Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa
Kustantaja: Tammi 2012
Kansi: Emmi Kyytsönen
Kotimainen romaani (Suomi, Yhdysvallat)
Sivuja: 282
Hengähdin hämmästyneenä. Ehkä muistelin jotakin kauan sitten näkemääni elokuvaa. Kaikki oli vaikuttanut niin tutulta. Lähdin ajatuksissani vaeltamaan uneni talossa, samettiverhojen pimentämästä hallista ylös portaita. Tunsin tuon suuren talon, sen jokaisen huoneen. Vastaan tuli tutun näköisiä ihmisiä, palvelijoita univormuissaan. Hymyilin heille. Kuljin kohti käytävän päässä olevaa suurta peiliä, jossa oli kullatut, koristeelliset kehykset.
Mutta ei, en halunnut nähdä enempää, en tahtonut katsoa peiliin.
Suomalainen Klarissa muuttaa miehensä ja kahden lapsensa kanssa Bostoniin. Klarissa on tarkoitus viettää sapattivuotta, kirjoittaa ja olla kotiäitinä lastensa Juuditin ja Topiaksen kanssa sillä aikaa, kun hänen aviopuolisonsa Mikael luo uraa. Hän ei ole koskaan aiemmin käynyt Bostonissa, mutta kaikki tuntuu ihmeellisen tutulta - ennen kaikkea unet. Jo lapsena Klarissa oli nähnyt painajaisia naisesta, joka etsii kadonnutta lastaan. Bostonissa uni palaa ja sitä myötä unien määrä: kuka on unien Corinne? Miksi Klarissa näkee unia hänestä? Miksi ne tuntuvat niin todellisilta?
Karoliina Timosen esikoisromaani Aika mennyt palaa (2012) on kustantajan esittelyn mukaan todellisuuden rajoja venyttävä, omaperäinen ja kiehtova lukuromaani. Esikoiskirjailija Timonen on monille tuttu Kirjava kammari -blogista. Minulle hän on paitsi esikoiskirjailija ja blogikollega, myös hyvä ystävä: Karoliina.
Sen vuoksi tämä tekstini ei ole blogiarvio, vaan eräänlainen esittely Karoliinan kirjasta sekä pohdintaani siitä, miltä tuntuu lukea ystävänsä kirjaa; ja miltä tuntuu lukea Aika mennyt palaata toiseen kertaan. En aio ruotia kirjaa edes "hampurilaismetodilla", vaan kirjoittaa siitä toivon mukaan mahdollismman kauniisti. Karoliinan luvalla kerron, että minulla oli ilo lukea eräs käsikirjoitusvaiheen teksti noin vuosi sitten. Pääsin siis lukemaan jotain tuttua ja silti uutta.
Ostin kirjan tasan viikko sitten aurinkoisena syyskesäisenä lauantaina. Lähdin Helsinkiin yhdessä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa, sillä meillä molemmilla oli tärkeää ostettavaa: lapseni sai elämänsä ensimmäiset balettitossut, minä taas pääsin vihdoin näkemään ystäväni kirjan valmiina. Kaunis, aamusta kuulas ja päivästä lämmin sää tuntui sopivan siihen pieneen juhlallisuuteen, jonka vallitessa molemmat ostokset suoritimme. Aika mennyt palaa löytyi kirjakaupasta nopean etsinnän jälkeen ja hauskana sivujuonteena kerron, että tyttäreni oli tunnistavinaan kirjan kannesta Karoliinan. No, kirjailijan kuva löytyy kannen sisäliepeestä, vaikka toki kannen vaalea nainen Karoliinaa hieman muistuttaakin; kannen nainen on Klarissa. Vai onko hän sittenkin Corinne?
Kun sitten viikolla aloin lukea kirjaa, minua ihan jännitti: millainen siitä sitten tuli? Ovatko Klarissa ja Corinne sellaisia kuin muistin? Minkä verran valmis kirja on elänyt käsikirjoitusvaiheesta? Luenko enemmän Karoliinaa, tuttua henkilöä, vai osaanko uppoutua tarinaan? Miten minulle käy ystäväni kirjan lukijana? No, hyvin kävi.
Heti alussa pikku-Juuditin kysyessä Klarissa-äitinsä unista minuun asettui hyvä tuttuuden tunne enkä tarkoita tuttuutta käsikirjoitusvaiheen lukukokemuksen kanssa, vaan varmuutta siitä, että kirjan henkilöhahmot jaksavat kyllä kantaa heille kirjoitetun tarinan. Samalla tavalla hyvin kävi romaanin juonen kanssa, sitä oli ilo lukea: unet, arvoitus, äidit ja tyttäret, eri aikakaudet, huoli, rakkaus ja unimaailma, Bostonin-kodin arki sekä sen rinnalla Corinnen tarina, sovittuivat miellyttävästi ja sopivan jännitteisesti yhteen. Käsikirjoitus oli kokenut muutoksia, kuten kirjan toimitusvaiheessa poikkeuksetta tapahtuu, mutta kirja vei minut mukanaan siinä määrin, etten enää tarkkaan muistanut ensimmäisen lukukokemukseni yksityiskohtia. Karoliinan romaani tuli kohdalleni selvästi oikeaan aikaan, koska se tuntui vastaavan tarinankaipuuseeni.
Sen verran ystäväni kirjaa blogiarvioin, että voin sanoa tekstin olevan sujuvaa. Tarina tempaisee mukaansa, sen arvoituksellisuus kiehtoo ja bostonilainen miljöö tuntuu elävältä. Kirjan loppu sai minut aidosti liikuttumaan, ja (kuten olen usein sanonut) minähän en tavallisesti lukiessani kyynelehdi. Aika mennyt palaa on vahva ja arvoituksellinen lukuromaani, jota mielihyvin suosittelen kaikille tarinavetoisten romaanien ystäville.
Lämpimät onnittelut ja lukijakiitokset hienosta esikoisromaanistasi, Karoliina!
Edit. 7.9.2012 Eilen kirjasta ilmestyi kaksi blogiarviota: Leenan ja Anni M:n.
Ihana teksti, Katja. Minä olen iloinen, että sain tämän vihdoin tilattua eilen ja odotan sitä saapuvaksi ensi viikolla. Lukemista odotan kiinnostuksella ja jännityksellä. :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Linnea, kiitos. Toivottavasti saat kirjan pian! On aina ihan oma juttunsa lukea tutun ihmisen tekstiä. :)
PoistaIhanaa viikonloppua sinullekin!
Tosi ihanasti kirjoitettu! Samat sanat kuin Linnealla, ihan jännittää tämän lukeminen, hyvällä tavalla toki :)
VastaaPoistaAmma, kiitos. <3 Kyllä minuakin jännitti lukea tämä. Luulen, että viimeviikkoinen kirjanostoreissu jää mieleeni pitkäksi aikaa.
PoistaHienoa että pidit ja kirjoitit.
VastaaPoistaItse olisin huono vastaavassa missiossa, en osaisi kirjoittaa tutun teoksesta, en kehtaisi kehua, enkä tohtisi torua :)
Jokke, pidin kyllä kirjasta. Mutta lisäsin tuonne tekstiin äsken, että en tekstissäni moiti kirjaa. Torumista riittää melkein kaikissa kirjoissa, mutta ystävän romaania lukee aina eri tavalla. Onneksi kirja onkin oikein hyvä!
PoistaKaunis kirjoitus! Kirjassa kuulostaa olevan paljon sellaisia elementtejä, joista romaaneissa pidän, ja tuo kuvasi (peili) kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minäkin odotan malttamattomana omaa lukukokemustani!
VastaaPoistaMaria, kiitos. :) Ja samat sanat: Karoliinan romaanissa on paljon sellaista, mistä minäkin pidän: vanha talo, Yhdysvaltain itärannikon miljöökuvausta ja sopivalla tavalla rakentuva arvoitus.
PoistaOmanlainen jännityksensä on arvioida tutun kirjoittajan kirjaa, mutta se on kyllä nimenomaan positiivinen haaste ennemmin kuin taakka :-). Silti teit takuulla oikean ratkaisun tässä postauksessa, ettet lähtenyt pohjamutia myöten ruotimaan ystäväsi Karoliinan tekstiä. Sen tekevät ehkä muut, joskin uskon - kaikella kunnioituksella ja mukanaolon ilolla - että kirjablogien hymistelyä on luvassa ;-). Tosin on helppo uskoa sekin, että Karoliinan kirja on ehdottomasti ansiokas lukuromaani.
VastaaPoistaPaula, olet ihan oikeassa. Minä tosiaan päätin jo viime vuonna, etten tule kirjoittamaan Karoliinan kirjasta sellaista itselleni tavallista blogiarviota: minulla on yleensä tapana ruotia lukemisiani melko laajasti ja löydän erinomaisistakin kirjoista jotain ruodittavaa. Nyt keskityin omaan lukukokemukseeni sekä kaikkeen hyvään tässä romaanissa. Ja onneksi voin aidosti seistä sanojeni takana: Aika mennyt palaa on oikein hyvä lukuromaani, sen lukeminen oli ilo. :)
PoistaIhana esittely - kivasti kirjoitit Katja! Mä ajattelin lukevani tuon kuin minkä tahansa kirjan ja kirjoittavani siitä sitten, mutta huomaankin ettei ole ihan helppo etäännyyttä itseään. Tai siis tuota Paulan mainitsemaa hymistelyä jäin miettimään, siis että on vähän tylsääkin jos kirjasta ei voi kirjoittaa kuten muista, tykkää siitä tai ei tykkää. Ja siis miksi ei voisi, mutta tuttuus kuitenkin vaikuttaa. Jotain seuraa pian minunkin blogissa, en ole kuitenkaan vielä päässyt kirjan loppuun.
Poistaanni.M., minä uskon, että aina sitä jotenkin voi etäännyttää itsensä. Minä tein tämän kirjan kohdalla kuitenkin tietoisen ratkaisun jo silloin, kun luin sitä käsisvaiheessa. Eihän sitä tiedä, jos joku oma silloin kommenttini vaikka vaikutti Karoliinaan (hah haa :)) ja päätin enemmänkin esitellä kirjan. Olen iloinen, että toimin Karoliinan kirjan kanssa näin - ja olen onnellinen siitä, että kirjassa on paljon hyvää ja että saatoin kirjoittaa rehellisesti.
PoistaOdotan innolla, mitä tulet kirjasta kirjoittamaan.
Tämä oli hyvin kiinnostava ja kaunis esittely kirjasta, jonka aion ehdottomasti lukea! Minusta tarina vaikuttaa jännittävältä ja hyvin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaVera, luinkin kaksi syksyn esikoista peräkkäin. ;) Suosittelen kyllä Karoliinan kirjaa sinulle, olettehan esikoiskirjailijakollegoita ja kirjan tarinakin on kiehtova. Karoliina kirjoittaa hyvin. :)
PoistaIhana teksti ystävän kirjasta :) Haluan lukea tämän, kuulostaa kiehtovalta!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, oli helppo kirjoittaa ihanasti. :) Kiehtova on muuten hyvä adjektiivi luonnehtimaan Karoliinan kirjaa.
PoistaLempeää tekstiä! Lempparinani tunnelma: sinä odotat hetkeä, jolloin löydät ystäväsi kirjan kaupasta ja lapsesi odotus balettitossuista. :-) Minä en ehdi ihan vielä lukea Karoliinan kirjaa (ihanaa, miten paljon hyviä kirjoja nyt on tullut!), mutta listallani se kyllä on ja odottaa omaa tarinankaipuuhetkeäni.
VastaaPoistaKaisa, kiitos. :) Tiedätkö, tuo kirjaa ja balettitossuja odottava tunnelma palautui nytkin mieleeni sinun kommenttisi myötä. Ja syyskesäisen Helsingin valot ja varjot, Narinkkatorilla liikkuneet ihmiset, tuuli ja koko päivä!
PoistaKiitos kauniista tekstistä ja koko kokemuksen jakamisesta, rakas Katja! Olen tosi iloinen, että pidit kirjasta. Olisin kestänyt ruotimisenkin (ainakin pienen, heh), mutta kunnioitan ratkaisuasi. <3 Ja tuo kuva on aivan ihana - tosiaan kuvaa mielestäni kirjaa erinomaisesti, niin kuin Mariakin arveli. Saanko tallettaa sen omiin arkistoihini, jos mahdollisesti sen julkaistessani annan kunnian sille, jolle se kuuluu?
VastaaPoistaKaroliina, kiitos itsellesi. <3 Ennen kaikkea kiitos hienosta kirjasta, oli ilo lukea se toisenkin kerran. Toivottavasti joku muu "ruotii" paremmin, mutta hyvin. Minä nautin kirjasi lukemisesta.
PoistaKiitos myös kuvakommenteista. Totta kai saat tallettaa kuvan ja mahdollisesti käyttääkin, jos siltä tuntuu. :)
Olipa erityisen ihanaa lukea ensimmäinen bloggaus tästä kirjasta. Kieli pitkällä odotan että kirjastomme ilmoittaa kirjan saapuneen ja pääsen lukemaan Karoliinan kirjaa!!
VastaaPoistaJa sitten toinen asia: käväisepäs blogissani! ;)
Elma Ilona, en olisi uskonut, että olen ensimmäinen. Mutta tuntui, että syyskuu - yksi suosikkikuukauteni - oli jotenkin hyvä aloittaa tällä kirjalla. Toivottavasti saat kirjan pian luettavaksesi!
PoistaKauniisti kirjoitettu Katja.Oli varmaankin mielenkiintoista arvioida ystävän kirjaa.Kirja muutenkin kuulostaa mielenkiintoiselta;etenkin kun siinä on aiheena myös Boston,jossa olen käynyt.
VastaaPoistaOnnea tyttösi balettitunneille! Olin itse samanikäinen kun aloitin oman 4-vuoden balettiurani;D.
Yaelian, kiitos. Oli mielenkiintoista kirjoittaa ystävän kirjasta, mutta yllättävän helppoakin. :) Boston on varmasti kiehtova kaupunki.
PoistaJa hauska kuulla sinunkin tanssineen balettia. Meillä tyttö kävi ensin kaksi vuotta lastentanssissa, aloitti nyt sitten baletin samassa tanssiopistossa. :)
Ihana kirjoitus :) Tuohon ostohetken juhlallisuuteen ja erityiseen tunnelmaan on helppo samaistua: miltä tuntuu kun pääsee hankkimaan jotakin pitkään ja hartaasti odotettua.
VastaaPoistaMinä olen ajatellut lukea kirjan ensi viikolla, ja kyllä tätä kieltämättä odottaa vähän erilaisella fiiliksellä kuin muita kirjoja, vaikka tunnen Karoliinan vain virtuaalisesti. Aika jännittävää, mutta hyvällä tavalla :)
Liisa, kiitos. <3 On totta, että tietyt ostosretket tai vaikkapa kahvilakäynnit jäävät mieleen aivan erityisinä. Tämä oli yksi sellainen reissu. :)
PoistaJa voi että, toivottavasti pidät kirjasta vähintään yhtä paljon kuin minä!
Ihana postaus ystävämme kirjasta! Minullakin kun oli ilo ja kunnia lukea yksi versio kirjasta silloin viime vuonna, odotan siksikin suurella kiinnostuksella nyt valmiin kirjan lukemista. Tilasin tovi sitten omani, joten ensi viikolla saanen oman kappaleenikin!
VastaaPoistaSusa, muistankin, että kumpikin luimme yhtä käsikirjoituksen versiota. <3 Toivottavasti saat oman kirjasi pian. :)
PoistaNyt minulle tuli mieleen elokuva Vertigo ja sen unimaailma...
VastaaPoistaOlen syvästi karttanut 'unikirjoja', sillä minä kuulun niihin onnettomiin, joiden mielestä toisten unista kuuleminen on puuduttavaa. Ihan sama jos menisi kylään ja emäntä alkaisi esitellä 500 matkakuvaansa joltain hänen mielestään kiintoisalta lomalta.
Niin...sitä saa mitä eniten pelkää. Ensin koin viikko sitten unen, jossa edesmennyt lapsuudenystäväni tuli uneeni ja kertoi, että hänellä on viesti. Uni oli pitkä ja rankka: Heräsin omaan itkuuni. Sitten eräs kustantaja lähetti minulle pyytämättä kirjan, joka koskee unta...Karoliinan kirja olisi unimaailman maksimointia elämäni tässä oudossa vaiheessa, jossa on tullut nyt selväksi matkustaa eräälle haudalle, koska...ja sitten kotona on kaikki vaiheessaan. Mitä ellen pitäisikään Karoliinan kirjasta? Tunnenhan hänet henkilökohtaisesti, mutta kirjamakumme kohtaa tosi harvoin...Samaistumisen tunne jäisi kokematta ja sehän usein on lukuelämyksen suurin tyydytys. En tiedä.
Leena, Vertigo. Ehkä!
PoistaVaikka tässä kirjassa Klarissa näkee unta, ei tämä ole unikirja siinä mielessä, että selitettäisiin unia tai niiden symboliikkaa. Kyse on jostain muusta. Tämä on oikeasti hieno romaani, tarinavetoinen ja yllättäväkin. :)
Voi miten kauniisti kirjoitit <3
VastaaPoistaOdotan innolla Karoliinan kirjan lukemista, uskalsin lukea postauksesi juuri siksi, että et arvioi tai avaa kirjaa vaan ennemmin tunnelmoit :)
Villasukka, kiitos. <3 Ja kiva kuulla, en halunnut avata kirjaa kovin paljon. Hyvää lukukokemusta sinulle!
PoistaMissä minun kommenttini on? :O
VastaaPoistaNoh, minun piti myös kehua upeaa kuvaa ja ihanaa tekstiä. Mietin, että miten yhteen ihmiseen mahtuu noin paljon hyviä kuvia ja tekstejä. :) Karoliinan kirja on minulle tärkeä, eikä vähäisessäkään määrin siitä syystä, että se on hyvä. Monella tapaa se on läheinen, kun prosessissa on ollut jollain tavalla mukana, myötäelänyt eri vaiheita ja odottanut kirjan saapumista.
Hanna, no höh, minnehän kommenttisi oli kadonnut? :/ Mutta ihanaa, että tulit kommentoimaan uudestaan. <3 Karoliinan kirja on minullekin tärkeä ja lopputulos on hieno. Tätä kehtaa kyllä lukea ja suositella muillekin!
PoistaTallinnan tuulet vieneet. :)
Poista:)
PoistaOi ihanaa! Suurella innolla odotan, että pääsen kirjan aloittamaan!
VastaaPoistaAnnika K, toivottavasti pääset pian lukemaan kirjaa.
Poista