tiistai 10. maaliskuuta 2015

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua. Kuvitelmia
WSOY 2015
Graafinen suunnittelu: Markus Pyörälä
Sivuja: 86
Kustantamosta
Kotimainen kertomuskokoelma


Mies kävi sateista katua punainen sateenvarjo kädessään. Vastaan tuli nainen, jolla ei ollut sateenvarjoa. Mies tarjosi naiselle omaansa, mutta hän kieltäytyi ja katosi kylmästä hytisten kulman taakse. Mies lähti vastakkaiseen suuntaan, kiersi korttelin ja tyrkytti jälleen varjoaan naiselle. Ei, sanoi nainen ja alkoi painella johonkin kolmanteen, käsittämättömään suuntaan.

Jo heti ensimmäinen kertomus houkuttelee alullaan, mutta mistä on kyse? Aikuisten satuja vai jotain muuta? Hetki sirkuksessa, kauheuksia tallentava maalari joka ei pysty käyttämään punaista, koulupoika jota tökitään teroitetuilla lyijykynillä ja kolme tarinaa kohtaamisesta Krista Kososen kanssa. Alaviitteitä ja arabiaksi käännetty kertomus. Kaikki puolen, pisimmilläänkin muutaman sivun mittaisina tarinoina, novelleja tai ajatelmia - Kuvitelmiksi alaotsikoituja.

Erkka Mykkäsen kauniskantisessa Kolmessa maailmanlopussa on vain 86 sivua, mutta 25 tarinaa. Kuvittelin ottavani pienen kokoelman lukemiseksi yhdelle bussimatkalle töihin ja takaisin: istun päivittäin bussissa noin puolitoista tuntia ja saatan hyvinkin lukea muutaman sadan sivun mittaisen romaanin parissa päivässä. Mykkäsen kirjan pieni koko ja lyhyet kertomukset hämäsivät, sillä nyt on syytä puhua kokoaan isommasta kirjallisuudesta.


Kokoelman näennäisen pienet tarinat vaativat keskittymistä ja tarjoavat jossain määrin ristiriitaisen lukukokemuksen. Ensinnäkään kirjaa ei voi ahnehtia kerralla, vaikka teoksen periaatteessa lukeekin maksimissaan tunnissa: kaikkea on niin paljon - ja niin niukasti. Paljon määrällisesti, sillä kertomuksia on runsaasti ja niiden tematiikka varioi, samoin tyylilajit aina lapsekkaasta runolliseen. 
Kertomuksissa tapahtuu monenlaista, kaikenlaista. Kertomukset ovat toisinaan absurdeja ja groteskeja, joskus maanläheisiä, pääosin pieniä julmia tarinoita. Julmuuteen sekoittuu kauneutta ja rumuutta. 


Ja kuitenkin kaikkea myös niukasti, koska Mykkänen ei tuhlaile sanoja tai maalaile rönsylauseita, kerronnan tiiviys ei salli hajamielistä ja hyppelevää lukemista (jota tunnustan joskus harrastavani). Mykkänen katsoo tarkkaan eikä tähtää ollenkaan ohi. Vaikka Kolmen maailmanlopun tarinoissa on melkoista kaaosta, on Mykkäsen kerronta hallittua ja hiottua.


Hän myös haastaa lukijansa ajattelemaan ja yhden julmahkon tarinan jälkeen kysyykin, että "uskotko minua?". Taitava Mykkänen ehdottomasti on, vaikka jotkut tekstit tuntuivat näppäryysharjoituksilta - pääosin onnistuneilta sellaisilta. Nimitarina, joka lähenee perinteistä novellia, on kaunis. Tupakoivista työkavereista kertova Kevät on groteski tarina, joka (silti) hymyilyttää. Kakatti on tarina, jollaisen kirjoittaminen voisi olla melkein illanistujaisten aikaisen vedonlyönnin seurausta (kuvitelmissani!) - ja ainakin tarina vetoaisi takuulla esimerkiksi omiin lapsiini, jos sen heille ääneen lukisin (ehkä pitäisi). Krista Kosos -trilogia saa arvoisensa lopun (ha ha), jolle toivottavasti Krista Kosonenkin nauraa.

Nautinko Mykkäsen tarinoista? Vaikea sanoa, mutta nautiskelu ei  onneksi ole aina lukemisen tarkoitus. Omanlaistaan viehätystä kyllä löysin. Samastua tarinoihin ja niiden todellisuuksiin ei oikein voi, mutta tuskin pitäisikään. Pikemminkin pysyin hereillä: virkistyin, omalla tavallaan viehätyin, ärsyynnyinkin. Kolme maailmanloppua on kokoelma episodeja, jotka ovat outoja ja usein vieraita, mutta mahdollisia. Uskotko?

--
P.S. Blogger heittelee fonttia, vaikka olen jo tätäkin kirjoittaessani koettanut muutamankin kerran määritellä sen muihin teksteihin sopivaksi. Kuvatkoot vaihteleva fontti osaltaan Mykkäsen kokoelman arvaamattomuutta!

15 kommenttia:

  1. On se niin ihanaa, että kirjallisuus on niin monimuotoista kun on! Minua rupesivat nämä Mykkäsen pienet groteskit kertomukset viehättämään ja kiinnostamaan jo kovasti.

    Kirjan kansi on muuten todella viehättävä!

    P.S. Fonttien heittelyyn olen keksinyt konstin, joka auttaa kun muut keinot on kokeiltu: kopion kirjoittamani tekstin esimerkiksi wordiin, kopioin sen siellä uudestaan ja liitän takaisin bloggeriin ja voilà, teksti on taas sen suuruista kun pitääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, eikö olekin! En tiedä, pidinkö tästä vaiko en, mutta yhdentekeviä Mykkäsen tarinat eivät ole. Osa on aika kauheita, osa hurmaavia, osa siltä väliltä. Luettavia jokainen.

      Kansi on upea.

      Tiedätkö, olen aiemmin kokeillut tuota samaa konstia tekstin suhteen, mutta tällä kertaa se ei toiminut. En tiedä, mikä lie syynä, mutta ajattelen että tähän tekstiin tuo fontin muuttuminen sopii. :)

      Poista
    2. Minullakin Mykkänen on odottamassa, mutta katsotaan, katsotaan...

      (Piipahdimme Aurinkolahdessa ja matkalla näimme useita joutsenia matkalla pohjoiseen ja nyt luvataan takatalvea...Tässä varmaan syy, miksi en ole kevätihminen: Kunnon talvi ja sitten heti kunnon kevät olisi iloinen asia, mutta tämä vetkuilu...)

      <3

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Luen jos sattuu vastaan!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, mielenkiintoiselta kuulostaa! Määrällinen vähyys on joskus merkillisen vaateliasta - ja kyllä, monesti myös kirjallista taituruutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä onkin mielenkiintoinen kirja, kaimani. Ja Mykkänen on taitava kirjoittaja, luulen että tulen lukemaan hänen mahdollisia myöhempiäkin teoksiaan.

      Poista
  4. Tällaiset pienet suuret tarinat ovat ihan parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, niin ovat. Kannattaa tutustua, jos et ole jo lukenut.

      Poista
  5. Hei Katja!
    Olen syksystä asti seurannut blogiasi ja ihastellut ensinnäkin varsin kaunista - jotyen sanoisi ammattitaitoista - otetta valokuviisi. Kiitos tästä esteettisestä puolesta! Lisäksi valitsemasi kirjat ovat erinomainen tapa päivittää omaa lukulistaa - tai siis lihottaa. Täytyy varmaan tilata jostakin toinen elämä. Mistä pääsenkin itse aiheeseen, johon toisaalta annoit jo vastauksen tässä yllä: mistä ihmeestä ammennat aikaa lähes kahden kirjan viikkolukuvauhtiin? Epäilen ettet nuku ikinä! :-) Mutta bussimatkat, siinähän se!

    Mykkäsestä olenkin kuullut, vaikuttaa varsin absurdilta tapaukselta. Ei kun lukulistaan sijalle 114. :-)

    Nyt on valokuvaajan aurinko tuolla ulkona. Uusia kirjakuviasi (ja mielenkiintoisia päivityksiä) odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tami! Tosi kiva kuulla, että olet lukenut blogiani. Minä löysin sinun blogiisi ihanan Kirjailijan kanssa -Merin linkityksne myötä ja aion tulla pian kommentoimaankin monenlaista. :)

      Toinen elämä olisi kieltämättä joskus tarpeen! Hih, minulla on 30 km mittainen työmatka, jonka kuljen julkisilla ja silloin on aikaa lukea. Aina lukeminen bussissa ei onnistu, kuten tänään, mutta lataan toiveita huomisen suhteen.

      :)

      Poista
  6. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta, mutta tekstien lyhyys arveluttaa - en näemmä ole vieläkään täysin parantunut novelliallergiastani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, näin lyhyitä tekstejä on ainakin nopea vilkaista! Siinä mielessä ainakin kannattaa tsekata ja kyllä kansien väliin mahtuu aika monenlaista.

      Poista
  7. Hei! Lukaisin Kolme maailmanloppua eilen ja hämmennyin. En osannut kirjoittaa siitä mitään, joten päädyin lueskelemaan blogeja. Olen samaa mieltä monesta asiasta: välillä oli vaikeaa sietää hämmennystä, mutta toisaalta juuri kummallisuudet viehättivät, samoin Mykläsen niukka tyyli. En muista, olenko ilmoittautunut lukijaksesi, mutta teen sen nyt :) t. Meri

    VastaaPoista