Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Kustantaja: Otava 2015, Otavan kirjasto
Alkuteos: Fallout 2014
Suomennos: Marianna Kurtto
Kustantamosta
Brittiläinen romaani
Hän hymyili ja samalla tuttu levottomuus otti hänestä vallan; hän tunsi tavanomaista, tuskallista etsimisen iloa, ja hän tunsi puutteen. Puutteen, joka oli etäisyys hänen itsensä ja rakkauden välillä, muotti hänen asettua, laskeuma joka oli vääristänyt hänen sydämensä.
Lontoo 1960-70-lukujen taitteessa. Luke, puolalaisen juopon ja mielisairaan ranskalaisäidin poika, roskakuski ja käsikirjoittaja; Näyttömestari, kaunotar ja feministi Leigh; Järjen ääni ja tuottaja Paul sekä lahjattoman näyttelijän tytär Nina, joka pääseee pitkälle, mutta nai nöyryyttävän Tonyn. Heidän tiensä risteytyvät useaan otteeseen sykkivän Lontoon teatterimaailmassa. Rakkaus muuttaa ja määrittelee ihmisiä, mutta mitä rakkaus ylipäätään on?
Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta on neljän nuoren aikuisen kasvutarina. Se on romaani, joka on samalla kertaa vauhdikas ja runollinen, brittiläisittäin piilotetun hauska että alati sopivasti melankolinen.
Jones sekä tavoittaa onnistuneesti 1960- ja 70-lukujen tunnelman pienimpiä yksityiskohtia myöten että taitaa koskettavan ja elämänmakuisen henkilökuvauksen. Knallit ja minihameet, volkkari nimeltä Janis ja Elnettin voimalla pysäytetty kampaus saavat lukijan hymyilemään, kirjan lopussa oleva soittolista tarjoaa musiikillisen retrospektiivin romaanin aikakauteen. Toisaalta Luken nukkavieru olemus, kamppailu kirjoittamisen kanssa ja vierailut äitinsä luona sairaalassa tuovat kuvaukseen syvyyttä ja traagisuutta, kuitenkin ilman turhaa patetiaa. Uhrautuvan Nina-paran Jones kirjoittaa ehkä turhankin epäitsenäiseksi, haluaako hän edes tulla pelastetuksi? Oma lumonsa epävarmassa, lavalla upeassa Ninassakin on. Leigh on valovoimainen ja miltei esikuvallinen naisasianainen. Paul jää hahmoista vieraimmaksi, vaikka tärkeä onkin.
Henkilöhahmoja taustoittaa Lontoo, yksi suosikkikaupungeistani. Jones saa kaupungin sykkimään ja hiipumaan samaa tahtia Luken, Ninan, Paulin ja Leighin kanssa: miten kaupunki on osin toisaalta suttuinen teatterimaa, toisinaan ankara ja terävä sade piiskaa kaupunkia ja sitten puoli Lontoota on kuin vastapainoksi haaleanpinkkejä ja vihreitä omenankukkia. Kaupunki on moniulotteinen, loistelias ja ankara, aina jossain määrin romanttinen: Bayswater on puiston väärä puoli, vuokrahuone Camdenissa on juuri mielikuvien mukainen, klubit miltei tulvivat samppanjaa ja kielletympiä nautintoaineita ja Thamesin vartta kävellään.
Entä miten aika tärähtää takaisin tavalliseen nopeuteensa! Jones käyttää hienoja kielikuvia, mutta kirjoittaa samalla niin sujuvasti ja vetävästi, että voisin kuvitella romaanin vääntyvän helposti elokuvaksi, sellaiseksi terävällä tavalla nukkavieruksi brittifilmiksi. Ehkä rakkaus oli totta onkin ennen kaikkea loistava lukuromaani, jonka kohdalla voisin (ensimmäistä kertaa tässä blogissa) käyttää ystäväni Hannan termiä lukusukkula. Sillä sellaisesta on kyse: taidokkaasti kirjoitetusta romaanista, jonka maailmaan on helppo upota.
Se ei ole niin suurta maailmankirjallisuutta kuin mitä Otavan kirjastossa enimmäkseen on, mutta äärimmäisen koskettava ja viihdyttävä se on. Romaanin kepeän ja painavan välillä tasapainotteleva tunnelma tarjoaa enemmän kuin perinteisen kuka-saa-kenet-tarinan. Tämän kirjan henkilöhahmot toden totta jäävät elämään kirjankansien sulkeuduttakin.
--
P.S. Kommenteissa keskustelua painottaakseni: pidin tästä todella, todella paljon ja aion lukeaa lisää Jonesia. Lukuromaanimaisuus tässä on mielestäni hyve. :)
Jones on minulle taas yksi lukematon.
VastaaPoistaOlisipa ihana upota johonkin hyvään lukuromaaniin, antautua tarinan vietäväksi. Jospa vielä tässä kuussa ehtisin tarttua oikein vetävään...
Kaisa Reetta, tämä on ensimmäinen Jonesilta suomennettu. Hieno romaani, pidin paljon. Oli jotenkin niin mukavaa antaa kirjan ja etenkin sen henkilöhahmojen kuljettaa ja nauttia lukemisesta. <3
PoistaRakastan Jonesin kirjoja. Erityisesti ekaa, tokaa ja sitten tätä, joka on neljäs. Minulle hänen teoksensa ovat henkilökohtaisella tasolla suurta maailmankirjallisuutta. Tosin, kuten olen jo monessa paikassa todennut, niin Jonesin esikoinen nimeltään Outcast on minusta hänen tähän mennessä parhaansa ja siksi hieman harmittaakin, että tämä nyt ensimmäisenä suomennettiin. Hyvä kuitenkin, että edes jotain suomennettiin.
VastaaPoistaJones on itse näyttelijän tytär, joten hieman aavistelen, että tämän teoksen henkilöiden taustalla saattaa olla eläviä esikuvia.
Tiedätkö, että minuun melkein sattuu, kun sanot lukuromaani ja kirjoitat keveän ja painavan taistelusta. Niin ovat tulkinnat erilaisia. Minua tämä repi ja kuljetti menneissä rakkauksissa. En löytänyt mitään keveyttä. Päinvastoin. Painot nilkoissa lukumeressä kuljeskelin.
Joka tapauksessa kirjoituksesi on oivallinen. Olen vaan eri mieltä.
Omppu, kuule, kaksi asiaa: minäkin rakastin tätä! Enkä usko, että olen oikeastaan eri mieltä kanssasi. Lukuromaani ei ole minulle kirosana, vaan sellainen että kirjaa oli nautinto lukea. Samalla tavalla lukuromaani minulle oli viime vuoden parhaaksi ulkomaiseksi valitsemani Kate Atkinsonin Elämä elämältä. Ja tästä minulle tulee se kepeyden ja painon vaikutelma: kirjan teksti kulkee kepeästi, helposti, mutta henkilöhahmoissa on painoa.
PoistaNyt aloin miettiä, että kirjoitinko siten, että annoin kirjasta heppoisen kuvan? Se ei ollut tarkoitukseni. Pidin tästä todella ja aion lukea lisää Jonesia pian. Etenkin tuo Outcast kiinnostaa.
Rakastit?! Mahtavaa. Minulle tuli tosiaan kirjoituksestasi tunne, että hieman ikään kuin peittelit sitä, että et ollut tästä niin kauhean innostunut (eikä tietenkään kenenkään tarvitse ollakaan, mutta mutta mutta, kun vaan niin täysillä tykkään Jonesin kirjoista).
PoistaLukuromaani. En taida tietää, mikä se on. Jotenkin yhdistän sen siihen, että tarina kulkee mukavasti, mutta kirjalla ei ole sen syvempiä tarjottavana. En tiedä, mistä tämän käsityksen olen kehittänyt. En tiedä, annoitko heppoista kuvaa, mitä lienen omia tulkintojani tehnyt.
Sitten on varmaan se, että sinä rakastat niin ihanan hillityn hallitusti. Toisin kuin yours truly, jolla tuppaa ryöpsähtämään vähän liikaakin välillä :)
Hih! Joo, nautin tämän lukemisesta niin paljon, että on Williamsin Stonerin ohella ainakin alkuvuoteni käännöshelmi. Jos en kauheasti innostu, en peittele ollenkaan (yleensä jätän sellaiset kirjat kesken tai sitten kyllä kirjoitan suoraan, että keskinkertainen tms.).
PoistaBlogissani rakastan hillityn hallitusti, tosielämässä olen aika temperamenttinen (ja kiukkuinen, omg). ;)
Minäkin kiinnostuin tästä ja kirjailijasta muistaakseni Ompun kirjoituksesta joskus ja huomioin nyt suomennoksen tulleen :)! Odotan ihan innolla, että saan kirjan käsiini.
VastaaPoistaBleue, toivottavasti saat kirjan pian. Hyvä romaani, nautinnollinen lukea. :)
PoistaToiveemme toteutui <3! Jännittää jo aloittaa. Huippuja tällaiset jaetut lukukihelmöinnit!
PoistaJee! <3
PoistaEn ole lukenut Jonesin kirjoja,mutta kaiketi kannattaisi...
VastaaPoistaJael, kyllä kannattaa ainakin tämän yhden perusteella.
PoistaTämä on yksi niistä kevään uutuuksista, joita minäkin olen lukulistalleni keräillyt... Mielenkiinnolla odotan, millainen lukukokemus tulee olemaan... Uskoisin että hieno <3
VastaaPoistaKatja, tämä on ihana ja laadukas romaani, joka tarjoaa ajanvietettä, mutta keskimääräistä parempaa sellaista. Pidin tästä valtavasti, ei suurta maailmankirjallisuutta, mutta mikä lukunautinto!
PoistaLukusukkula! Nyt kyllä harmittaa,että unohdin tuon Hannan hienon termin omasta arviostani. Sillä juuri sitä kirja on, parhaasta päästä.
VastaaPoistaArja, eikö tuo Hannan termi olekin hieno ja juuri tälle kirjalle sopiva!
PoistaHuomasin tämän Kirsin kirjanurkassa ja ihmettelin, onko Kirsi lähtenyt oikein romanttiselle retkelle, kunnes huomasin kirjan kannen alarivin eli sarjan. Sitten löysin sinunkin lukeneen tämän. Tämä on aivan uusi tuttavuus minulle. Täytynee hankkia ja lukea.
VastaaPoistaOlen jopa miettinyt että tämä sarja miellyttää minua joskus jopa enemmän kuin Keltainen. Viime vuonna siinä oli liikaa pettymyksiä minulle.
Ulla, tämän englanninkielinen nimi, Fallout, onkin parempi. Kannattaa lukea.
PoistaHmm, minäkin olen vanhastaan arvostanut enemmän Keltaisia, mutta vaikea sanoa nykyisin. Otavan kirjastossa on kyllä melkoisia helmiä.
Huomasin tätä juttuasi lukiessani itse karttaneeni lukuromaanimääritelmää, vaikka tämä teos oikeastaan täyttää kaikki oivallisen lukuromaanin määritelmät ja odotukset! Nautittavaa luettavaa, enemmän kuin 'pelkkää' viihdettä mutta ei liian vaikeaa kuitenkaan. Juuri parahultaista uppoutumiseen ja oman arjen unohtamiseen.
VastaaPoistaKirsi, mietin tässä yhtenä päivänä, että mikä lukuromaani oikeastaan on. Haluan tehdä eron sen ja viihderomaanin välillä - toki viihderomaanikin voi olla lukuromaani, mutta jos eteen panee adjektiivin laadukas, tulee lukuromaaneillekin syvyyttä. Ja sellainen tämä on, laadukas lukuromaani. :)
PoistaKatja, olen lukujumissa! Auttaisiko tämä eli olisiko mun kirja vai ei?
VastaaPoista<3
Leena, on! Itse asiassa olen ollut vähän ihmeissäni, ettei tätä ole näkynyt sinun blogissasi. Laadukas romaani, jossa on monenlaisia sävyjä ja silti niin sujuvalukuinen, että poistaa lukujuminkin.
Poista<3
Katja, olet täysin oikeassa ja perästä kuuluu ♥ Kiva, että muutama on todella tajunnut, mikä minua vie. Oli Phillips ja nyt tämä ja sitten tulee...Oijoi...<3
PoistaLuin kirjan juuri loppuun. Meinasin monta kertaa jättää sen kesken. Odotin ihan jotain muuta. Ehkä luin hehkutuksia etukäteen liikaa. Liian kepeä minulle. Toki oli hyvin kirjoitettu ja hahmot piirtyivät vahvana mieleeni, mutta äh... Tämä oli kaukana suuresta kirjarakkaudesta, jotain hälinää sitä oikeaa kirjaa ennen.
VastaaPoistaValpur, kepeähän tämä onkin - ja siinä lajityypissä hyvä. Jonesin romaani on mielestäni ns. lukuromaani, joka ei anna mitään kovin syvää, mutta lukuromaanin puitteissa se teki tehtävänsä ja toi lukijalle hyvää ajankuvaa ja uskottavia, koskettavia henkilöhahmoja. Tosin nyt kun omasta lukukokemuksestani on jo aikaa, täytyy sanoa että tämä kirja on hälventynyt mielestäni aika tavalla.
PoistaKiitos kommentistasi.