Julia Savtchenko: Salainen sienikirja

Julia Savtchenko: Salainen sienikirja. Professori funguksen kadonneet muistiinpanot
Kustantaja: Karisto 2014
Arvostelukappale
Kotimainen lasten fiktiivinen tietokirja

Polkukynsikäs voi olla kulkijalle verraton apu tai kohtalokas huijari. Onnenpolkukynsikäs ilmestyy reitiltään eksyneelle ja näyttää oikean tien. Turmanpolkukynsikäs taas johdattaa kulkijan surman suuhun, ellei tämä pidä varaansa ja jätä petollista opasta huomioimatta.

Lukijalla on käsissään kirja, joka on koottu fragmenteista: turkoosista matkalaukusta löytyneistä muistiinpanoista ja matkapäiväkirjoista, hapertuneille papereille kirjoitetuista merkinnöistä. Merkinnät on kirjoittanut mytomykolgian eli mytologisen sienitieteen professori Cornelius Fungus, joka 1900-luvun alusta aina 1950-luvulle kiersi ympäri maailmaa etsimässä todisteita mytologisista sienistä apunaan pienikokoinen ja lentotaitoinen rouva Rimosa. Kiinnostavin päiväkirjoista on tietenkin "Salainen".

Näin kertoo Julia Savtchenko, joka on koonnut ja kuvittanut Salaisen sienikirjan. Professori funguksen kadonneet muistiinpanot. Lukijalla on käsissään salaperäinen ja hieman koreakin kuvakirja, lapsille suunnattu fiktiivinen tietokirja.

Savtchenkon kirja on monella tapaa hauska ja jännittävä: fiktiivisenä tietokirjana se leikittelee oikeiden sienikirjojen tekstilajilla ja kuvastolla. Teoksessa kuvaillaan satusienten ulkonäkö, levinneisyys ja käyttäarvo. Sieniä onkin monenlaisia. On avuliaita, kuten onnenpolkukynsikäs, joka avustaa pois Loputtoman syksyn metsästä. On liikuttavia, kuten pörrövalmuska, uskollinen seuralainen erityisesti ujoille lapsille. Lentävä kikatuskuukunen saa nauramaan, yhdellä mustepisarallaan tappava kalmanmustesieni on ehkä kaikkein arvoituksellisin, siitä kun ei ole ollenkaan aiempia varmoja havaintoja.

Kuvakirjana Salainen sienikirja on (miltei) satukirja, jonka kuvitus mukailee keskieurooppalaisella ja brittiläisellä keijukais- ja tonttukirjojen perinteellä. Kuvat ovat taidokkaasti ja kauniisti toteutettuja. Ne ovat värikylläisiä, mutteivät hyppää silmille, hauskoja, oivaltavia ja sopivasti omaperäisiä ja tuttuja. Tämänkin lastenkirjan luin tietenkin omien lasteni kanssa ja he kumpikin pitivät etenkin kirjan kuvituksesta. 

Kahdeksanvuotias esikoiseni innostui kirjan myötä tekemään omia fiktiivisiä sienitutkimuksiaan yhdessä luokkakaverinsa kanssa. Tytöt poimivat lähimetsästä tatteja ja haperoita, tutkivat niitä suurennuslasilla ja kuvasivat kännykällä tutkimuksistaan "salaisen sienivideon", jonka lopputekstit he kirjoittivat katuliiduilla etupihan asfalttiin. Yksi hyvän lastenkirjan merkki onkin se, että teos innostaa lapsia soveltamaan lukemaansa jollain tapaa: piirtämään keijukaisia, haluamaan itselleen Hermionen taikataitoja - tai leikkimään salaisia sienitutkijoita.

Salainen sienikirja on kertakaikkisen mainio tuttavuus, joka kiehtoo monenlaisia lukijoita ja lumonnee aikuisiakin. Jäin kaipaamaan vain hieman kerronnallisempaa otetta. Olisi ollut hauskaa kuulla hieman enemmän itse professori Fungusista ja rouva Rimosasta, mutta  mutta näinkin kirja viehättää, naurattaa ja kalmamustesienen kohdalla pelottaa (sopivasti!) ja surettaakin. Ja niin sen kuuluu mennäkin, että fiktiivisessä tietokirjassa tarinat ovat siellä, missä sienetkin. Savtchenkon kirja opettaa, miten kaikkea voi katsoa uudella tavalla, jokaista käpyä ja jokaista kääpää.