maanantai 21. joulukuuta 2015

Göran Tunström: Jouluoratorio


Göran Tunström: Jouluoratorio
Gummerus 1984
Juloratoriet 1983
Suomentanut Arto Häilä
379 sivua
Ruotsalainen romaani

Se oli Bach se. Mutta ketkä nyt jaksoivat pitää "riemun kategorioita" yllä? Kuka ylläpitää kieltä niin että se on jatkuvasti käytettävissä, vuodesta toiseen?
Mikä minussa oli jaksanut? Mitkä silmänräpäykset muovaavat elämäämme, mitkä kasvot valaistuvat tietoisuutemme ensimmäisistä kalvaista säteistä ja asettavat meille päämäärän?

Victor palaa lapsuutensa maisemiin Ruotsin Sunneen johtamaan Bachin Jouluoratoriota. Paluu ja oratorion sanoma saavat Victorin muistelemaan ja pohtimaan, ehkä kuvittelemaankin oman sukunsa kokemuksia. Vuosikymmeniä aiemmin Victorin isänisä, maanviljelijä Aron Norderson rakastaa syvästi vaimoaan Solveigia, jonka on määrä laulaa Jouluoratoriota Sunnen kirkossa. Kohtalo päättää toisin: Solveig kuolee onnettomuudessa. Tämä ei koskaan jätä Aronia rauhaan. Aronin poika Sidner elää äitinsä poismeno jatkuvasti mielessään. Hän kirjoittaa kummallisia tarinoita ja kokee lyhyen onnen itseään vanhemman naisen kanssa. Onnenyö on Victorin elämän alku. 

Ilo, suru, elämän mahdottomuudet ja mahdollisuudet hengittävät samaa tahtia Nordensonin suvun kokemusten kanssa Göran Tunströmin upeassa romaanissa Jouluoratorio

Miten Tunström mahduttaakin romaaniinsa paljon, Selma Lagerlöfin ja Marc Chagallinkin. Mitään ei kuitenkaan ole liikaa! Tunströmin tekstissä sanat ja sävel sekä tapahtumat ja kuvitelmat muodostavat liiton, jonka aariat ovat armottomain tapahtumainkulun suoraviivaisuudesta erkaantuneita. Kokonaisuuden tarinalinjat pursuilevat, mutta kerronnan lumoihin vaipunut lukija saa silti niistä kiinni. On ruotsalainen maaseutu paikoin karikatyyrisine ihmistyyppeineen, toisella puolella maapalloa on meri joka velloo ja nielaisee lopullisesti. Joskus yöt ovat todellisuutta, päivät eivät - ja on yö jolloin oli kaikki liekeissä.

Jouluoratorio sukeltaa lapsuusmuistoihin, sillä lapsuus muodostaa pohjan kaikelle sille millaiseksi itse kunkin elämänpolku muodostuu.  Tunström pohtii myös mielisairautta, yliherkkyyttä, pimeyden laskeutumista ylle, mutta myös kaipuuta yltää auringonnousuun: toiveita sen suhteen, että loppuelämäni olisi yhtä ainoaa valon kuvausta ja heti kuitenkin tietoisuutta siitä, ettei näin käy. Lohduton Tunströmin maailma ei kuitenkaan ole, päinvastoin.

Tekstuaalisesti kokonaisuus soi komeasti kuin kuoro-osuudet Bachin Jouluoratoriossa oli kyse sitten pariskunnan välisestä keskustelusta ja teen ja voileipien väliin mahtuvasta kiihotuksesta tai Jumalan olemuksen pohdinnasta: Jos hän "olisi", olisimme vankeja kielessämme.  Kieli ja lauseet ovat keskeistä läpi kirjan, silloinkin kun tapahtuu tai silloin kun alho painaa ihmismieltä. Solveigin jälkeen Aronin maailma on hiljaisuus, sitä ennen, Solveigin aikaan aina tuntui siltä kuin olisi palannut kotiin sanojen tyyssijaan.  


Huomaan, että vaikutuin romaanista niin, että tavallisen analyyttisyyteni sijaan olen ripotellut tämän tekstini puoliksi täyteen sitaatteja. Nyt on niiden paikka, sillä melkein kaikki se, mistä kirjallisuudessa eniten nautin kohtaa Jouluoratoriossa: lauseiden kauneus, musiikin kutoma verkko kaiken ympärillä, ihmiselon murhe ja rankimmat koettelemukset, ja kuitenkin ilo, miltei hilpeys. Ja lopulta tyytyminen siihen mitä on ollut, siihen mitä voi tapahtua.

Jos siis vielä pähkäilette joululukemistenne kanssa, niin kipin kapin kirjastoon. Tämä kirjallinen herkku löytyy vain sieltä tai antikvariaateista.

4 kommenttia:

  1. Jouluoratorio on joulukirjani ja sen rinnalla aion lukea Ihmistä joka järkkyi uusintana. Jälkimmäiseen minulla liittyy voimakas tunne, kun kiipesin lumista mäkeä ylös talviyönä ja katselin ympärilleni... Minulla on kuvakin siitä tosin aamulta. Taitaa olla useammankin kerran blogissani. Valtavat kinokset.
    Hah lunta, minä lumen inhossani taiteilin sitä tänään muovista huijauskuviin. Ja jopa minä paatuneena toivoisin edes aatoksi lunta. En minä ennen inhonnut, vasta viimeiset vuodet... Ei tämäkään joululta tunnu. Olen tehnyt kotiin joulun kukilla. Ja blogiini myös...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, tämä onkin hieno joulukirja. Minä luin nyt hieman ennen joulua, koska halusin vinkata tästä vielä joulun alla.

      Ja voi sinua paatunutta! Minä kaipaan lunta, sen tuomaa valoa ja talven tuntua. Kukilla tehty joulu on varmasti ihana sekin - ja sinä tunnet kukat. :)

      Poista
  2. Aivan tuntematon suuruus oli tämä kirja tähän asti, mutta menee lukemistoon. Olit sen verran huokuttelevasti tämän esitellyt :) Mielenkiintoisimpia on nämä kirjat, joita ei hoksaa aivan heti mainoksista ja muista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akissfromthepast, suosittelen tätä lämpimästi. Kirja on hieman vanhempaa tuotantoa, joten löytynee parhaiten kirjastosta tai antikvariaatista. :)

      Poista