Heidi Köngäs: Hertta
Otava 2015
Kansi Anna Lehtonen
285 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Minulle tuottaa mielihyvää sanoa hänen koko nimensä, sillä sekin on jollain lailla niin vahva ja miehekäs. Raamikas nimi, hyvin osuva. Miten minä selviäisin ilman Leinoa, ilman rakkauttani? Hän on päässyt hetkessä niin lähelle, melkein verenkiertoon. Juuri nyt mikään minussa ei kehota lähtemään, joutumaan eroon hänestä. On oltava realisti: mikäli palaan Moskovaan, tuskin pääsen enää takaisin Suomeen ja minua tarvitaan täällä.
Suomen tunnetuimpia rakkaustarinoita, ja Suomen ehkä tunnetuin kommunistinainen: vankilasta vapautunut Hertta Kuusinen ja ministeriksi noussut Yrjö Leino, joka Hertan sanoin soitti itsensä minuun. Taustalla vaikuttaa myös Yrjö Leinoa tarkkaileva Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki eikä Otto-Wille Kuusisen otekaan päästä Hertasta koskaan irti. Tuoreessa romaanissaan Hertta Heidi Köngäs jatkaa toista maailmansotaa ympäröivien vuosien käsittelyä.
Kiehtovaa, monille tuttua, toisille uutta on siis fiktion pohjana. Ja periaatteessa Köngäs luokin kiehtovaa, sujuvasti kirjoitettua kaunokirjallisuutta, joka antaa ymmärtää itse kunkin keskeishenkilön olleen jonkinlainen pelinappula suuremassa poliittisessa pelissä. Aate ja rakkaus vievät, vaan eivät ilman matkaan tulevia muttia. Ristiriidat repivät jokaista ja näiden ristoriitojen kuvauksessa Hertta on kiinnostavimmillaan. Harmi vain, että kiinnostavista ainesosistaan huolimatta Hertta jää romaanina etäiseksi pintaraapaisuksi. Ei auta, vaikka vain öisin minä huudan, mutta ääntäkään ei kuulu: Hertan huuto jää paperille, se ei yllä lukijan sieluun lukuun ottamatta erästä tapahtumaa kirjan loppupuolella.
Köngäksen romaani on nimittäin yllättävän tasapaksu, kun ottaa huomioon että siinä on kolme kertojaa ja että näiden kolmen kertojan kokemukset ovat niin poliittisen kuin tunteellisen myrskyn silmässä. Vaikka romaanin rakenne tekee selväksi sen, kenen näkökulmasta kaikkea katsotaan - lyhyet luvut tai oikeamminkin yksinpuhelut on nimetty kertojansa mukaan - ovat Hertan, Leinon ja Riekin kertojanäänet yllättävän samankaltaiset. Vaikka Köngäs kirjoittaa taidolla, ei hän saa erilaisiin hahmoihinsa syvyyttä. Kaikki se, mikä voisi olla koskettavaa tai ravistelevaakin, jää etäälle: rakkaus, luottamus ja epäluottamus, kaipuu omaa lasta kohtaan, isänmaa ja se, minkä kotimaalle parhaaksi näkee. Lähimmäksi tulee, totta kai, Hertta Kuusinen, jota käsittelevät osiot on nimetty etunimen mukaan, miesten luvut puolestaan sukunimellä. Tasapaksuus sai minussa aikaan myös sen, etten erityisemmin odottanut Hertan pariin pääsyä: yleensä luen työmatkalla bussissa ja illalla ennen nukahtamista. Herttaa en ottanut bussikirjaksi, mikä kertoo siitä ettei se houkuttanut minua tarpeeksi.
Tasatahtisuudestaan huolimatta Hertta on kiinnostava romaani. Köngäs osaa kyllä peilata historiaa ja muuttaa sen fiktioksi. Yksityiskohdat ja ajankuvat ovat nekin kohdallaan. Historiallisesta taustastaan johtuen Hertan lukeminen on ristiriitaistakin: jokainen lukija suhtautuu varmasti omalla tavallaan Hertta Kuusiseen, kommunistien keskeisimpään naishahmoon ja oman aikansa superjulkkikseen.
Vaikkei Hertta minua täysin vakuuttanutkaan, on Heidi Köngäs hieno kirjailija ja Hertta kelpo romaani. Köngäksen tuotannosta kiinnostuneille suosittelen erityisesti vuonna 2012 ilmestynyttä Dora, Doraa.
Aiheen puolesta kirja on niin kiinnostava, että lukisin tämän mielelläni, vaikka arviosi ei kyllä anna kirjasta erityisrn hyvää kuvaa. Ehkä siis sitten joskus, kun on paljon aikaa!
VastaaPoistaKia, tässä on kiinnostava aihepiiri ja kyllä Köngäs kirjoittaa osaa. Minä en niin vaikuttunut, mutta esimerkiksi HS:n Majander nosti kirjan Köngäksen parhaaksi. Lue siis, jos ja kun kirja vastaan tulee!
PoistaKatja, kiitos, kiitos, kiitos!!!! Olen ihan tuskassa, kun nyt jo minulla on odottamassa KOLME kotimaista naiskirjailijaa, joita en ehdi lukea ennen matkaa, sillä teen tässä hässäkässä kovasti odotettua tietokirjaa, kaksoiselämäkertaa. Sanoin jo R:lle, 'nyt on varman vielä pakko tilata Herrta'. Ei ole, ei ole. Tiedät mut ja mä sut, tää ei ole mulle, mikään tasapaksu ei ole mulle. Vain Dora, Dora kummittelee minulla vieläkin lukemattomana. Luvattu oli kuin jotenkin liian tuttua, mutta se Vieras mies...oooh, valun sitä kirjaa koko ikäni! Köngäs siis kykenee ihan mihin vain, mutta miten ihanaa, että nyt voin keskittyä tiedät kyllä mihin...Hirveää tavallaan nyt sanoa, mutta alkaa tuntua, että kohta leijailen kuin ensi lumen hiutale...olen missä vain, mitä välii, nautin ja en tee mitään muuta kuin mikä on hauskaa.
VastaaPoistaOnni on luotettava kirjabloggaaja, joka sanoo todesti, miten tuntee <3 Nyt juuri alan nousta aikapulaepätoivosta ja kohta alkaa Broadchurch ja sitten Silta, meillä on jätskiä ja omia mansikoita, elämä on syystaivaan tähtiä. Nitä sulle tästä ziljoona <3
Olen niin samaa mieltä sun kanssa Leena, onni todellakin on luotettava kirjabloggaaja. Mäkään en ole tasapaksun ystävä ja vaikka aihe kiinnostaa kovasti, niin ehkä tartun tietokirjaan ensin. Kiitos Katja, että ehdit ensin.
PoistaLeena ja Taika, hassut te! Muistakaa, että esim. Antti Majander kehui tätä kovasti Hesarissa ja nyt Jaana ja Omppu blogeissaan. Makuasioita. Minulle Hertta oli pieni pettymys. Se on ihan hyvä romaani, vaikka vain "ihan hyvä".
PoistaLeena, sun pitää lukea Dora, Dora. Se ei ota kauaa, mutta ne teemat - ja lumi!
Taika, käy lukemassa myös Ompun bloggaus. Minulle tasapaksu, hänelle täydellinen. :)
Minä aion tämän kyllä lukea (odottelen kirjaa kirjastosta), vaikka sinä (jonka näkemyksiin olen tottunut luottamaan) et kovasti paljon innostunutkaan. Harmi sinällään, jos Köngäs ei ole onnistunut saamaan kiinnostavasta aiheestaan huolimatta romaaniaan toimimaan.
VastaaPoistaNo, katsotaan mitä saan Hertasta itse irti (ja jos saisin vaikka tämän avulla viime viikkoina riivanneen blogiplonkinkin murtumaan).
Jaana, kävinkin jo lukemassa bloggauksesi. Ihanaa, että pidit. Ja tarkkaan kirjan luit, hyviä huomioita!
PoistaPidän kyllä Köngäksen tavasta kirjoittaa, joten vaikken niin Hertasta innostunut, arvostan ja ihailen kirjailijaa.
Hmmm, tunsin tätä kohtaan alustavaa mielenkiintoa, mutta ehkäpä en nyt suotta kiirehdi. Aiheensa puolesta tämä kiinnostaa kyllä, joten ehkä joskus tunnustelen miltä tämä minusta tuntuu :)
VastaaPoistaKatja, tunnustele ja lue joskus. Kyllä tämä lukemisen arvoinen kirja on, kiinnostava ja taidolla tehty!
PoistaTämä oli mielenkiintoista lukea, kun en ole Köngästä itse vielä lukenut lain :).
VastaaPoistaBleue, kannattaa lukea joku Köngäksen kirja. Hieno kirjailija kaiken kaikkiaan!
PoistaVoi, olin ajatellut jossain vaiheessa lukea tämän, mutta nyt into vähän lopahti. Hertan tarinassa on varmaan ollut tulta ja tappuraa, joten on harmi, jos ne eivät ei välity kirjasta.
VastaaPoistaKiitos tästä, Katja! <3
Kaisa Reetta, minä en löytänyt tästä sitä tulta enkä tappuraa, mutta on tämä silti kelpo romaani. Lue vaikka Ompun juttu, vaikutu siitä!
Poista<3
No tuota joo. Nyt ollaan näemmä kanssasi aivan asteikon ääripäissä. Mulle tämä oli todellinen "olen tulessa" -kirja. Olisin voinut kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon, sillä paloin palovammoille asti Herttaa lukiessani. Luin jopa kävellessä, en malttanut laskea kädestäni. Minulle tämä on vuoden 2015 THE kotimainen.
VastaaPoistaOmppu, ei me kyllä ääripäissä olla!!! ;) Jos oltaisiin, en olisi lukenyt koko kirjaa loppuun tai jos olisin, olisin kyllä moittinut sitä. Nyt romaanin kolmen eri kertojanäänen tasapaksuus häiritsi, mutta mielestäni tämä on silti ihan hyvä romaani. Odotin toki vuoden parhaimmistoon nousevaa lukuelämystä, jota en saanut. Mutta kelpo romaanin kuitenkin luin.
PoistaMinä taas en odottanut yhtään mitään ja tämä oli myös ensimmäinen Köngäkseltä lukemaani romaani. Se on vaan se, kun se tunne tulee ja vie. Ja myös se, että olen kovasti kallellani vahvasti palavia naisia kohtaan, kuten siinä bloggauksessani sanoinkin. Lisäbensaa sitten vielä Kollontai ja miten hänen ajatuksensa tulivat lihaksi Kuusisen elämässä. Hyvässä ja pahassa. Ehkäpä siksi ajattelin, että koettiin tämä ihan eri tavoin, kun sinä mainitsit tasapaksun ja se on niin kaukana omasta kokemuksestani kuin olla voi. Luin tuolta edeltä, että mainitsit Majanderin lämmenneen Hertalle. Se onkin mennyt minulta ihan ohi, kun luen Hesaria vain satunnaisesti. Pitääpä käydä tutkimassa.
PoistaOmppu kirjoitti: "Se on vaan se, kun se tunne tulee ja vie."
PoistaJuu, on niitä sellaisia naisia kuten Maria Stuart mutta häneltä menikin ensin kruunu ja sitten henki. Ja sitten on niitä naisia kuten Elisabet I joita tunne *ei* vienyt ja jotka onnistuivat hallitsijana.
Siis Hertta Kuusinenhan oli nainen, jolle puolue ja isä olivat aina pääasia. Mutta Köngäs kuvaa naista, joka ei saa kirjoitetuksi, kun pitää haaveilla miehestä.
Könkään kuvaama nainen ei olisi ikinä onnistunut edes tavallisena poliitikkona, saati Moskovassa koulutettuna kommunistina. Häntä voisi suorastaan joku naisvihaaja käyttää esimerkkinä siitä, etteivät naiset sovi politiikkaan.
Komppaan Omppua ja ihastuin kirjan teemaan poliittisesti vangittuihin ihmisiin ja heidän seuraamiseen 30-40-luvulla. Rakkaustarina, joka oli yksipuolinen oli myös tärkeä teema tässä kirjassa. Yllättäen tästä ajasta on niin vähän aikaa, mutta Suomessa tapahtui kaikenlaista poliittisesti aktiivisille ihmisille. Kun sattui olemaan vastakkaisella puolella. Huikea teos, tämän olisi pitänyt olla Finlandiaehdokkaana.
VastaaPoista