Lapsuuden suosikkeja -haaste

Taikasaappaat-blogin Heli haastoi minut muistelemaan menneitä, erilaisia suosikkeja omasta lapsuudesta. Tässä kirjojen välissä -tilanteessa otan haasteen ilolla vastaan ja muistelen lapsuutta 1980-luvulla. Olen toki syntynyt 1970-luvulla, mutta koska aloitin ala-asteen 1980-luvun alussa, muistelen noin kolmenkymmenen vuoden takaista aikaa kurkottaen hieman 70- ja 90-lukujakin.

Tämä haaste on mukavalla tavalla ajankohtainen juuri nyt, koska tällä viikolla Yleisradion lastenohjelmat täyttävät 50 vuotta ja televisiosta tulee nostalgiaa monen ikäisille. Lisäksi kevät ja kesä tietävät taas enemmän reissuja omaan lapsuudenkotiini, josta kaikki nämä muistot ovat peräisin. Pitemmittä puheitta, kaikenlaista 1980-luvulta! Muistaako moni samoja asioita?

Lastenohjelmien juhlavuoden kunniaksi aloitan televisiosta ja elokuvistakin. Varhaisimpia tv-muistojani ovat sunnuntaiaamut, jolloin siskoni kanssa heräsimme aikaisin, otimme peitot mukaamme ja menimme olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Ainakin ihan paras Rosvo Rudolf ja kauhean tunnusmusiikin sisältänyt Matti ja Miisu kuuluivat sunnuntaiaamuihin. Muita suosikkejani olivat Joulukalenterin pop-hevonen Histamiini, Smurffit ja koko Pätkis sekä Tohtori Sykerö, joka meillä on nyt ihan DVD-boksina. Se on edelleen mahtava. Ala-asteella katsoin myös Robin Hoodia, Seitsemännen tien salaisuutta, Ritari Ässää (Kikkarapää, kikkarapää, naisia lennättää!), Spede Showta ja Ihmemies McGyveria. Bill Cosby Show oli tietenkin hyvä ja Neiti Marple tutustutti minut dekkareihin. Dallasta pääsin katsomaan 4. tai 5. luokkalaisena. Yläasteella minua pelotti V, punkkaritytön Kasvu taas ihmetytti ja kiehtoi. Elokuvateatterissa Dirty Dancing ihastutti ja Poliisiopisto-sarja nauratti. Hyvä maku. Ramboakin katsottiin ja Ghostbusters sekä Paluu tulevaisuuteen olivat oikeasti hyviä. VHS-nauhurit yleistyivät ja koska meillä ei mitkään taivaskanavat näkyneet, tallensin Hittimittarista kaikki hyvät musiikkivideot. Nyt Mikko Alatalon kasvot ja sinisankaiset silmälasit palautuivat mieleeni.

Musiikkia toki kuuntelinkin. Varhaisin suosikkikappaleeni oli Marjatta Pokelan Lörpötys ja Kaarina Helakisan sanoittama Magdaleenan laulu. Ala-asteella aloin fanittaa Dingoa ja itseni ikäinen Jonna (Tervomaa) lauloi Minttua ja Villeä. Matkin Jonnaa leningradilaisen hotellin huoneessa, minulla oli farkut ja hienot siniset mokkasaappaat. Lisäksi Kim Wilden Kids in America ja Nenan 99 Luftballons säväyttivät. Ja tietenkin olin maailman innokkain Dingo-fani. Kävin katsomassa Dingoa Suonenjoen Mansikkamajalla yhdessä isän kanssa. Yläaste meni purkkahevin ja eurodiskon merkeissä: Whitesnake, Modern Talking, Pet Shop Boys, Europe, Mel & Kim... Sitten löysin Guns 'n' Rosesin.

Jonna-muistostani kerron, että elämäni ensimmäiset ulkomaanmatkat suuntautuivat Neuvostoliittoon ja Ruotsiin. Naapurimaiden lisäksi pääsin kerran Rhodokselle ja kerran Kanarialle. Useimmiten matkasimme tätini luo Pohjanmaalle, jossa sain kerran kiertää trullinakin. Automatkat olivat pitkiä eikä teiden varsilla ollut juurikaan pysähdyspaikkoja. Isä ajoi jollekin levikkeelle ja hellepäiviksi äiti oli varannut evääksi meetvurstileipiä.

Kirjabloggaajana piilottelen näköjään kirjoja, vaikka niistä olisi pitänyt aloittaa. Mutta, niin, olen kirjoittanut lapsuuteni suosikeista monesti: Hiekkalan lapset (voi että se oli hyvä!), Ensimmäinen Koiramäki-kirja ja ruotsalainen Pikku Varpunen (joka sai aikaan myötähäpeän tunteen, kun kirjassa pissattiin, en vieläkään lue mielelläni eritekirjallisuutta). Tietenkin Lindgrenin Marikki ja Anni Swanin Iris rukka, Susy-sarja ja Viisikot sekä kiehtovasti kuvitettu Holly Hobbie: Kadonnutta etsimässä. Löysin myös Agatha Christien dekkarit ja sosiaalisista syistä luin Nummelan ponitalli-kirjoja. Lehdistä luin Koululaista, Apu-lehden sarjakuvia, Maailman vahvinta nallea, Aku Ankkaa ja etenkin taskareita. Ala- ja yläasteen rajoilla luin paljon tyttökirjoja Seljoista Annoihin ja tämä puolalainen oli hyvä. Taisin olla neljännellä, kun löysin sen. Yläasteella teinimaailman ankea realismi kiinnosti: Tuula Kallioniemen Kameleonttivuosi, Taru Mäkisen (Väyrysen) Tinka-kirjat ja Kissan kuolema, Judy Blumen kirjat. Tuija Lehtisen Enkelinkuvia hiekassa punastutti, huumekokemus Ruohoa, lunta oli raju (ja paljastuiko se myöhemmin huijaukseksi?). Mummolan hienossa kamarissa murustelin herrasväenleipiä ja luin Tammikujaa. Suosikki ja SinäMinä olivat must.

Kyllä minä leikinkin, vaikka useimmiten olisin halunnut vaan lukea. Pääasiassa leikimme ulkona: kirkonrottaa, rosvoja ja poliisia, peiliä, naruhyppelyä ja twistiä. Leluja oli, mutta jotenkin vähänlaisesti. Oli balettibarbi-Daisy, siskon kanssa jaettu Lundbyn nukkekoti, yksi elektroniikkapeli ja rubikinkuutio. Pelatiin myös Unoa, Monopolia ja kaverin luona Commodore 64:n urheilupeliä. Harrastin koulun kuviskerhoa ja kävin pyhäkoulussa ja partiossa. Yläasteella kokeilin joogaa ja öljyvärimaalausta.

Tyylissäkin löytyi: ala-asteella lappuhaalarit ja lapikkaat yläasteella tulivat olkatoppaukset, MicMacin strechit, housuhame ja ensin otsa-, sitten kokopermanentti. Osasin yhdistää myös kreppirautalaineet ja permanentin. Hui.

Kylläpä nyt riittää juttua. Ruokaa ei saa unohtaa! En vieläkään syö ruskeaakastiketta, nakkikastiketta enkä makkarakastiketta. Enkä pottulämmitystä tai mikroaaltouunissa tehtyjä lämpimiä voileipiä. Mutta jostain kun saisi Space-suklaakiekkoja, Zoo-limsaa tai viiden pennin irtokarkkia (ei salmiakkia)...

Huomenna taas kirjoja. Kiitos haasteesta, Heli! Näihin muisteloihin haastan mukaan Hannan, Karoliinan, Susan, Minnan, Liisan ja Leenan. Millaista on teidän nostalgianne?

P.S. Minä muistan, kun presidentti oli yhtä kuin Kekkonen sekä sen, miten ala-asteella leikittiin uutta maailmansotaa ja kysyttiin, että olisitko Amerikan vai Neuvostoliiton puolella. Vaikkei kylmän sodan ja YYA-sopimuksen ajasta jäänyt mieleen pelkoja, on pakko linkittää tämä Ultra Bran kappale. Opiskeluaikana olin Ultra Bra -sukupolvea, mutta se on jo toisenlaista nostalgiaa se.