perjantai 2. elokuuta 2013

Sujata Massey: Rei Shimura ja morsiuskimono

Jännityskirjaviikko
Sujata Massey: Rei Shimura ja morsiuskimono
Kustantaja: Gummerus 2004 (pokkaripainos 2005)
Alkuteos: The Bride's Kimono 2001
Suomennos: Titta Leppämäki
Mistä: Löytö
Kansi?
Sivuja 445
Yhdysvaltalai(s-japanilais-intialais-saksalai)nen dekkari

"Neiti Shimura? Teidänhän pitäisi olla kuollut!" Brian huudahti silmät selällään.
"Mitä tarkoitat?" Mieleeni palasi välikohtaus Espanjalaisilla portailla ja siellä odotellut henkilö. Miten Brian tiesi siitä?
"Poliisi sanoi, että he olivat löytäneet teidät."
"Mistä?" kysyin ymmälläni. Olivatko he osallistuneet museon avajaisiin?
""Tästä läheltä kauppakeskuksesta. He kävivät kyselemässä teistä, koska he olivat löytäneet kuolleen japanilaisen naisen, jolla oli kaksi hotellimme avainkorttia ja passi, jonka mukaan hän oli Rei Shimura".


Japanilaisamerikkalainen antiikkikauppias viettää nuoren naisen elämää: seurustelee komean Takeo Kayaman kanssa, ajattelee toisinaan entistä heilaansa Hugh Glendinningiä ja potee akuuttia rahapulaa. Hän saa tehtäväkseen kuljettaa kallisarvoisia kimonoita Tokiosta Washingtoniin sekä luennoida niistä aasialaisen taiteen museossa. Rei tutustuu lennon aikana japanilaisiin virkamaisiin, jotka etsivät Amerikan-lomallaan huvittelua ja yhdenillanromanssia miesten kanssa. Rein asetuttua hotelliin hän huomaa arvokkaan kimonon varastetuksi. Pian yksi japanilaisnaisista löydetään murhattuna mukanaan Rein passi.

Sujata Masseyn Rei Shimura -kirjoja on suositeltu minulle useaan kertaan. Niitä on luonnehdittu vanhanaikaisiksi kuka sen teki -dekkareiksi, joissa on mukana vauhtia, jännitystä, monikulttuurisuutta ja sopivanlaista kepeyttä. Rei Shimura ja morsiuskimono löytyi samasta poistokirjahyllystä kuin muutama päivä sitten esittelemäni Anna Janssonin Vaitelias jumalakin. Vaikka aloitin Rei Shimuran seikkailujen lukemisen keskeltä sarjaa, pääsin hyvin kirjan imuun.

Viini oli todella halpaa - ainoastaan kolme ja puoli dollaria lasilta eikä kymmentä dollaria, kuten Tokiossa. Juuri sitä minä tällä hetkellä kaipasinkin.

Ja sitä kerronnan imua Rei Shimurassa ja morsiuskimonossa todellakin riittää. Luin yli nelisataasivuisen kirjan yhdessä päivässä, vaikka ehdin olla töissä kahdeksan tuntia, pitää seuraa lapsilleni ja hoitaa vielä erinäisiä kotitöitä. Lukemiseni intensiivisyys kertonee siitä, että nyt ollaan hyvin koukuttavan viihteen äärellä. Siinä missä Ammankin inhoama Kiltti tyttö jäi kesken pitkästyttävyytensä vuoksi, sain nyt sitä mitä dekkareilta haen: nokkelia käänteitä, pientä aivotyötä ja hyvin pohjustetun tarinan.

Kaikkein mielenkiintoisinta romaanissa on sen päähenkilö Rei Shimura. Hän on Yhdysvaltain kansalainen, joka on asunut kauan Japanissa. Japanilaisen isän ja amerikkalaisen äidin tyttärenä hän tuntee kummankin maan kulttuurit ja käytösnormit, mutta on silti aavistuksen ulkopuolinen kaikkialla. Tätä ulkopuolisuutta Massey kuvaa kirjan kepeyteen nähden hyvin. On aina hieman vaarallista vetää johtopäätöksiä kirjailijan elämän ja romaanin sisällön välillä, mutta Japanissa syntynyt ja Yhdysvalloissa asuva juuriltaan intialainen ja saksalainen kirjailija tietää varmasti jotain tästä maailmankansalaisen ulkopuolisuudesta. Yhtä kaikki, Rei on nokkela nainen. Hän on eräänlainen nuorempi, kansainvälisempi ja naivampi (!) neiti Marple, joka selvittää rikokset, pitää viinistä ja kuuntelee popmusiikkia. Toisaalta hän on kuin chick lit -kirjojen sankaritar, joka on hieman höslä, reippaudessaan ja toiminnallisuudessaankin miestä rinnalleen kaipaava.

Rei Shimura ja morsiuskimono muistuttaakin osin chick litiä, mutta sellaista chick litiä, jota lajityyppiä hieman vierastavakin lukenee mielellään. Itse tartun helpommin dekkariin kuin chick litiin. Tiedän, että kirjallisuuden arvottaminen lajityypin mukaan on vanhanaikaista ja varmasi tyhmääkin, mutta kumpaakin genreä lukeneena hakeudun omaan lukijanpirtaani. Vaikka pidän Bridget Joneseista ja olen nauranut Himoshoppaajille, luen mieluummin jännityskirjoja (hmm, ja aion parin viikon sisällä kuitenkin tarttua chick litiin, lukeminen avartaa jne.). Yhden kirjan perusteella Rei Shimura -jännäreissä yhdistyvät kummankin genren piirteet hyvällä tavalla.

Kuten chick lit -vertauksestani voi päätellä, ei Masseyn romaani ole kaunokirjallisuutena mitenkään erityistä, ihmeellistä tai tulevaisuutta ajatellen suuria muistikuvia jättävää.  Se on hyvää ja mukavaa kertakäyttökirjallisuutta, jollaista aina toisinaan tarvitaan. Dekkarina se on suorastaan virkistävän vanhanaikainen. Lukumaratonien yhteydessä moni bloggaaja puhui kitalaenpuhdistusnovelleista. Rei Shimura ja morsiuskimono taita olla kitalaenpuhdistuskirjallisuutta!

22 kommenttia:

  1. Olen lukenut melkein kaikki Rei Shimura -dekkarit ja viihtynyt niiden parissa. Nopeaa, kevyttä, mutta ei aivan tyhjänpäiväistä luettavaa. Kiva, että pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, nimenomaan! Hauskaa ja sujuvaa, muttei tyhjänpäiväistä. Pidin kyllä ja aion lukea enemmänkin Rei Shimuran seikkailuja.

      Poista
  2. Mie ahmin joskus ison kasan Shimuroita kerralla, mutta näitä uudempia en ole lukenut. Syksyllä seuraan sinua ja luen viikon dekkareita putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, tämä on muistaakseni jostain sarjan puolivälistä. :) Dekkariviikko on mukava, joskin mulla jäi viimeinen kirja kesken. Se on kuitenkin hyvä, joten jatkan joskus loppuun.

      Poista
  3. Kuulostaapas mielenkiintoiselta asetelmalta. Juuri kepeyttä kaipaan tällä hetkellä lukemiseen ja tuo monikulttuurisuusjuonne kiinnostaa kovin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, sellainen tämä on: mielenkiintoinen ja kuitenkin kepeä, monikulttuurinen ja silti sellainen perusdekkari. Mainiota ajanvietettä!

      Poista
  4. Arvasin muuten, että luet Rei Shimuraa, kun puhuit japanilais-amerikkalaisesta dekkarista... Minäkin pidin erityisesti Rei Shimurasta henkilönä ja sitten tietysti viittauksista Japanin kulttuuriin. Ihastuin tähän sarjaan niin paljon teini-iässä, että suunnittelen uusintakierrosta. En mielestäni enää muista sitäkään, kuka sen teki, mutta vaikka syyllinen lukiessa muistuisi mieleen, viettäisin kuitenkin mielelläni vielä hetkiä Rei Shimuran seurassa. Olin muutama vuosi niin pettynyt, kun viimeinen Rei Shimura ilmestyi suomeksi ja olin saanut sen luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, ei varmasti ollut vaikea arvata. :) Aion ehdottomasti lukea lisääkin, minulle Rei Shimura oli ihan uusi tuttavuus. Mainio tyyppi!

      Poista
  5. Minä olen muistaakseni lukenut pari Shimuraa ja ne olivat varmaankin juuri sitä kitalaenpuhdistuskirjallisuutta. Ihan uusi termi minulle, meni hetki makustellessa. Minä nautin noissa kirjoissa eniten miljööstä. Joskus dekkareissa käy niin, miljöö on usein kuvattu niin tarkasti ja elävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minä törmäsi kitalaenpuhdistuskirjallisuuteen bloggaagien lukumaratonin aikana. Aika osuva termi. Rei Shimurat ovat juuri sellaista.

      Poista
  6. Samaa tulin sanomaan kuin Margit - olen aiemmin lukenut sarjan seitsemän ensimmäistä ja pidin niistä kovasti. Kolme viimeisintä suomennettua onkin lukematta, niitä voisi nappailla syksyllä. Olen samaa mieltä kanssasi kirjasta. Shimurat ovat viihdyttäviä, mukaavan keveitä vaikkeivät ehkä sitten kovin mieleenpainuvia. Suosittelen sarjan muita osia lämpimästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, oletkin lukenut monta! Minun pitäisi aloittaa sarja alusta. Pidin tästä sen verran, että jaksan lukea lisääkin, vaikkei tämä kertakäyttökirjallisuutta kummempaa ole.

      Poista
  7. Tälläisen kirjan minäkin lukisin mielelläni.Olet kyllä tosi nopea lukija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, oli hauska lukea tämä. Lue silloin, kun haluat viihtyä ja koukuttua!

      Poista
  8. Aloitin aikoinaan näiden lukemisen englanniksi ja kun suomennoksia tuli siirryin niihin. Sellaista mukavaa välipalakirjallisuutta. Ja Japanin kulttuuri on mielenkiintoista. Hauskinta oli kun serkun kanssa käytiin Japanissa ja sitten yhdessä muisteltiin kirjan juttuja. Siitä on kyllä jo miltein vuosikymmen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia Das, varmasti ollut metkaa Japanin-matkalla saada kirjan juttuja mieleen. Massey kuvaa japanilaista (ja amerikkalaista) kulttuuria aika hyvin - kaikessa kepeydessään.

      Poista
  9. Helkkari. Juuri kirjoitin sen mjääh-arvostelun toisesta sarjan osasta, ja nyt saat tämän tuntumaan tosi jännittävältä! :D Tunnen luissani että ympäri käydään ja yhteen tullaan: päädyn kumminkin takaisin sarjan pariin ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka, jaa-ah, kyllä tämäkin on sellainen korkeintaan "ihan kiva", mutta ehkä sarja on kehittynyt. Minun pitäisi lukea niitä alkupään kirjoja.

      Poista
  10. Alkoi kiinnostaa tämä uusi tuttavuus, varsinkin tuon henkilökuvauksesi perusteella. Välillä on hyvä lukea kevyttä ja viihdyttävää, niin sitten jaksaa toisenlaistakin. Kiitos monipuolisesta arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tie on kevyt, tässä kepeys ja ei-ihan-pelkkä-hömppä yhdistyvät hyvin. Kun en jaksa chick litiä, niin jaksan sitten tätä. :)

      Poista
  11. Minä olen tätä haalinut kirppareilta jo sellaiset kuusi osaa, lukematta vielä yhtäkään :) On sellainen tuntu kuitenkin, että kaipaan ns. välipalaksi tällaista silloin tällöin ja juttusi kyllä vahvisti tuntua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, suosittelen välipalaksi. Luulen, että viihtyisit hyvin!

      Poista