tiistai 30. syyskuuta 2014

Kruunuvuoren huvilat ja lokakuisia kirjamenoja


Aurinkoinen syyssunnuntai ja kummistalomaiset, autiot puuhuvilat ovat melkoinen yhdistelmä. Kontrasti on kiehtova. Kävin muutaman kirjabloggaavan ystäväni kanssa retkellä Helsingin Kruunuvuoressa, jonka puuhuviloista on kirjoitettu paljon. Villojen kohtalo on surullinen ja olen retken jälkeen jälkeen pohtinut paljon minulle tuntematonta mennyttä.

Jätän teidät pian kuvapaljouden pariin, mutta tähän vielä pari sanaa lokakuun kirjatapahtumista. Kirjamessuthan ovat kaikille kynnelle kykeneville kirjanystäville herkkua enemmänkin kuin messulipun edestä. Tänä viikonloppuna messuillaan Turussa, jossa esiinnyn ihanan Amman kanssa perjantaina 3.10. Kuisti-lavalla klo 10.50-11.10. Juttelemme tietenkin kirjastamme Linnasta huvisevalle harjulle. 50 parasta kirjaa. Kirja on keskustelun kohteena myös Helsingin kirjamessuilla kuun lopussa, siitä vinkkaan tarkemmin sitten aikanaan. Messujen lisäksi aion osallistua lukupiiriin, jossa saa kohdata kirjailijan. Ei ole mikään salaisuus, että Joel Haahtela on yksi suosikkikirjailijoistani. Lastenkirjailijanakin tunnettu Meri Savonen on perustanut Kirjailijan kanssa -lukupiirin ja Haahtelan Tähtikirjas, lumivalkeasta keskustellaan Kallion kirjastossa 28.10. Ilmoittautukaa mukaan!

Kirjamessumaailma tuntuu olevan miltei valovuosien päässä hylätystä Kruunuvuoresta. Mutta melkoisia tarinoita tännekin mahtuu, vai mitä? En tiedä, milloin huvilat rapistuvat, lahoavat tai puretaan kokonaan. Melankolinen kauneus vetoaa minuun ja tiedänkin, että haluan nähdä Kruunuvuoren villat vielä edes kertaalleen ennen kuin ne katoavat. Iso kiitos retkiseuralle!



















13 kommenttia:

  1. Kiitos Katja näistä mahtavista kuvista, tuo olisi niin hieno nähdä livenä, olen ihan koukussa tällaisiin taloihin...surullista kyllä, niin surullista.

    Hyviä messuja sinulle!! Minäkin olen Turussa perjantaina, mutta toisalla, irkkumusiikin mukana :) Ja oi, oi Joel!! Ihan mahtavaa, odotan jo raporttiasi lukupiiristä :)

    Nuo kaksi viimeistä talokuvaa...niihin jään nyt asumaan. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, eipä kestä. Jos liikut Helsingissä ja sinulla on ylimääräistä aikaa, niin suosittelen retkeä Kruunuvuoreen. Nuo talot saattavat (melkein kaikki) kadota kokonaan. Kiehtova ja ihmeellinen alue.

      Olenkin huomannut, että teillä on kaikenlaista irkkumusiikin saralla menossa. Huippua! Ja joo, Joel - kiva mennä lukupiiriin. :)

      Poista
  2. NOita huviloita on ollut tarkoitus katsastaa jo kauan,mutta se on aina jäänyt.Surullisen kauniita ne ovat ja toivois,että niille tehtäisi jotain.
    Mukavaa messuilua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, milloin tulet seuraavan kerran Helsinkiin? Ehkä silloin ehtii vielä. Surullista ja kauniita, totta.

      Poista
  3. Upeita kuvia! Toki myös surullisia - millaisia tarinoita nuo villat mahtavatkaan sisäänsä kätkeä.
    Mukavaa messumatkaa Turkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, niitä huviloiden mahdollisia tarinoita olen miettinytkin. Keksimme muuten kahdeksanvuotiaan tyttäreni kanssa nimikkohaamut jokaiseen huvilaan. Se oli aika hauskaa.

      Kiitos, odotan messuja jännityksellä ja innolla.

      Poista
  4. Kaunista rappioromantiikkaa!

    Aion käydä Turun kirjamessuilla. Vielä en tiedä, menenkö pe vai la...

    Olen ajatellut, että tuo sinun ja Amman uusi kirja olisi mielettömän hyvä joululahjakirja kaikille kirjojen ystäville...

    VastaaPoista
  5. Aivan mielettömän tunnelmallisia kuvia, Katja! Tämmöisestä paikasta en tiennytkään aiemmin, Helsinki kun on hieman vieraampaa minulle. :) Tuo viimeinen kuva <3

    VastaaPoista
  6. Hauskaa, minäkin kävin tänäsyksynä kuvaamassa tuolla samassa paikassa =). Kuvat on tulossa blogiin piakkoin. Tiesitkö, että ko. aluesta on kirjoitettu kirja: (Minna Torppa, Aurora Reinhard) Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina. Tosi mielenkiintoinen, kannatta lainata vaikka kirjastosta ja lukea =).

    VastaaPoista
  7. Surullisen kaunista. Ikävää että huvilat ovat tuhoon tuomittuja, lasit rikki ja ihmisiä, rakkautta, vailla. Luonto alkaa ottaa tilojaan takaisin.

    VastaaPoista
  8. Minä olen kauan haaveillut retkestä tuonne, mutta jotenkin en ole saanut sitä sopimaan niihin päiviin kun olen ollut Helsingissä. Varmaan arvaatkin, että tuo sanapari melankolinen kauneus on juuri se, joka saa minunkin sydämeni sykähtelemään.

    VastaaPoista