kustantamista kirjoista käytyä keskustelua ja ehdin muutamaan palaveriinkin. Mutta sitten vastapainoksi kävin kuuntelemassa kirjakeskusteluja, kiertelin antikvariaattiosastolla, ehdin istahtaa messukuppilaan ystävien kanssa ja tapasin tuttuja vähän siellä sun täällä. Messuilla runsaudenpula on itsestäänselvyys ja moni keskustelu jää raapaisuksi, mutta se on osa messujen luonnetta. Onhan se huikeaa ja mahtavaa, kun noin 80 000 ihmistä kokoontuu yhtenä viikonlopuna kirjojen ja hieman ruoan ja viininkin äärelle. Iltaisin jalkani olivat kipeät ja päähänkin koski, mutta olo onnellinen: kaikki ne ihmiset, kaikki ne kirjat!
Pintaraapaisuna omista messutunnelmistani haluan välittää ainakin nämä:
Romaanihenkilönsä tyyliin täydellisesti sonnustautunut Siri Kolu lukee Taika Taksisen edesottamuksista. Kirja on meilläkin lasten mieleen - ja toki omaanikin. Upeat kengät Kolulla, muuten! |
Jukka Petäjä ja Mihail Šiškin, joka Neidonhiusta olen lukenut nyt jo reilun viikon verran. Painavia teemoja keskustelussa: sananvapaus, muistot, ihmisyys. Šiškin vangitsee kuulijansa. |
Lauantaiaamun kattaukseen kuului maukas brunssi sekä Bonnierin esikoiskirjailijoiden kuuleminen. Simo Hiltunen, Roope Sarvilinna, Vuokko Sajaniemi, Saara Turunen ja Kaisa Haatanen. |
Kirjailijoita haastatteli aina niin sympaattinen Ella Kanninen. Kuvassa myös Jussi Seppänen ja Bonnierin Vilja Perttola. |
Kaisa Haatanen, Erkka Mykkänen, Inga Röning ja Jussi Seppänen iloisissa tunnelmissa. |
Brunssi huipentui Mihai Šiškinin vierailuun. Keskustelua Henrikki Timgrenin kanssa oli ilo seurata. Ja tämä fanityttö tuli varsin onnelliseksi signeeratusta Neidonhiuksestakin. |
Sunnuntai oli työn puolesta melko kiireinen messupäivä, mutta samalla se oli minulle perhepäiväkin. Nelosluokkalainen tyttäreni on Harry Potter -fani, onneksi löytyi tämä mainio seinä! |
Blogiani pitempään seuranneille ei ole epäselvää, että Haahtela on suurimpia kirjailijasuosikkejani. Messujen jälkeen otinkin Lumipäiväkirjan uudelleenluvun kohteeksi. |
Messujen jälkeinen arki tuntuu hyvältä. Ja vaikkei minun pitänyt tehdä kirjaostoksia, kannoin kotiin muun muassa Göran Turnströmin, Asko Sahlbergin, Hilary Mantelin ja Juha Hurmeen tuotantoa. Lapset saivat hekin itselleen mieluisat kirjat. Mieheni hankki itselleen vain yhden teoksen, mutta se on sitäkin järeämpi: Adan Smithin Kansojen varallisuus, joka ei voi kutsua kevyeksi iltalukemiseksi. Laadukas suomennos siinä kuulemma on.
Kun messut ovat ohi, niin minä alan odottaa joulua. Olen tässä ihan mahdoton. Enkä selvästikään ainoa perheessäni! |
--
Yläkollaasissa: haastattelen Sara Kokkosta kultaisista tyttökirjaklassikoista (kuva: Avain); WSOY:n kirjaseinältä löytyi ystävän kuva; Mieli ja maisema - kirja Akateemisen kirjakaupan osastolla; messuvarjot; perhepäivämyllääjät; salaattiklassikko; Juri Nummelin kertoo kirjoista ja elokuvista; Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin keskustelu veti Aleksis Kiven edustan täyteen kuulijoita, Mörkökin oli siellä; Mitäpä olisi messukollaasi ilman yhtä selfietä.
En yhtään ihmettele, jos neljän messupäivän jälkeen ei heti irronnut messureportaasia!
VastaaPoistaMahtavan paljon ehdit nähdä ja kuulla, työn puolesta ja muutenkin.
Oli kiva tavata, vaikka ei ehditty juuri tervehdyksiä enempää kuulumisia vaihtaakaan! :)
Maija, ei irronnut ei, ja kommentitkin laahaavat. Mutta mikäs kiire tässä. :D
PoistaToivottavasti sun seuraavalla (!!!) kirjamessureissulla ehditään jutella enemmän. :)
Jännittävää lukea messukokemuksia ns työntekijän näkökulmasta. Kivaa että ehdit paljon muutakin.
VastaaPoistaKatriina Ttk, kiva että luit. Minä aina yhdistän messuilla työn ja huvittelun. Siinä ehtii monenlaista.
PoistaHieno kuvakooste: lähikuvat tarjoavat osuvia tunnelmia! Jaan Haahtela-hymistelyn kanssasi, no ainakin joka toisenkirjan osalta :) Luin Lumipäiväkirjan heti Tähtikirkkaan jälkeen ja koin ne sisarteoksiksi.
VastaaPoistaJa Joenpellosta. Olen heitellyt jo ideaa keväisestä Joenpelto-haasteesta. Ajattelin lukea Lohja-sarjan piiiitkän tauon jälkeen.
PoistaTuija, kiitos. Metkaa, että Haahtelan kirjoista noin joka toinen on vedonnut sinuun ja joka toinen sitten ei niin paljon. Minulle oikeastaan vain esikoinen jäi sellaiseksi harjoitelmaksi, josta en paljon mitään irti saanut. Muut taas... No, suosikkejani totta kai.
PoistaLohja-sarja pitää kyllä lukea. Mietin, että malttaisinko odottaa haasteeseen saakka.
Ihana tuo Katja Ketun kuva. Ja Siri Kolun kengät!
VastaaPoistaLuin Joenpellolta parikymppisenä muutaman kirjan, mutta en oikein muista niistä mitään. Ja luulen, ettei aika (tai siis minä) ollut vielä silloin kypsä niille. Nyt hyllyssä olisi Rikas ja kunniallinen odottamassa uutta tutustumista Joenpeltoon.
Juha Hurmetta, hienoa! Luen juuri Nyljettyjä ajatuksia, joka on aivan huikea kirja.
<3
Liisa, kiitos. Katja Kettu vaikutti kaikin tavoin ihastuttavalta. Samoin Siri Kolu, joka eläytyy lukemiseen aikamoisesti. Oli ilo kuunnella,
PoistaJoenpelto voi tosiaan olla niitä kirjailijoita, joita kannattaa lukea hieman vanhempana. Ehkäpä siis nyt?
Nyljetyt ajatukset juuri ostin! Hauska sattuma.
<3
Loistavaa heittäytymistä Siri Kolulta!
VastaaPoistaJa huhhuh sinun messuilua. Itsekään en ole ehtinyt arkiruuhkassa messuraportteihin, mitä nyt yksittäisiin (hieman jäätäviinkin) kuvapaljastuksiin.
Mutta tietävätkö lapsesi kumpi on Tatu ja kumpi Patu? Kirjailijoilta he kuulemma sekaisin (kuten minultakin) ja kertoivatkin hyvän muistisäännön... :D
Bleue, eikö olekin! Ihan mahtavaa.
PoistaEi sitten nähty messuilla - tai ei ainakaan tunnistettu toisiamme, jos vastaan käveltiin. Ajattelin nimittäin sinua. :)
Kuopukseni väittää, että silmälasipäinen on Tatu - vai oliko se Patu. Vaike noita veljeksiä on kyllä erottaa. Olisipa hauska kuulla ja oppia tuo muistisääntö.
Kuopuksesi taitaa olla oiekassa. Itse ainakin muistelen, että Tatulla on silmälasit. En kyllä ole ihan varma... :D
PoistaEn yhtään ihmettele, että messut vaativat levähtävään. Voin vain kuvitella uupumuksesi, kun vielä olit töissäkin kaiken ohessa. Vaan olipahan taas huikean kiva nähdä! <3
VastaaPoistaAijai, Haahtela <3 Minulla jäi tuo haastattelu kokonaan kuvaamatta, kun olin ilmeisesti niin keskittynyt vain kuuntelemaan. :-D Siri Kolulla on kyllä ihanan tunnistettava tyyli.
Kaisa, oli ihana nähdä! Sinä olitkin ensimmäinen bloggaaja, jonka torstaiaamuna näin. <3
PoistaPaljon ehdit sinäkin kokea, huikeita messujuttuja!
Ja hih, kuunteleminen on tärkeämpää kuin kuvaaminen. :)
Kiitos kiinnostavasta messukatsauksesta! Oi Joel. Kiitos :)
VastaaPoistaSatu, eipä kestä! Ja Joel on kyllä loistava puhuja. :)
PoistaOih, mitä kaikkea ihanaa! Kuten tiedätkin juuri Haahtelan Lumipäiväkirja on suosikkini häneltä;)
VastaaPoistaMinä aina vain sitä Lohja-trilogiaa jaksan Joenpellolta susoitella. Ja sitten kaikki ne muut.
<3
Leena, messuilla on aina ihanaa! Mutta ihanaa oli teilläkin, ihan toisenlaista. <3
PoistaMuistankin, että pidät Lumipäiväkirjasta. Se on ollut mulle sellainen salakavala romaani: ensin en pitänyt, sitten pidin, nyt vielä enemmän.
Lohja-trilogia siis!
<3
Oi kun siellä onkin ollut ihanaa! aina etukäteen ajattelen kirjamessujen olevn yhtä tungosta ja hälinää, mutta jos tekisin jonkin etukäteissuunnitelman minäkin ensi vuonna. Viime syksynäkin pistäydyin pika pikaa vain Turun messuilla, enkä tietwnkään ottanut etukäteen mistään selvää...
VastaaPoistaKiitos Katja ihanainen tästä bloggauksesta! <3 Ja Shishkinkin - Tähän ei voi sanoa muuta kuin: auts, miksen ollu minäkin tuolla nimmaria pyytämässä... Ihanaa että sinä sait sen :)
Kaisa Reetta, kyllä kirjamessuilla oli mukavaa. Ja toki samalla uuvuttavaakin. Etukäteissuunnitelmat auttavat, mutta messupaljoudessa ne tuppaavat hieman muuttumaan. :)
PoistaSiskin oli kyllä niin! <3 Koetan blogata Neidonhiuksesta pian.
Kiva, että kommentoit!
Hauskoja kuvia messuilta, ja paljon ehdit/ ehditte puuhata. Oli oikein mukavata tavata! Heti, kun näin Taika Taksinen -kirjan kannen, mietin, että hänestä on tehty kovasti Siri Kolun itsensä näköinen. :)
VastaaPoista