torstai 30. marraskuuta 2017

Emmanulle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa


Emmanulle Pirotte: Vielä tänään olemme elossa
Minerva 2017
Today we live 2015
Suomentanut Lauri Holma
Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy
255 sivua
Belgialainen romaani

Tyttö pomppasi pystyyn ennen sotilasta, katsoi tätä uhmakkaasti ja voittoisasti ja lähti kävelemään kohti mökkiä. Mathias antoi päänsä retkahtaa hankeen. Hän ei löytänyt sanoja sille, mitä hänen elämässään oli tapahtumassa.

Saksan armeijan sotilas ja pieni juutalaistyttö, mikä erikoinen lähtökohta. On toisen maailmansodan aika, lopun alkua. Natsi-Saksaan ei usko enää oikein kukaan, eivät edes saksalaissotilaat itse. Mathias on Saksan erikoisjoukkojen sotilas, jonka on amerikkalaissotilaan asuun pukeutuneena määrä soluttautua vihollisjoukkoihin. Mathias tovereineen saa käsiinsä noin seitsenvuotiaan juutalaistytön Renéen. Sen jälkeen kaikki muuttuu, vaikkei sodan mielettömyydessä mikään ole muutenkaan pysynyt paikoillaan.

Emmanuelle Pirotten romaani Vielä tänään olemme elossa on kirja, jolle en aluksi lämmennyt ollenkaan. Koko asetelma tuntui uskomattomalta: ihmeellinen, hiljaista voimaa huokuva pieni juutalaistyttö ja saksalainen, mutta aiemmin Kanadan erämaissa asunut sotilas, natsi. Kummallinen parivaljakko, jotka molemmat tuntuivat kaikkea muuta kuin todellisilta (toki fiktion ei tarvitsekaan edes mallintaa todellisuutta, mutta nyt kyse on mitä vahvimmin realistisesta romaanista). En niin sanotusti ostanut tätä asetelmaa, molemmat henkilöt tuntuivat vierailta. Toki kaikki on mahdollista, etenkin sellaisen poikkeusajan ja tragedian kohdalla kuin sota.

Leenan blogijuttu kuitenkin vakuutteli, että jotain Pirotten romaanissa on. Jatkoin siis lukemista, mikä kannatti. Tarina osoitti vahvuutensa: Pirotten enemmän toteava kuin kuvaileva kerronta on piilotehokasta. Se mikä alkaa jokseenkin tasapaksuna ja vieraannuttavana, johdattaa hetkittäin ravistelevaan, toisaalta julmaan ja toisaalta hellään maailmaan, joka ryömii vastustelevankin mielen sopukoihin.

Pirotten kerronta on paitsi toteavaa ja osin viiltävää, myös elokuvamaista. Viimeksi mainittu saakin selityksensä siinä, että romaani perustuu elokuvakäsikirjoitukseen. Elokuvana (en ole googlannut, onko elokuva jo tehty) kokonaisuus toimisi myös mainiosti: lähikuvat ihmisistä, pienen Renéen ilmeet, Mathiaksen ristiriidat, lumi ja veri, piilopaikat, juonelliset leikkaukset henkilöstä toiseen. Tarina kulkee pitkälti henkilöidensä ehdoin ja vaikka aluksi hahmot tuntuivat epäuskottavilta, on heissä voimaa. Renée piirtyy väistämättä mieleen, monet sivuhenkilöt motiiveineen kuvastavat sodan mielettömyyden eri puolia. Lopulta kaikkein kiinnostavimmaksi henkilöksi nousee Mathias, joka pysyy tietyllä tapaa arvoituksena: mistä hän tulee ja miksi, mikä häntä ajaa?

What difference does it make? Today, we live.

Vielä tänään olemme elossa on, edelleen ja loppuun saakka, tarinallisesti jokseenkin uskomaton*, mutta se sisältää sodan kauheudet, ihmismielen monimutkaisuuden – ja lopuksi se kantaa ihmeellistä kauneutta ja toiveikkuutta.


*Romaani sijoittuu Ardennien taistelun aikaan ja taistelukuvaukset pitävät paikkansa, historialliset faktat ovat siis kunnossa.

7 kommenttia:

  1. Kirjan alku onkin niin epäuskottava kuin olla voi, mutta onneksi tarina tempaa nopeasti mukaansa. Ja mitä muuta voikaan odottaa viime vuonna Ranskan parhaaksi valitulta historialliselta romaanilta. Koin suorastaan seikkailullista hurmiota ja oli pakko välillä muistuttaa, että kyseessä ovat toisen maailmansodan järkyttävät viimehetket, ei Monte-Criston kreivi!

    Sain kirjan luettua yöllä ja samoilla pikkutunnneilla kirjoitin sen blogiini. Näin on 9 vuoden aikana tapahtunut ehkä muutaman kerran...Kirja on todellakin hyvin elokuvallinen eli odotan tätä leffaa Suomeen. Minulla on käsittämätön viehtymys ranskalaiseen kirjallisuuteen ja elokuvaan. Pirotte tosin on belgialainen, mutta en tiedä, haluaako hän muistuttaa siitä yhtä paljon kuin Hercule Poirot:)

    Oli ilo tarjota tämä vinkki sinulle nyt vastavuoroisesti vaikka Linnuntiestä<3

    PS. Kuvasi on vaikuttava, sillä se muistuttaa eräästä tulipalosta siinä missä sodan tulituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kirjan alku sai minut melkein lopettamaan lukemisen. En innostunut, mutta sitten kirja vei kyllä, jotain ihan omaansa tässä on. Ei minulle vuoden parhaita käännöskirjoja, kuitenkaan, mutta hieno ja mieleenjäävä. ♥ Pirotte kuvaa sotaa puhuttelevasti, kuten kuuluukin.

      Sinulle tämä oli todellinen elämys, on huikea tunne kun joku kirja pakottaa kirjoittamaan heti lukemisen jälkeen! Minulle sellainen oli Everstinna, toki muitakin on.

      Kiitos tästä vinkistä - tämä ja Pasi I. J.:n Väärän kissan päivä tarttuivat blogistasi.

      Poista
  2. Onpa kauniisti kerrottu ja kuvailtu kirjapostaus. Aiheena välttelen sotajuttuja ja kaikkea missä saattaa olla jotain ahdistavaa (yritän hamstrata hyvää mieltä), mutta tämä herättää kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, kiitos. Tämä on puhutteleva kirja, vaikka en kaikilta osin vaikuttunut. Tässäkin on ahdistavaa, mutta toisaalta paljon valoa ja toivoa.

      Poista
  3. Kirja on jo yöpöydällä odottelemassa. Kiinnostava kirja, vaikka ajattelin ensin, että ei sotajuttuja enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on kiinnostava - vähän erilainen sotajuttu.

      Poista
  4. Tämä täytyy ottaa lukulistalle. Leenan juttu jo herätti kiinnostuksen... Belgialaisuus on plussaa, en ole lukenut yhtäkään romaania sieltä päin!

    VastaaPoista