Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
WSOY 2016
The Loney 2014
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
427 sivua
Arvostelukappale
Brittiläinen romaani

Ajattelin usein, ettäa aikaa oli siellä liikaa. Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi pitänyt. Sillä ei ollut paikkaa, minne mennä, ei ollut nykymaailmaa, joka olisi hoputtanut sitä jatkamaan matkaa. Aika kerääntyi sinne kuin musta vesi rannan marskimaalle ja jäi samalla tavalla ummehtumaan.

Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta kuljettaa lukijansa syrjäiselle Loneyksi nimetylle englantilaiselle rannalle. Sade piiskaa maisemaa, kun veljekset Tonto ja Hanny asettuvat rinnetaloon viettämään pääsiäisretriittiä yhdessä vanhempiensa ja muutaman muun uskonnolliseen yhteisöön kuuluvan ihmisen kanssa. Perheen äiti, Äikkä, uskoo että paikallisen kappelin pyhä vesi voi parantaa mykän ja (ainakin minun mielestäni) autistisen oloisen Hannyn. Loneyn tienoilla tapahtuukin kaikenlaista outoa, sokea saa näkönsä takaisin, omenapuut tuottavat hedelmää jo keväällä ja veljekset näkevät, miten raskaana olevaa teinityttöä kuljetetaan Coldbarrown saarelle.

Isossa-Britanniassa Hylätty ranta on palkittu vuoden parhaimpana esikoisromaanina eikä ihme. Kyse on näet kauniisti kirjoitetusta, synkkätunnelmaisesta tarinasta, jossa näkökulmat ovat tyylikkäästi nyrjähtäneet ja maailma vesittyy harmaaseen tihkuun uskonnollisten puheiden ja rukousten ollessa taustalla. Tunnelma on samanlainen kuin useissa Nick Caven lauluissa: paatoksellinen, tumma, runollinenkin.

Hurley kirjoittaa kaunista ja viipyilevää tekstiä, jonka Jaakko Kankaanpään käännös välittää erinomaisesti suomeksi. Tunnelma on hidas ja ennakkomarkkinoinnin rummuttama kauhu on kaukana. Mystisyyttä, pelottelua helvetin kidutuksilla ja sumuista tunnelmaa kyllä riittää. Tarina kiehtoo, Hurley luo sanoillaan hyvin visuaalisia miljöitä ja tunnelmia: sade hulmusi mereltä valtavina, höyryävinä verhoina. Uskontoa Hurley kuvaa kiinnostavan moniulotteisesti: lahkolaisuus, sellaisestahan tässä on kyse, on hullua ja yksittäisen papin mielivaltainen toiminta epäreilua, mutta hyvääkin löytyy. Pelottavinta - ja kiehtovinta - on kuitenkin ulkopuolinen.

Ilahduttavan paljon jää myös lukijan oman tulkinnan varaan. Hurley  tuntuukin kirjoittajana luottavansa lukijaan. Hän ei selitä liikaa, vaan jättää Tonton näkökulmasta kerrottuun tarinaan aukkoja ja epäluotettavuutta, mikä lisää ryhtiä tai valppautta muuten niin verkkaiseen kerrontaan. Kuten Jonnakin pohtii, Hylätty ranta sopisi mainiosti vaikkapa lukupiirikirjaksi. Romaanissa on paljon arvoituksellisuutta ja runsaasti yksityiskohtia, joista keskustella.

Ja silti. Vaikka luin eittämättä hyvän romaanin, en vaikuttunut niin paljon kuin toivoin: Kaikesta hyvästä, kauniista ja synkästä huolimatta Hylätty ranta ei täyttänyt omia odotuksiani. Tarinan verkkaisuus on osin hyve, mutta osin se pitkästyttää, sillä mikään ei tunnu etenevän, ei juoni, ei henkilöhahmojen sisäisen maailman kuvaus. Kaikki vaan on, mikä toisaalta sopii kirjan tyyliin. Myöskään henkilöhahmot eivät lopulta ole kovin kiinnostavia. Heillä on paljon persoonallisia ominaisuuksia, mutta heihin ei kiinny eikä samaistu. Se, mitä heille tapahtuu tuntuu lopulta aivan samantekevältä. Vahvimmaksi nouseekin itse Loney, julmana ja myrskyisänä.

Hampurilaismenetelmää noudattaen: vaikka en vaikuttunut niin paljon kuin odotin, on Hylätty ranta lukemisen arvoinen romaani. Se on hyvin kirjoitettu synkkä ja runollinen kertomus veljeksistä tuntemattoman äärellä.