sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tiina Liflänfer: Kolme syytä elää


Tiina Liflänfer: Kolme syytä elää
Atena 2016
Kansi Anna Makkonen
342 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

En pääse ohi enkä ali, ja ajatus kasvaa mielessäni kuin kasvi. Tiedän, että se on lopullista, vaikkei sen tarvitsisi olla, mutta se on, sillä tällaisia asioita minä en halua tehdä puolittaisesti, vaikka arveluttaakin.
Minä pään uskaltaa, sillä valitsematta jättäminen on sekin valitsemista, eikä tässä iässä kannata enää olla valitsematta, sillä kohta tulee se ikä, kun sitä ei voi enää tehdä.
Se mitä 1950-luvulla tapahtui tuntuu kaukaiselta vuonna 2003, mutta kukaan ei voi unohtaa. Ei Helmi, jonka mies Lauri oli ollut rakkaussuhteessa sihteerinsä Kertun kanssa. Eikä Kerttu, joka on leskeksi jäätyään palannut Ruotsista takaisin kotimaahan. Sattumalta naiset kohtaavat toisensa kahvilassa ja mennyt kohtaa nykyisyyden. On selvää, ettei mennyttä voi lakaista muistojen sopukoihin, mutta voiko pyytää tai antaa anteeksi – ja keneltä? 
Esikoiskirjailija Tiina Lifländer saattaa olla tuttu monelle kirjablogeja seuraaville. Hänen aiempi, silloin nimimerkillä kirjoitettu, bloginsa Rooibos kirjoittaa oli linkitettynä Lumiomenankin sivupalkkiin, ja hänen omalla nimellään kirjoittamaansa uutta blogia on niin ikään ilo seurata. On ollut upeaa huomata, miten Volvo-työnimellä kirjoitettu romaani lopulta ilmestyi: Kolme syytä elää on vahva ja kaunis romaani.

Teoksen sivupalkissa kerrotaan, että Lifländer on kirjoittanut tavoitteellisesti jo parikymmentä vuotta. Sen huomaa: Kertun, Helmin ja Laurin tarina on varmaotteisesti kirjoitettua proosaa, joka kiinnostaa heti alkuasetelmastaan lähtien. Kerronta kulkee varmasti ja vakaasti, hetkittäin turhankin sopusuhtaisesti: suuret tunteiden aallokotkin ovat hillittyjä. Nautin lukemastani ja olin tismalleen mukavuusalueellani, mutta aloin toivoa säröjä, isoa käännettä, jotain. Ja kas, tämäkin toiveeni täyttyi; Kolme syytä elää osasi yllättää. Erästä keskeiskäännettä voisin luonnehtia suorastaan ovelaksi ja juuri oikeanlaiseksi.
Yhtä lailla kuin juonensa, myös henkilönsä Lifländer luo huolella. Sivuhenkilöiden myötä nykyhetki on tässä ja tulevassa: etenkin alakerran Tomi, ja myös tämän tytär Kiia sekä Laurin nuori sukulaisnainen Noora lopulta täydentävät Helmin ja Laurin arkea, tuovat eloa ja merkitystä. Vahvimmin on (tietenkin!) rakennettu keskeishenkilöt Helmi ja Kerttu, nuo toisessa ajassa nuoret ja toisessa vanhat naiset, kiinni Laurissa. Heidät voi nähdä: Helmin ajohansikkaineen Volvonsa ratissa, Kertun ompelimossa, kummankin Laurin koskettamana.
Kolme syytä elää on romaani, joka tuoksuu vihreältä Palmoliveltä, santsikupilliselta, omenoilta ja hieman bensaltakin; romaani, jossa ihmiset kulkevat yhdessä miltei elämänmittaisen matkan tavalla, joka saa lukijan miettimään erinäisten valintojen oikeellisuutta. Ennen kaikkea se on kauniisti ja taiten kudottu esikoisromaani, samalla kertaa hauras ja vahva.

--
Kertun, Helmin ja Lauran kolmiodraamasta ovat nauttineet myös Arja, Maria ja Laura.

22 kommenttia:

  1. Olen varannut syksyn kirjoista vasta uusimman Kähkösen, mutta tämän taidan varata myös. Kiitos tästä.

    Minulla on yöpöydälläni Claes Anderssonin Luova mieli, jonka pariin palaan aina uudelleen. Vastikään lopetin Victoria Hislopin Paluun, joka ei romaanina ollut ihmeellinen, mutta sen sisällä oli tarinoita, joita haluaisin lukea lisää. Espanjan sisällissota avautui uudella tavalla, siitä haluaisin lukea enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katveita, uusin Kähkönen on varmasti hyvä! Minulla on sitä edellinen Kuopio-sarjan kirja vielä lukematta, täytyy lukea se ensin ja sitten uusin. Tämä Lifländerin romaani on hieno.

      Andersonin Luova mieli kuulostaa kiinnostavalta. Hislopia en ole lukenut, mutta Espanjan sisällissodasta lukisin minäkin mielelläni enemmän.

      Poista
  2. Moi! Varsinkin viimeinen kappale blogauksessasi pakottaa minutkin varaamaan tämän kirjan heti. Kuulostaa siltä, että Kolme syytä elää sopisi täydellisesti verkkaisiin syysviikonloppuihini. Kiitos suosituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljonvaloa, moi! Tämä kirjaa sopii tosiaankin hienosti syysviikonloppulukemiseksi. Suosittelen siis varausta!

      Poista
  3. No jopas! Luin Rooibois -blogia aina kun kaipasin harmoniaa ja jotain outoa samanhenkisyyttä. Jotenkin vain en sisäsitänyt Volvoa, vaan ajattelin, että se on vähän sama kuin joku antaa syövälleen nimen Ilmari tai Mörkö! Komppasin kuitenkin kirjoittajan oivaltavia tekstejä.

    Kirjan nimi on aivan mahtava!!!

    En muista, olenko saanut Atenan katalogia...Toistakymmentä paperista on tullut vielä: onneksi! Vain WSOY ja Tammi pitää nyt sitten sieltä netistä katsoa. Ehdottomasti löydän sieltä huonommin, tavallaan en herää kirjalle, kun katson sitä näyttöruudulta.

    Tiinalle paljon menestystä♥

    Hyvä kirjoitus ja miten upean, upea kuva, Katja!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiva että sinäkin olet lukenut Tiinan Rooibos-blogia! Minäkään en heti saanut kiinni työnimestä Volvo, mutta kun luin kirjan kuvauksen Atenan sivuilta, kiinnostuin heti. Kolme syytä elää on hieno romaani.

      Kuvastojen suhteen sama juttu: painetusta löytää helpommin, selailu on hauskempaa.

      Samoin, toivon Tiinalle menestystä kirjailijana ja esikoisen perusteella uskonkin siihen ♥

      Kiitos, Leena. ♥

      Poista
    2. Hyvä nimi kirjalla, olen samaa mieltä :)

      Mutta minä löysin tänä vuonna wsoyn ja tammen katalogit ns. e-lehtiversiona, ei vain siinä kamalana sekamelskana, joka aiemmin oli. Oliko tämä muuttunut vai olinko aiemmin vain tyhmä? Se entinen oli kyllä todella epämukava käyttää ja e-lehdenkin lukee mieluummin. Paperiset toki parhaiten vieläkin, kun pläräilyä tehdään siellä täällä ja merkinnät...!

      Poista
    3. Bleue, samat versiot löysin minäkin ja niitä on kiva selata. Mun mielestä viime vuonna oli vain se hankala sekamelska, mutta oppihan sitäkin käyttämään. Sinä teet merkintöjäkin! Aika kiva. :)

      Poista
  4. Ah, ihana että sinäkin pidit tästä! Oli hassua, kerrankin!, lukea joku kirja näin ajoissa, "ennen" muita, saamatta yhtään peilata omia ajatuksia vielä muiden vastaaviin. Ei sillä, ettäkö se omaa lukukokemusta muuttaisi, mutta kun yleensä lukee kirjoja, joista on jo etukäteen lukenut jotain, asennoituukin niihin ihan eri tavalla. Niinpä lukiessakin hakee jo valmiiksi argumentteja puolesta ja vastaan, kiinnittää samoihin asioihin huomiota kun muut ja jotenkin elää enemmän vuorovaikutuksessa ja keskustelussa mukana jo valmiiksi. Tämän kanssa se puuttui, mutta nyt kun sitä näkyy muuallakin, on hauska huomata, että muut pitivät samoista elementeistä kuin itsekin, tunnelma vei mukanaan muitakin. :) Ihana kirja tämä oli, raikas ja upottava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, pidin kyllä! Ja hih, tuollaista "ennen muita lukemisen" ajattelua on aina toisinaan kirjablogeissa. Se on ihan luonnollista ja tietenkin muiden lukukokemukset vaikuttavat itseen. Joskus ne nostattavat lukuhaluja, toisinaan iskee blogistaniassa niin hassun sitkeä vastarannankiiskeys. Niin tai näin, hyvät kirjat ehtii lukea joko enemmin tai myöhemmin. :)

      Hieno romaani tämä!

      Poista
  5. Tämä kirja on tosiaan herättänyt kiinnostuksen. Olen listannut syksyyn hirveästi uutta luettavaa, mutta kyllä tämäkin sinne täytyy vielä mahduttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, sama täällä: tässä syksyssä tuntuu olevan niin paljon houkuttavaa luettavaa! Tämän lukee aina nopeasti, joten. :)

      Poista
  6. Selasin kyllä mielestäni Atenankin blogin, mutten nostanut tätä lukulistalle? Arviosi myötä kiinnostuin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogin, siis kirjakatalogia tarkoitin 😉

      Poista
    2. Jane, hih minä ihan sujuvasti käänsin tuon blogin kirjakatalogiksi. :D Näin sitä ajattelee samoin! Luulen, että pitäisit tästä kirjasta.

      Poista
  7. Nautin suuresti! Ja olipa riemastuttava havaita, että tämä on nyt se kirja, josta Rooibos kirjoitteli. Hieno ja varmaotteinen, ja hyvin uskottava, helppo elää mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tämä on sellainen, jonka lukemisesta tosiaankin nauttii. Ihana (!) romaani, jossa näkyy kirjailijan taito.

      Poista
  8. Nautin suuresti! Ja olipa riemastuttava havaita, että tämä on nyt se kirja, josta Rooibos kirjoitteli. Hieno ja varmaotteinen, ja hyvin uskottava, helppo elää mukana.

    VastaaPoista
  9. Ai ai, just kun yritän vähentää uusia luettavia, niin näitä houkuttavia helmiä alkaa tipahdella blogeihin... <3

    Tekisi mieli lukea tämäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, aina näitä houkutuksia satelee... Minulla on vaikka mitä vanhaa ja oletettavasti hyvää odottamassa, mutta eihän näitä uutuuksia voi vastusta.

      Lue tämä! ♥

      Poista
  10. Volvo on sanana niin helkutin ruma ;D. Ja se, että joku nimittää käsistään Volvoksi on täysin anteeksiantamatonta :D. Luin blogia ja aina kirosin sitä kamalaa nimeä ;D

    VastaaPoista
  11. Kirjoitat kyllä hyvin tästä! Minäkin pidin tästä kovasti, etenkin kirjan tunnelmasta <3

    VastaaPoista