Sandra Boart (teksti) &Karolina Ehrenpil (kuvat): Ripaus Sokeria
Kustannus Mäkelä 2015
Alkuteos: En nypa socker 2014
Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi
140 sivua
Ruotsalainen leivontakirja
Tämän postauksen otsikko on tietenkin huijausta. Ei täällä mitään leivontalauantaita vietetä kuin blogitekstissä, sillä tapaan leipoa joka perjantai. Jokaperjantainen tapa juontaa selvästi lapsuudenkodistani, jossa äitini taitaa edelleen leipoa viikonlopuksi. Pääsääntöisesti leivon tutuimpien ja rakkaimpien ohjeideni mukaan erilaisia marjapiirakoita, sarvia, mokkapaloja, pullia, juustokakkua, leipiä, grissineitä ja sämpylöitä yms. Etsin kuitenkin aina uusia suosikkiohjeita, jollaisiksi viime vuosina ovat tulleet muun muassa englantilainen luumukakku, perinteinen britakakku, Susu-suklaapiirakka ja helppoakin helpompi pataleipiä. Näiden ohjeet löysin internetistä, mutta kaikkein ihaninta ja jotenkin oikeinta on etsiä ohjeita kirjoista.
Leenan postauksen houkuttelemana kiinnostuin kauniilta näyttävästä ruotsalaiskirjasta Ripaus sokeria. Ja kaunis kirja onkin, joskin sokeria on enemmän kuin vain ripaus. Suolaistakin on toki mukana, mutta kondiittorin ja hääkuvauksiin erikoistuneen kuvaajan yhteistyön tulos on makeaakin makeampi.
Makeus tai sokerisuus on tietenkin kirjan tarkoituskin: kyse on pääosin juhlaleivonnasta. Keskiössä ovat perhejuhlat häistä ristiäisiin, mutta myös erilaiset kesäiset juhlat ja lastenkutsut kattavat useita sivuja. Syksy ja talvi saavat omat, kirjan kokonaisuuteen nähden pienet, lukunsa. Kokonaisuus on tunnelmallinen ja vahvasti visuaalinen.
Kuvat ovat pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittuja ja kauniita. Leivonnaiset ovat hyvin esillä, ihmiset ovat herttaisia ja hempeitä, kuvausrekvisiitta juhlavaa ja ruotsalaisen leikkisää. Kaikki on melkein liiankin suloista, utupuuterista. Kuvia on paljon, mutta jäin kaipaamaan kuvia valmistusvaiheista. Ohjeet ovat nimittäin paikoin sen verran monimutkaisia, että niitä olisi voinut havainnollistaa kuvilla. Osa resepteistä on myös sellaisia, ettei niitä voi toteuttaa jokakodin keittiövälineillä: meillä on paljon leivontavälineitä, mutta esimerkiksi pientä kaasupoltinta ei ole - eikä tule. Näiden ohjeiden kohdalle olisi ollut hyödyllistä saada korvaavia valmistustapoja, nyt esimerkiksi houkuttelevan kuuloinen limetti-seljankukkapiiras vaatii hieman päänvaivaa sen suhteen, miten piiraan voisi muuten valmistaa. Enkä ehkä saa tulevana äitienpäivänä tätä kakkuakaan:
Mutta ei se mitään! Ohjeet vaikuttavat kyllä muuten toimivilta ja työvaiheet selkeiltä. Koeleivoin eilen illalla suklaa-appelsiini-whoopieita ja vaikka niistä tuli turhan isoja (mistä voi syyttää vain leipojaa), oli niissä maku ja rakenne kohdillaan. Vaikka valtaosa ohjeista tuntuu liiankin juhlavilta, niin ainakin erilaiset kuppikakut, teeleivät, rapeat pikkupizzat, raparperipiirakka ja mansikkabruschettat tulevat minullakin varmaan kokeiluun.
Pullanleipojien käyttökirjaksi Boartin ja Ehrenpilin kirjasta ei ole, mikä ei tietenkään ole edes tällaisen kirjan tarkoitus. Suurin osa leivonnaisista sopii juhlaan ja ohjeet ovat viitseliäille leipojille suunnattuja.
Ja kuitenkin: Ripaus sokeria on kirja, joka on ilo omistaa muiden keitto- ja leivontakirjojen joukossa. Sillä ainakin omalla kohdalla haaveilu on usein puoli leivontaa. Selailen erilaisia leivontakirjoja mielelläni, kuvittelen leipovani omatekoisella lemon curdilla täytettyä röyhelökakkua, mutta tosiasiassa ostan lemon curdin kaupasta, unohdan sen jääkaappiin ja leivon tavallista omenapiirakkaa. Haaveilla kuitenkin saa ja pitää! Ja haaveiluun Ripaus sokeria on juuri oikeanlainen kirja. Se pastellisuudessaan melkein prinsessainen teos. Se on laadukkaasti tehty ja houkutteleva, sanalla sanoen nätti kirja.
--
Ensi viikollakin koetan pitää leivontalauantain. Silloin vuorossa on toinen kaunis, mutta hyvin erilainen kirja.
Katja, minusta tämä on niin suolinen kirja, mutta koska en ole kovakaan leipuri, koin ohjeet aika haastaviksi. Nöyränä mietin, että nämä aukeavat kunnon leipureille, eivät minulle, joka juuri nyt valmistan marokkolaisia lihapullia,
VastaaPoistaKirjan kuviin ja asemointiin on selvästi panostettu ja tämä utupuuterinen kirja on vain niin ylellistä, että...en sanotuksi saa. Kiva, että innostuit tästä <3
Leena, tämä on hyvin suloinen ja sinulle kiitos siitä, että huomasin tämän olemassaolon. Mutta ohjeet ovat hyvin haastavia. Huh! Leivon parikin kertaa viikossa, mutta tässä on niin monia vaiheita ja tarvitaan niin monia erilaisia sekoitusasioita sun muita, että pitää todella haluta jotain sievää, että alkaa edes yrittää. ;)
PoistaTässä utupuuterisuudessa on puolensa ja pidin kyllä tästä kirjasta, mutta jotenkin sitä hempeyttä on ripaus liikaakin...
Mutta kuitenkin, innostuin kyllä. <3
Kaunis kirja katsella ja varmaan sivuilta löytää hyviä vinkkejä moniin juhlatarjoiluun vaikkei ohjeita noudattaisikaan.
VastaaPoistaMinttuli, totta! Tästä löytää hyviä vinkkejä ja kirjaa lukiessa tekisi heti mieli järjestää vaikka kesäiset pihajuhlat. Ja ohjeissa on paljon sellaisia, joita vastaavia voisi etsiä netistä. Kaunis kirja. :)
PoistaHehee, tuo kuvan kakku näyttää kyllä juuri semmoiselta, että oma lopputulos saattaisi olla hieman erinäköinen.
VastaaPoistaKeitto- ja erityisesti leivontakirjat ovat ihania omistaa. Siitä huolimatta, ettö minäkin pääsääntöisesti leivon niitä omia suosikkejani, niin siitä huolimatta kirjojen kauniiden kirjojen lehteily ja hekumointi sillä, mitä kaikkea voisi tehdä, on ihanaa!
Minulla on parhaillaan koekäytössä Olgan pullakirja eli jotain ihan muuta kuin tämä. Varmaan kirjoitan siitä lähiaikoina blogiinkin, huomenna on nimittäin taas pullanleipomispäivä!
Amma, hih, eikö vaan näytäkin! Kävin lukemassa juttusi Olgan pullakirjasta ja se olisi enemmänkin minunkin juttuni. Mutta ihanapa tätäkin on ollut selata.
PoistaAina välillä on kiva katsella tosi taitavien tekijöiden luomuksia ja vaan fiilistellä. Meiltä tosin löytyy tohotinkin (crème brulée-innostuksen ajoilta), mutta en silti ole vieläkään uskaltautunut tekemään kuvan tyyppistä kakkua, vaikka niistä useamman kerran kirjoissa ja lehdissä olen ihastellutkin :-)
VastaaPoistaMinna, luulen että tällaisten kirjojen kohdalla katselu onkin parasta hupia. Crème brulée on ihanaa, en ole koskaan valmistanut itse, mutta tilaan mielelläni ravintoloissa jälkiruuaksi.
PoistaMinulle käyttökirjaksi sopii paremmin esim. Olga Temosen Olgan pullakirja. :) Olen innokas leipomaan, vaikka en leivo läheskään niin usein kuin sinä.
VastaaPoistaTämä toimii taidekirjana kuten sisustuskirjat. Minulla on muutamia tällaisia ihanuuskirjoja, jotka on ollut ihan pakko saada.
On kyllä ollut hyvä valokuvaaja. Ja leipuri - tai leivonnaistaiteilija!
Marjatta, ihan samat sanat. En usko, että minun tulee tehtyä kovinkaan paljon tämän kirjan ohjeilla, mutta katselu- ja inspiraatiokirjana kiva omistaa.
PoistaIhanuuskirja on hyvä nimitys tällaisille!
Oijoi, että satuinkin tulemaan Lumiomenaan maha tyhjänä :)
VastaaPoistaKirja näyttää ihan mielettömän ihanalta hurmaavine ohjeineen ja kuvineen, joita ihailin Leenan postauksessa.
Limetti-seljankukkapiiras! <3 Nyt on ihan pakko lähteä kauppaan hakemaan ainekset johonkin ihanaan, vaikka pienimuotoisessa 'sokeerilakossa' olenkin... <3
Mukavaa viikonalkua! :)
Kaisa Reetta, joskus kirjablogeissakin voi olla näitä vaaroja. ;) Ihania kuvia tässä on ja juhlavia ohjeita.
PoistaTsemppiä sokerilakon kanssa, vaikka sitten pienenkin! <3
Kauniin näköinen kirja, mutta vaikuttaa turhan haastavalta minulle. Olen tänä keväänä hurahtanut leipomiskirjoihin, ja ostanutkin niitä hyllyyni muutaman kappaleen. Selkein on ollut Kinuskikissa Leipoo, Tervetuloa juhliin! Minusta on hienoa, että reseptikirjoissakin panostetaan nykyään visuaaliseen ilmeeseen niin paljon. Joskus on hauska vain selata kauniita kuvia.
VastaaPoistaKia, juuri noin: kaunis, mutta haastava. On sellainen minullekin. Kinuskikissalta olen lukenut vain blogia, mutta olen kuullut hyvää hänen ohjeistaan. Kirja on varmasti kauniskin.
PoistaÄskettäin tuli Yle Teemalta ohjelma Lumoavat leivonnaiset. Sitä katsoessani mietin, olisiko minun syytä opetella syömään kakkuja, leivonnaisia tai jälkiruokia. Karkkeja olen osannut syödä jo vuosia.
VastaaPoistaTuija, voin kuvitella, miten tuollainen ohjelma saa aikaan sen, että (melkein) tekee mieli leivonnaisia. Minä olen aina osannut syödä kaikenlaista makeaa. Jotkut jälkiruoa ovat kuin karkkeja! ;)
Poista