tiistai 15. huhtikuuta 2014

Lapsuuden suosikkeja -haaste


Taikasaappaat-blogin Heli haastoi minut muistelemaan menneitä, erilaisia suosikkeja omasta lapsuudesta. Tässä kirjojen välissä -tilanteessa otan haasteen ilolla vastaan ja muistelen lapsuutta 1980-luvulla. Olen toki syntynyt 1970-luvulla, mutta koska aloitin ala-asteen 1980-luvun alussa, muistelen noin kolmenkymmenen vuoden takaista aikaa kurkottaen hieman 70- ja 90-lukujakin.

Tämä haaste on mukavalla tavalla ajankohtainen juuri nyt, koska tällä viikolla Yleisradion lastenohjelmat täyttävät 50 vuotta ja televisiosta tulee nostalgiaa monen ikäisille. Lisäksi kevät ja kesä tietävät taas enemmän reissuja omaan lapsuudenkotiini, josta kaikki nämä muistot ovat peräisin. Pitemmittä puheitta, kaikenlaista 1980-luvulta! Muistaako moni samoja asioita?


Lastenohjelmien juhlavuoden kunniaksi aloitan televisiosta ja elokuvistakin. Varhaisimpia tv-muistojani ovat sunnuntaiaamut, jolloin siskoni kanssa heräsimme aikaisin, otimme peitot mukaamme ja menimme olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Ainakin ihan paras Rosvo Rudolf ja kauhean tunnusmusiikin sisältänyt Matti ja Miisu kuuluivat sunnuntaiaamuihin. Muita suosikkejani olivat Joulukalenterin pop-hevonen HistamiiniSmurffit ja koko Pätkis sekä Tohtori Sykerö, joka meillä on nyt ihan DVD-boksina. Se on edelleen mahtava. Ala-asteella katsoin myös Robin HoodiaSeitsemännen tien salaisuuttaRitari Ässää (Kikkarapää, kikkarapää, naisia lennättää!), Spede Showta ja Ihmemies McGyveria. Bill Cosby Show oli tietenkin hyvä ja Neiti Marple tutustutti minut dekkareihin. Dallasta pääsin katsomaan 4. tai 5. luokkalaisena. Yläasteella minua pelotti V, punkkaritytön Kasvu taas ihmetytti ja kiehtoi. Elokuvateatterissa Dirty Dancing ihastutti ja Poliisiopisto-sarja nauratti. Hyvä maku. Ramboakin katsottiin ja Ghostbusters sekä Paluu tulevaisuuteen olivat oikeasti hyviä. VHS-nauhurit yleistyivät ja koska meillä ei mitkään taivaskanavat näkyneet, tallensin Hittimittarista kaikki hyvät musiikkivideot. Nyt Mikko Alatalon kasvot ja sinisankaiset silmälasit palautuivat mieleeni.

Musiikkia toki kuuntelinkin. Varhaisin suosikkikappaleeni oli Marjatta Pokelan Lörpötys ja Kaarina Helakisan sanoittama Magdaleenan laulu. Ala-asteella aloin fanittaa Dingoa ja itseni ikäinen Jonna (Tervomaa) lauloi Minttua ja Villeä. Matkin Jonnaa leningradilaisen hotellin huoneessa, minulla oli farkut ja hienot siniset mokkasaappaat. Lisäksi Kim Wilden Kids in America ja Nenan 99 Luftballons säväyttivät. Ja tietenkin olin maailman innokkain Dingo-fani. Kävin katsomassa Dingoa Suonenjoen Mansikkamajalla yhdessä isän kanssa. Yläaste meni purkkahevin ja eurodiskon merkeissä: Whitesnake, Modern Talking, Pet Shop Boys, Europe, Mel & Kim... Sitten löysin Guns 'n' Rosesin.

Jonna-muistostani kerron, että elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat suuntautuivat Neuvostoliittoon ja Ruotsiin. Naapurimaiden lisäksi pääsin kerran Rhodokselle ja kerran Kanarialle. Useimmiten matkasimme tätini luo Pohjanmaalle, jossa sain kerran kiertää trullinakin. Automatkat olivat pitkiä eikä teiden varsilla ollut juurikaan pysähdyspaikkoja. Isä ajoi jollekin levikkeelle ja hellepäiviksi äiti oli varannut evääksi meetvurstileipiä.

Kirjabloggaajana piilottelen näköjään kirjoja, vaikka niistä olisi pitänyt aloittaa. Mutta, niin, olen kirjoittanut lapsuuteni suosikeista monesti: Hiekkalan lapset (voi että se oli hyvä!), Ensimmäinen Koiramäki-kirja ja ruotsalainen Pikku Varpunen (joka sai aikaan myötähäpeän tunteen, kun kirjassa pissattiin, en vieläkään lue mielelläni eritekirjallisuutta). Tietenkin Lindgrenin Marikki ja Anni Swanin Iris rukkaSusy-sarja ja Viisikot sekä kiehtovasti kuvitettu Holly Hobbie: Kadonnutta etsimässä. Löysin myös Agatha Christien dekkarit ja sosiaalisista syistä luin Nummelan ponitalli-kirjoja. Lehdistä luin Koululaista, Apu-lehden sarjakuvia, Maailman vahvinta nallea, Aku Ankkaa ja etenkin taskareita. Ala- ja yläasteen rajoilla luin paljon tyttökirjoja Seljoista Annoihin ja tämä puolalainen oli hyvä. Taisin olla neljännellä, kun löysin sen. Yläasteella teinimaailman ankea realismi kiinnosti: Tuula Kallioniemen Kameleonttivuosi, Taru Mäkisen (Väyrysen) Tinka-kirjat ja Kissan kuolema, Judy Blumen kirjat. Tuija Lehtisen Enkelinkuvia hiekassa punastutti, huumekokemus Ruohoa, lunta oli raju (ja paljastuiko se myöhemmin huijaukseksi?). Mummolan hienossa kamarissa murustelin herrasväenleipiä ja luin Tammikujaa. Suosikki ja SinäMinä olivat must.


Kyllä minä leikinkin, vaikka useimmiten olisin halunnut vaan lukea. Pääasiassa leikimme ulkona: kirkonrottaa, rosvoja ja poliisia, peiliä, naruhyppelyä ja twistiä. Leluja oli, mutta jotenkin vähänlaisesti. Oli balettibarbi-Daisy, siskon kanssa jaettu Lundbyn nukkekoti, yksi elektroniikkapeli ja rubikinkuutio. Pelatiin myös Unoa, Monopolia ja kaverin luona Commodore 64:n urheilupeliä. Harrastin koulun kuviskerhoa ja kävin pyhäkoulussa ja partiossa. Yläasteella kokeilin joogaa ja öljyvärimaalausta.

Tyylissäkin löytyi: ala-asteella lappuhaalarit ja lapikkaat yläasteella tulivat olkatoppaukset, MicMacin strechit, housuhame ja ensin otsa-, sitten kokopermanentti. Osasin yhdistää myös kreppirautalaineet ja permanentin. Hui.

Kylläpä nyt riittää juttua. Ruokaa ei saa unohtaa! En vieläkään syö ruskeaakastiketta, nakkikastiketta enkä makkarakastiketta. Enkä pottulämmitystä tai mikroaaltouunissa tehtyjä lämpimiä voileipiä. Mutta jostain kun saisi Space-suklaakiekkoja, Zoo-limsaa tai viiden pennin irtokarkkia (ei salmiakkia)...

Huomenna taas kirjoja. Kiitos haasteesta, Heli! Näihin muisteloihin haastan mukaan Hannan, KaroliinanSusanMinnanLiisan ja Leenan. Millaista on teidän nostalgianne?

P.S. Minä muistan, kun presidentti oli yhtä kuin Kekkonen sekä sen, miten ala-asteella leikittiin uutta maailmansotaa ja kysyttiin, että olisitko Amerikan vai Neuvostoliiton puolella. Vaikkei kylmän sodan ja YYA-sopimuksen ajasta jäänyt mieleen pelkoja, on pakko linkittää tämä Ultra Bran kappale. Opiskeluaikana olin Ultra Bra -sukupolvea, mutta se on jo toisenlaista nostalgiaa se.

15 kommenttia:

  1. Rosvo Rudolf, Halkolan laulama Magdalena ja tietysti Iiris rukka ja sitten jo oltiinkin Tammikujalla.

    Kiitos haasteesta! Yritän vastata heti kun ehdin ja olisi tarkoitus myös kuvata taas muutama kuva albumeista digille. Siis sinäkin muistat Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...Minusta tuon kuuleminen teki eurooppalaisen eli ehkä jotain hyvääkin.

    Kivat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Rosvo Rudolf oli melkeinpä parasta, mitä 1970-80-lukujen vaiheessa lapsille tuli. Iris oli ja on iki-ihana, Tammikujalla viihdyin aikuisenakin.

      Minä en muista Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen -aikaa, vaan sen kun Koivisto valittiin presidentiksi ja hän oli "Suomen uusi Kekkonen". Niin vahvasti presidentti oli yhtä kuin Kekkonen. Ukillani oli Kekkosen kuva seinällä sen jälkeenkin, kun Koivisto oli jo presidenttinä.

      Poista
    2. Katja, lupasin tähän osallistua, mutta meille tapahtui lehdossa yllättävä asia, joka työllistää yllättävän paljon. Ja tänä suvena kuvaan enemmän kuin koskaan!

      'Suomen uusi Kekonen' on hauska ilmaus;)

      Poista
  2. Tätä oli tosi mahtava lukea! Niin tuttuja juttuja. Kaikkine permanentteineen ja kreppirautoineen Minullakin oli yksi elektroniikkapeli. Lautapelejä meillä ei ollut, mutta Unoa pelattiin usein. Muu kuulosti tutulta, mutta Hiekkalan lapset - kirja on minulle täysin tuntematon.

    Kiva kun tartuit haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, oli kiva kun haastoit! Kreppirautakiharat olivat kyllä hienouden huippu silloin. ;) Ja minäkin pelasin Monopolia ja Presidentti-peliä kaverin luona, meillä kotona taisi olla vain Afrikan tähti. Ajattele, mikä määrä nykylapsilla on (myös) lautapelejä!

      Poista
  3. Voi apua, tämä on kuin omasta lapsuudestani muutaman kohdan kun vaihtaisi. Itselleni tärkeitä asioita olivat myös urheilu, aloitin pesiksen pelaamisen 7-vuotiaana ja kesät kuluivat kentällä. Pelin myötä päästiin leireille ja erilaisiin tapahtumiin, joissa oli Dingo soittamassa. Mutta voi, Tuija Lehtisen kirjat, Kissan kuolema -kirja - ne olivat ihania. Melkein päässeet unotumaan. Ja nuo paidat koulukuvissa on niin samoja, mulla oli tosin punaisen sijasta sininen paita, samaa kangasta. Ja nuo kengät!

    Joskus on tosiaan pelottavankin samanlaista tuo lapsuus ollut, jossain aiemminkin olen ihmetellyt. Samat tavarat ja kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., varmaan lapsuuskulttuuri oli 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa niin samanlainen melkein kaikkialla. Vaatteet, musiikki, leikit... Turvallista ja siksi ihanaa, mutta niin samanlaista, että melkein hurjaa. :)

      Poista
  4. Voi mitä nostalgiaa! Paljon tuttua, vaikka toki jotain vierastakin. Lähden mielelläni mukaan muistelemaan.

    Hauskaa, että muistat Kasvun. Sitä katsottiin meilläkin innokkaasti, ja nuorempi pikkuveljeni luuli että Kasvu oli päähenkilön nimi. :) Dirty Dancing oli tietenkin ihana, ja televisiosarjoista rakastin Robin Hoodia. Kirjoissa on niin monta samaa suosikkia, ettei niitä kannata edes lähteä luettelemaan.

    Ja voi permanentit! Kuinkahan monella 80-luvun nuorella ei jossain vaiheessa sellaista ollut. Meidän luokallamme melkein kaikilla pojillakin oli permis, tai vähintään pehmennys takatukassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, niin saman ajan lapsia olemme, että yhteisiä muistoja on pakostikin monta. Meillä Savossa Kasvu oli ihan ihmeellinen sarja. Se toi myös Helsinkiä tutuksi. Robin Hood oli mahtava, etenkin Michael Praed. :) Sittenhän näyttelijä muuttui (oliko se uusi Sean Connery poika, kaikkea sitä muistaakin!).

      Teillä oli selvästi ison maailman meininkiä, olisikohan meillä koko koulussa vain parilla pojalla ollut permanentti. En muista, oliko meidän luokalla kenelläkään... Tytöillä oli melkein jokaisella.

      Poista
  5. Ihana nostalgiapostaus <3 Löysin monia yhtymäkohtia omaan lapsuuteeni, vaikka olenkin hieman eriä vuosikertaa, oman koulutaipaleeni alku ajoittui 80-luvun loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, ajattele, vaikka vietimme lapsuuttamme samalla vuosikymmenellä ihan eri aikaan, niin silti paljon samaa. Kerro sinäkin blogissasi omia muistojasi, olisi kiva lukea!

      Poista
  6. Olemme saman ajan lapsia - minulla on paljon samoja muistoja. Kiitos, palaan asiaan! <3

    VastaaPoista
  7. Oi! Kylläpä tuli muistoja! Ja uskomatonta, että joku muukin muista sarjan Seitsemännen tien salaisuuden! En kyllä muista siitä muuta kuin kuvan jossa oltiin risteyksessä, oli tosi sumuista, ja että olin aivan tohkeissani sarjasta :) Ritari Ässän auton, Kitin, punainen etuvalo äänineen oli minusta suorastaan pelottava... Ja juu, äidin kanssa sain katsoa Dallasia (tuliko se perjantai-iltaisin?), ja Pamela oli minusta epäilemättä maailman kaunein nainen. Eka Christien elokuva, jonka näin, oli Seitsemän kellon salaisuus (luku seitsemän selvästi vetosi minuun), ja sen jälkeen pelkäsin avata makuuhuoneen kaappia, etten vain löytäisi sieltä tikittävää kelloriviä.

    Ensimmäiset kirjat joita muistan itse lukeneeni olivat viisikoita, sitten Tiina-kirjat ja Narnia ja Annat ja Runotytöt jne jne, sivuraiteena Papillon, jonka luin ehkä viidennellä luokalla, vain koska isä sanoi että tässä on kirja jota pienet tytöt eivät saa lukea. Ihan hyvä se oli sekin, vaikka vähän eri maailmasta :) Ja 12-vuotiaana oli kummallinen vaihe, jolloin luin Freudista ja Jungista ja jolloin joka toinen romaani, jonka kirjastosta toin kotiin, kertoikin (yllätyksekseni) toisesta maailmansodasta.

    Tästähän täytyy tehdä omakin postaus, kiitos vinkistä :) ET ja Pieni talo preerialla (siitä sarjasta opin englanninkielen futuurin) ja Flashdance, aerobic ja säärystimet ja miten olin kateellinen, kun kaikilla muilla tuntui olevan Pictionary paitsi minulla eikä kukaan halunnut pelata sitä enää kun viimein pääsin pelistä perille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjekatja, olemmekohan mekin sitten kuta kuinkin samaa ikäluokkaa? :) Minäkään en muista Seitsemännen tien salaisuudesta juuri muuta kuin ne tienviitat risteyksessä, mutta jotain sarjan tunnelmasta on jäänyt mieleeni. Dallas tuli perjantaisin, sain alkaa katsoa sitä joskus 3.-4. luokkalaisena.

      Ihanaa, että kerroit kirjamuistojasi. Papillon oli suosittu, itse en sitä koskaan lukenut. Ja mitä elokuviin ja sarjoihin tulee, niin totta kai ET, Pieni talo preerialla ja Flashdance! Voi että!

      Poista