sunnuntai 28. elokuuta 2016

Emma Cline: Tytöt


Emma Cline: Tytöt
Otava 2016, Otavan kirjasto
The Girls 2016
Suomentanut Kaijamari Sivill
297 sivua
Arvostelukappale
Yhdysvaltalainen romaani

En sanonut toivovani, etten olisi koskaan tavannut Suzannea. Toivovani, että olisin pysynyt turvallisesti Petaluman kuivilla kukkuloilla omassa huoneessani, jonka kirjahylly oli täpötäynnä kultaselkäisiä lapsuuden suosikkikirjoja. Sillä sitä minä toivoin. Mutta joinain iltoina, kun en saanut unta, kuorin omenaa hitaasti tiskialtaan ääressä ja annoin kuorensuikaleen venyä kiiltävän veitsenterän alla. Ympärillä pimeä talo. Toisinaan tunne ei ollut katumusta. Se oli ikävöintiä.

Hippikesä 1969. Neljätoistavuotias Evie on kiltti perhetyttö, jonka elämässä myllertää: hänen vanhempansa ovat eronneet, paras ystävä Connie tuntuu koko ajan etäisemmältä, kultaselkäiset lastenkirjat jäävät taakse ja mutta seksuaalisuus alkaa enemmän kuin orastaa. Elämä tuntuu tylsältä, jotenkin vääränlaiselta. Sattumalta Evie tutustuu jännittävän oloiseen Suzanneen, joka asuu kiehtovassa kommuunissa, jonka johtajana toimii karismaattinen Russel. Kommuuni vetää Evietä puoleensa, mutta hippimäinen pinta ja näennäinen säännöistä piittamattomuus johtaa hurjiin tapahtumiin. Niin hurjiin, ettei aikuinen Evie löydä sijojaan.

Emma Clinen Tytöt on noussut ilmiöksi maailmalla. Syitä tähän on varmastikin 27-vuotiaan kirjailijan nuoruus sekä romaanin taustatarinan raflaavuus: Tytöt-romaanin tarinan juuret ovat Charles Mansonin johtamassa kultissa ja Mansonin ”perheen” toteuttamissa hirmuteoissa. Nuoruus ja raflaavuus eivät yksi riitä selittämään romaanin mainetta, Clinen esikoinen onkin kelpo kaunokirjallisuutta, joka pitää tiukasti otteessaan.

Vaikka Tytöt on vangitseva ja eittämättä vahva romaani, ei se kuitenkaan ole täydellinen. Clinen kerronta lumoaa kokonaisvaltaisesti, mutta moni seikka jää etäälle, perustelemattomaksi. Aikuinen Evie on keskeinen, hänestä kaikki alkaakin, mutta Cline ei saa keski-ikäisestä hahmostaan kovin paljoa irti. Nuoruuden kokemukset selittävät paljon, mutta kaikki väliin mahtunut katoaa. Myös teini-Evien osallistuminen kommuunin tai kultin toimintaan jää ohueksi. Vaikka romaanissa sanotaan ja minkä Maijakin on bloggauksessaan esiin nostanut, että
moni nuori karkasi kotoa: siihen aikaan karkaamisen syyksi saattoi riittää ihan vain pitkästyminen. Ei siihen mitään tragediaa tarvittu, niin harva nuori kuitenkaan sekaantui kulttiin olematta jonkinlaisissa hankaluuksissa jo aiemmin. Järkevä ja analyyttinenkin Evie tuntuu ajautuvan kaikkeen sattumalta, myös Russelin karismaattisuus jää etäiseksi. Toisaalta Cline kuvailee hyvin Suzannen vaikutusta, huumeiden käyttöä ja Evien halua olla vapaana kaikesta määräysvallasta.

Mielenkiintoista, itselleni arvoituksellista, onkin se että olisiko romaani samanlaisen hypen kohteena jos sen olisi kirjoittanut viisikymppinen useita teoksia julkaissut kirjailija tai jos sen taustalla ei olisi tarinaa Cielo Driven tapahtumista. Olisinko itse kiinnostunut romaanista, jos se ei olisi arvostamani Otavan kirjaston kirjoja? Ehkä olisi ja kenties olisin, sillä kyllä kokonaisuus tekee vaikutuksen siitäkin huolimatta, että moni seikka jää pintaraapaisuksi. Koskettava ja vahva romaani on hyvin kirjoitettu ja hienosti suomennettu. Teoksesta välittyy onnistuneesti myös, miten hukassa oleva ihminen voi pysyä hukassa läpi elämänsä – halutakin pysyä.

Unenomaisena nuoruuskuvauksena sekä kertomuksesta viettelyksestä ja vaarasta toimiva Tytöt on vahva kirjallinen debyytti. Kokonaisuus kiinnostaa, yököttää ja viehättää. 
Siinä on ajelehtimista sekä muistojen ja nykyisyyden sekoittamaa surua, jotka jäävät mieleen väreilemään kuin iltapäivän ohuessa valossa tanssiva sääskiparvi ränsistyneellä kalifornialaistilalla.
--
Annika ihastui Clinen romaaniin ja luonnehtii sitä vuoden, vuosikymmenen parhaimmaksi kirjaksi.

14 kommenttia:

  1. Kirjoitan tästä parhaillaan, joten palaan tuonnempana! :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, hyvin kirjoitit! Osin olemme aika lailla samaa mieltä, ei tämä romaani erityisemmin sydämeen käynyt. Mutta hyvin kirjoitettu se on.

      Poista
  2. Olen just aloittamassa kirjoittamaan tästä. Vaikuttaa siltä, että innostuit tästä sentään vähän enemmän kuin minä. Olin aika pettynyt, sillä odotin paljon enemmän, mutta on tässä toki - kuten tuot esiin - paljon hyvääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, jään mielenkiinnolla odottamaan sinun mietteitäsi. En erityisemmin innostunut tästä, en toisaalta odottanutkaan suuria. Oikein hyvä romaani ja kiinnostava aihepiiri. Se riittäkööt nyt sitten. :)

      Poista
  3. Minä täällä odottelen kirjaa, mutta kuulostaa hyvältä. Kiitos Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, toivottavasti tykkäät. Minusta tämä oli aika hyvä, muttei huikea.

      Poista
    2. Kyllä tämä tähtiradalle lensi. Vuoden parhaimmistoa minulle. *****

      Poista
  4. En ole tästä kuullutkaan.
    Minua kiinostavat kovasti tuon ajan kirjat. Niissä antaa anteeksi kirjalliset puutteet helpommin, koska asia on kiehtova. Kun kirjailija on noin nuori, hänen on täytynyt tehdä paljon taustatyötä.

    Silloin nuoret todella lähtivät kotoa, koska se oli muotia, vanhemmat olivat 'uptight', vnahanaikaisia tiukkiksia, muualla oli jotain suurenmoista, nastaa 'far out' ja 'groovy'. Kalifornia ei valikoitunut sattumalta hippiyhteisön pääpaikaksi, siellä oli lämmintä ja karkulaiset pystyivät elämään taivasalla.

    Minulla on toimittaja Lena Katarina Swanbergin kirjoittama kirja Sorgfågel amerikanruotsalaisesta Annika Östbergistä, jota hippielämä houkutti teininä ja joka joutui lyhyen "rakkauden kesän" jälkeen vankilaan tuomittuna elinkautiseen kahdesta murhasta, jotka olivat huumehörhön poikaystävän tekemiä. Kirjaa tehtäessä haastateltava oli ollut vankilassa lähes 20 vuotta. Kävin äsken katsomassa googlesta, että hänet oli lopulta siirretty Ruotsiin 27 vankilavuoden jälkeen ja siellä vapautettu parin vuoden kuluttuua 2011. Huoh!

    Hppivuodet olivat vaarallista aikaa nuorille tytöille. Elämä vapaudessa ja yhteisöllisyydessä kiehtoi, kuten terrorijärjestöt nykyään joitain teinipoikia. Kaliforniaa kohti saattoi liftata laumoittain tyttöjä, ja kadonneita etsittiin mm. maitopurkkien kyljissä olevilla ilmoituksilla. Joku oli saattanut ajatella viettää vain yhden kesän "paratiisissa", mutta kävi toisin. Minä muistan vielä sen lumon, irti kaikesta ja elämä yhdessä toisten vapaiden ihmisten kanssa. Se oli silloin ilmassa mahdollisuutena. Nyt tiedetään paremmin, mutta silloin nuoret olivat hyväuskoisia ja naiivimpia kuin nykyajan nuoriso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos hyvästä ja kiinnostavasta kommentistasi. Se täytyy erikseen sanoa. :)

      Tässä Clinen kirjassa on paljon hyvää ja hän selvästi tuntee aiheensa, uskon samoin perusteellisen taustatyön tekemiseen. Hieman pinnalliseksi kirja jää, mutta tunnelma siinä on vahva.

      Kiinnostavan oloinen tuo Sorgfågelkin. Ehkä Annika Östringissä oli jotain samaa kuin näissä tytöissä. Kuvitelma vapaudesta, sokea rakastuminen ja sitten...

      Totta varmasti, että hippielämä etenkin Yhdysvalloissa oli vaarallistakin. Mietin, että onkohan tämä Clinen kirja romantisoiva vai varoittava. Ehkä vähän molempia. Onneksi nykynuoret vaikuttavat järkevämmiltä.

      Poista
  5. Aikuinen Evie jäi tosiaan melko ohueksi hahmoksi. Tai tavallaan ei, mutta kun kaikki nykypäivän ja sen kaukaisen kesän välillä hypättiin yli, miettii väkisinkin tapahtuiko vielä jotain muutakin.

    Kerronnan tyylistä pidin, joten varmaankin luen Clinen seuraavankin kirjan sitten jos/kun sellainen ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, totta: jäi ja ei jäänyt, se on kiinnostavaa. Ehkä se väli, miten Evie kuitenkin opiskeli collegessa, jäi jotenkin auki. Ehkei se ole kokonaisuuden kannalta merkittävää, mutta jotenkin se, että miten ylipäätään pystyi kaiken kokemansa jälkeen.

      Cline kyllä osaa kirjoittaa.

      Poista
  6. Cline kirjoittaa sujuvasti, mutta kirja ei silti saanut minua huokailemaan ihastuksesta. Hassua miten sitä Joskus oikein odottaa, että nyt tulee kirja, joka kolahtaa...

    VastaaPoista
  7. Minä kiinnostuin tästä juurikin tuon "maailman kohun" vuoksi, mutta kun olen nyt pari arviota lukenut, niin tuntuu vähän siltä, että omia odotuksia kannattaa laskea :D Noh, katsotaan. Aion kirjan kyllä lukea.

    VastaaPoista
  8. Pohdit mielenkiintoisesti ja hienosti Tytöt-mainetta! Minustakin tarina ja ote tyhjeni edetessään, vaikkakin siinä on paljon onnistunutta kerrontaa.

    VastaaPoista