Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti

Jayne Anne Phillips: Kiuru ja Termiitti
Kustantaja: Tammi 2009
Alkuteos: Lark and Termite 2009
Suomennos: Kersti Juva
Sivuja: 314
Kirjastosta
Yhdysvaltalainen romaani

Termiitti pystyy nykyään pitämään jo päätä pystyssä, paitsi kun se on väsynyt. Jo lapsena minä ajattelin, että sen pää on painava koska siellä on niin paljon sellaista, mitä se ei osaa selittää eikä sanoa. Että kaikki on jäänyt sen sisään, riippumatta siitä, tajuaako se ne kuvat vai ei. Että sillä on sisällään kaikki ne sanat joista minä en saa otetta, meidän äidin sanat ja äidistä sanotut sanat.

Korea vuonna 1950, ja Länsi-Virginia vajaat kymmenen vuotta myöhemmin. Nuori korpraali Robert Leavitt palvelee kotimaataan Yhdysvaltoja Korean sodassa, näkee ja elää asioita, joita nuoren miehen ei pitäisi kokea. Hänen vaimonsa, ihmeellinen ja kaunis Lola, odottaa lasta. Myöhemmin Leavittin ja Lolan poika, Termiitiksi kutsuttu lapsi, on puhe- ja liikuntakyvytön. Vammaisesta pojasta huolehtii hänen siskopuolensa Kiuru, aikuistumassa oleva fiksu tyttö, sekä lasten täti Nonni, Lolan käytännöllinen sisko. Lolan kohtalo on suuri kysymysmerkki, mutta kaupungin valtaava tulva nostaa salaisuuksia pintaan. Tulva valottaa mennyttä ja muuttaa tulevaa.

Luin viime kesänä amerikkalaisen Jayne Anne Phillipsin romaanin Suojelus, josta vaikutuin niin, että nostin sen yhdeksi kirjavuoteni 2013 parhaimmaksi, vuoden mieleen jääneimmäksi kirjaksi. Ja nyt sitten viime viikolla näin työkaverini lukevan lounastauolla Kiurua ja Termiittiä, kuulostelin hänen mielipiteitään ja niistä vakuuttuneena  lainasin kirjan kirjastosta. Voi, millaisen kirjan sainkaan! Voitte melkein lopettaa tämän blogijutun lukemisen tähän, sillä Kiuru ja Termiitti on varmaankin jos ei paras, niin ehdottomasti voimakkain ja väkevin tämän vuoden puolella toistaiseksi lukemistani kirjoista. Jutun loppu tulee olemaan silkkaa kehumista.

Kun lukee paljon, hyvätkin kirjat muuttuvat joskus mukiinmeneviksi välipaloiksi ja niitä kaikkein huikeimpia teoksia tuntuu tulevan vastaan vain harvoin. Kiuru ja Termiitti on tällainen huikea kirja, joka muistuttaa siitä, mikä lukuharrastuksessa on parasta, nautittavinta ja joskus yöunien menettämisen arvoistakin (yöunet menivät siksi, etten malttanut lopettaa lukemista).

Kiuru ja Termiitti on sanalla sanoen väkevä romaani. Phillips kirjoittaa ihan omanlaistaan - joskin Faulknerin perintöä kantavaa - kieltä, joka luo romaanille vahvan tunnelman. Phillips tuo lukijansa eteen monia erilaisia kokemusmaailmoja, joihin kuuluu ääntä ja värejä, vaaraa, intiimiä ja kaikille näkyvää. Kiuru ja Termiitti on vahva romaani, joka kaiken raskauden ja kärsimyksen rinnalla kertoo välittämisestä ja huolenpidosta - rakkaudestakin. Väkevyyden rinnalla Phillipsin kirja on myös ihana.

Kerronta väreilee tajunnanvirtaisesti ja monipolvisesti: Leavitt, Kiuru, Termiitti ja Nonni kaikki saavat äänensä kuuluviin, ja jokaiselle Phillips totta tosiaan osaa antaa ihan omanlaisensa äänen, eikä heidän äänensä jää kirjan ainoaksi. Termiitin maailma on äänimaailmaa ja värejä, Nonnin nykypäivää ja muistoja. Suosikkini Kiurun elämä on kokevaa ja huolehtivaa, aistillisuutta ja arkea. Leavittin näkökulma tuo sodan hulluutta ja Lolan-kaipuuta. Näkökulmatekniikka päästää lukijan henkilöhahmojen mieleen ja aisteihin, myös tunnelmakuviltaan Phillipsin kerronta on vahvaa. Parasta on syvän etelän tunnelma, jossa heinäsirkat sirittävät ja jossa toisaalta sade valuu ruohonvihreänä vasten vettyneitä puita ja synnyttää samalla ilmanhenkäyksen Länsi-Virginian keskikesään. Jossain kiertää punainen kissa ja sade ajaa rottalaumat liian lähelle ihmisiä. Kersti Juva on paras mahdollinen suomentaja Phillipisin aistivoimaisille kielikuville.

Veikkaan, että Phillipsin romaanin jälkeen mikä tahansa kirja tuntuu jossain määrin laimealta. Siksi aion seuraavaksi tarttua johonkin sellaiseen, jolta odotan lähinnä vetävää tarinaa enkä mitään muuta. Näin on hyvä, sillä Kiuru ja termiitti on romaani, jota ei voi vain lukea: se on kirja, joka koetaan.

--
Kiurun ja Termiitin ovat lukeneet myös Satu ja Valkoinen kirahvi.