keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Enna Airik: Haavemaa


Enna Airik: Haavemaa
Kustantaja: Karisto 2012
Kuvitus: Enna Airik
Kotimainen satukirja, klassishenkinen kuvakirja
Sivuja: 32

Rakas haavekirjani
Tämä on tarina tytöstä, joka oli hyvin sairas. Mutta eräänä päivänä tyttö sai ihmeellisen lahjan, joka vei hänet toiseen maailmaan. Siellä oli aurinkoinen kesäpäivä, sillä sellaisina päivinä parannutaan kaikista taudeista. Tyttö istui lehmuksen alla ja ihaili joutsenia ja nautti auringon lämmöstä, sillä ennen häntä oli aina palellut. Mäen päällä loisti valkoinen kartano kuin suunnaton helmi. Ja yksi kartanon huoneista oli tytön ikioma.

Aana pani kirjan sivuun. Hänen päätään oli alkanut särkeä. Hän sulki silmänsä ja kuiskasi:
- Rakas kirja, anna minun päästä Haavemaahan.


Koleana ja pimeänä marraskuun päivänä Aana-tyttö makaa kuumeisena sängyssään. Hän on maannyt siellä jo kauan eivätkä kivut tahdo millään hellittää. Vanhempansa menettänyt Aana asuu Oili-tätinsä luona. Täti hoitaa Aanaa ja kantaa syvää huolta tytön voinnista. Eräänä päivä Aana saa lahjaksi päiväkirjan, jonka oivaltaa olevan aivan ainutlaatuinen. Kirja on kuin taikakirja, sillä kaikki se, minkä Aana kansien väliin kirjoittaa, muuttuu oikeaksi ja eläväksi. Oikeaksi ja eläväksi muuttuu myös Aanan Haavemaa, jossa on aina kesä ja jossa kaikki on niin viehättävää. Ja mikä tärkeintä, enää ei ole kipuja, vaan Aana on terve ja voimakas! Mutta miksi Oili-täti on silti koko ajan niin huolissaan? Miksi Aanan valkea otsa kehkuu aina vain kuumempana ja kuumempana?

Enna Airik -taiteilijanimeä käyttävän Hanna Immosen kuvakirja Haavemaa (2012) on kaunis ja riipaiseva satu sairaasta tytöstä, mielikuvituksen lennosta, isän ja äidin kaipuusta sekä kaikista niistä asioista, joita tyttölapsi saattaa toivoa: koiranpennuista, lelukaupasta, mansikkakääretortusta ja kutsuista sekä parhaasta ystävästä. Kirja käsittelee vaikeita teemoja monitasoisesti toisaalta ihanaa satua kuljettaen, toisaalta sairauden ja menetysten aihioita käsitellen.

Airik kirjoittaa pääosin sujuvasti. Vaikka tarina kertoo sairaasta orpotytöstä, ei kerronta ole kuin aavistuksen imelää. Se on pikemminkin vanhanaikaista - tai ajatonta. Haavemaa voisi varsin hyvin olla 1920-luvulla kirjoitettu satu, mutta se sopii hyvin nykyaikanakin kirjoitetuksi ja kerrotuksi. Itse asiassa kirja melkein virkistää erilaisuudellaan nimenomaan nykykontekstissa, jossa lastenkirjoissa kuvaillaan yleisimmin (ihanan)sotkuista arkielämää tai sitten fantasiasiipien sävyttämää lennokasta menoa. Airikin käyttämät kielikuvat ovat pikkutyttöjen - tai runotyttöäitien - maailamasta. Hän kirjoittaa juhlapuvusta, jonka tylli kahisee kuin meren vaahto ja kuumeisen Aanan mielessä jostain kuuluu tähtien helinää. Kerrontaa vaivaa pieni toisteisuus, esimerkiksi kartanon helmimäisyys mainitaan useamman kerran. Tämä ei tietenkään ole suuri puute, kun ottaa huomioon sen, että kyse on lastenkirjasta, jossa toisto voi käydä tyylikeinosta. Mutta koska kieli on pääosin rikasta ja kuvailevaa, hypähtävät muutamat eri sivuilla käytetyt, keskenään tismalleen samat kielikuvat väistämättä silmään.

Haavemaan teemat ovat vakavia, koska niissä käsitellään muun muassa kuolemaa, sairautta ja yksinäisyyttäkin. Nämä teemat ovat siinä määrin suuria, että kehoitan kirjaa lapsilleen lukevien varaavan aikaa keskusteluun vielä lukemisen jälkeen. Ainakin meillä syksyllä ekaluokalle menevä tyttö koki surua lukemisen aikana, vaikkei sadun symboliikka vielä ihan täysin avautunut hänelle samalla tavalla kuin aikuislukijalle.



Tarinan monitasoisuutta kuvastaa - kirjaimellisesti - parhaiten Airikin kuvitus. Kirjan jokaisella aukeamalla on suuri värikuva, joka kertoo Aanan unelmaisesta elämästä Haavemaassa. Tekstisivun alalaidassa kulkee toinen tarina: se, joka itse sadussa kerrotaan rivien välissä. Mustavalkokuvitus näyttää kirjan reaalimaailman, Oili-tädin huolen ja apteekkireissut, Aanan sairasvuoteen ja tietenkin tärkeän päiväkirjan. Tämä ratkaisu on onnistunut, kaunis ja kirjassa sanoin kerrotun tarinan tukijana oivallinen. Mitä Airikin kuvitusjälkeen tulee, niin se on yksinkertaisesti upeaa. Airik on taiteen maisteri, minkä vuoksi hän tuntee varmastikin hyvin taidehistoriaa ja kantaa sekä tietoisesti että kunnioittaen klassisten kuvittajien, kuten kotimaisten Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin tai ruotsalaisen Elsa Beskown tyyliä. Kuvat on rauhallisia, kauniita, selkeitä ja silti yksityiskohdissaan rikkaita. Satukirjojen kohdalla pidän (myös) tästä suloisesta ja sadun lumoa kantavasta tyylistä, ja toivon että Airik julkaisee jatkossakin kuvakirjoja.

Haavemaa on varmastikin kaunein tänä vuonna lukemani lastenkirja. Se on myös ehdottomasti surullisin.

****

22 kommenttia:

  1. Katja, kiitos tästä! Onpa todella kaunis kuvitus. Ja tuo tylli kahisee kuin meren vaahto on suloinen kielikuva! Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, tämä on kaunis kirja. Ja myös sellainen, jonka avulla voi käsitellä lapsen kanssa vaikeita teemoja. Tässä on osin samaa kuin Lindgrenin Soittaako lehmus-sadussa. Onko se sinulle tuttu? Mutta Airikin maailma on lempeä. Ja tuo kuvitus tosiaan, oih!

      Poista
    2. lempeä... Tarkoitan, että Lindgrenin Soittaako lehmus on kokonaan surullinen kertomus köyhästä tytöstä. Tässä kirjassa Haavemaa on yltäkylläinen ja kirjasta jäävä olo on lempeämpi.

      Poista
  2. Kiitos postauksesta, pistämpä kirjannimen korvantaakse, kovasti tekisi mieleni lukea, sillä postauksesi herätti mielessäni joukon kysymyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tämä kirja kannattaa lukea ihan kauniiden kuvien ja ajattoman viehätyksen vuoksi. Ymmärrän myös hyvin, että postaukseni herätti varmasti kysymyksiä. Toivottavasti Airikin kirja vastaa niihin!

      Poista
  3. Ihanalta näyttävä kuvitus ja aion tämän satukirjan hankkia. Olipas hieno vinkki ja todella tärkeitä aiheita käsitellään tässä lastenkirjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, olen itse todella ihastunut kirjan kuvitukseen. Ja teemojen puolesta hieman yllätyin, kirjailija osasi yllättää. Uskoisin, että pitäisit tästä kirjasta. :)

      Poista
  4. Voi kiitos tästä postauksesta! Kirja iski syvälle jo heti näin esittelyssä. Tämän aion hankkia. Tuntui jotenkin että just kaikki sellaista mikä minuun uppoaa. Huokaus.

    Blogini osoite on muuten muuttunut, joten jos haluat että päivitykset näkyvät linkkilistassasi, kannattaa muuttaa se sinne. Uusi osoite on http://www.hullutteekutsut.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu teekutsut, hanki! Tämä uppoaa varmasti, ainakin isoilta osin.

      Ja kiitos uudesta osoitteesta. Kävinkin lisäämässä sen heti tuonne linkkilistaani, koska haluan jatkossakin olla mukana kutsuilla. :)

      Poista
  5. Ihana tuo kirjan kylpykuva... Tiedätkö, minulle tuli nyt mieleen Lumitikkutyttö ja se kun luimme sitä Merin kanssa. Itse se järkytti minua pienenä, kun luin itse, kun vanhemmilla ei ollut aikaa, mutta Merin kanssa luimme senkin jälkeen, kun hän osasi lukea. En muista minkä ikäinen hän oli, mutta muistan, miten se vaikutti häneen. Tajusin viivyttää Veljeni Leijonanmieltä, mutta en Tulitikkutyttöä, vaikka olin itse sen pienenä kokenut ylivahvasti. Katsos, ehkä se joulunaika siinä...

    Sinut on haastettu Lumissa. Ehdit vielä ennen lomaa...;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tässä kirjassa on ihana kuvitus. Tässä on jotain samaa kuin Tulitikkutytössä ja hieman kaikuja Soittaako lehmus -sadustakin. Mutta kuvitus ja Aanan kuvitelmat tekevät kirjasta omanlaisensa. Pidin kovasti!

      Kiitos haasteesta. :)

      Poista
  6. Saimme ja luimme lasten kanssa tämän ihanuuden tänään. Teit hyviä havaintoja kuvituksesta ja teemoista. Minullekin tuli tarinasta mieleen Soittaako lehmus ja ehkä Lindgrenin sadut yleisemminkin, kuvituksessa taas oli vähän Beskowia. Tosiaan vanhanaikaisuudessaan tuore, tälle kirjalle toivon paljon näkyvyyttä ja pitkää ikää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, mietinkin, että aiottekohan lukea tämän. Toivottavasti kirjoitat kirjasta blogiisi! Tässä on tosiaan muitakin Lindgrenin satuja mukana, ainakin Kultasiskoni. Ja Veljeni Leijonamielikin. Minäkin toivon, että tämä kirja tulisi saamaan paljon lukijoita.

      Poista
  7. Onpa tosiaan aivan ihastuttavan näköisiä kuvia, ja varsinkin noista mustavalkokuvista tulee voimakkaasti Beskow mieleen. Kirja kuulostaa muutenkin mielenkiintoiselta. Tuskin tulen siihen itse tutustumaan, mutta ainakin tuo kuvitus on juuri sellaista jota olisin lapsena rakastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kuvitus on niin ihanaa, että koetin googletella Enna Airik- ja Hanna Immonen -nimillä, mutta en löytänyt mitään sellaista, johon osaisin yhdistää kirjailijan. Selaa joskus ainakin kirjakaupassa!

      Poista
    2. Minä löysin kirjailijan kotisivut käyttämällä pelkästään sukunimeä Airik. Ne löytyivät osoitteesta www.airik.org. Galleria oli täynnä ihania kuvia!

      -Toinen ihastunut

      Poista
    3. Hei anonyymi Toinen ihastunut! Kiitos vinkistä. Koetinkin heti katsoa Airik.org-sivua, mutta se ei harmillisesti avautunut tablet-koneella. Kokeilen myöhemmin uudestaan pc:llä. :)

      Poista
  8. Näyttääpä ja kuulostaapa aika ihanalta! Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, tämä on ihana ja samalla niin surullinen, nyyh. Suosittelen! Mutta lue ensin itse ja vasta sitten lapsille.

      Poista
  9. kiinnostuin! Ihanan näköisiä kuvia! vähän ehkä jännittää onko tämä vielä liikaa meidän A:lle, mutta ilmeisesti teidän A selvisi kokemuksesta :D Aikuiset(minä?) ehkä pelkääkin liikaa vaikeita teemoja, lapset pärjää niiden kanssa kyllä. Ainakin just jos jutellaan vielä lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anni.M: Ihanaa! Meidän A selvisi kyllä kokemuksesta, mutta kirja pelotti lopulta hieman ja minun piti piilottaa kirja hetkeksi. Mutta A kuitenkin piti kirjasta ja on hyvä, että vaikeita asioita käsitellään. Sanon sinulle vielä saman kuin Elma Ilonallekin, lue ensin itse ja vasta sitten ehkä teidän A:lle.

      Poista
  10. Todellakin viehättävä kirja. Täällä postausta.

    VastaaPoista