sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Grace McCleen: Ihana maa


Grace McCleen: Ihana maa
Kustantaja: Otava 2013, Otavan kirjasto
Alkuteos: Land of Decorations
Kansi: Markus Pyörälä
Sivuja: 330
Romaani, Iso-Britannia


Kumpi tulee ensin, rukous vai hiukkaset? Miten pienistä pienin asia voi muuttua kaikista suurimmaksi, ja asiasta jonka olisi voinut estää tulee mahdoton estää, ja miten jostakin mistä ei ajatellut kehkeytyvän paljon mitään voikin kehkeytyä kaikki? Ehkä koska ihmeet toimivat parhaiten tavallisten asioiden kanssa: mitä tavallisempi asia, sen parempi. Ehkä koska ihmiset saavat alkunsa satunnaisesta roinasta. Mitä satunnaisemmasta, sitä suurempi ihme.

Judith on kymmenvuotias tyttö, joka asuu kahden isänsä kanssa. Hän kiertää isänsä kanssa julistamassa Jumalan sanaa ja odottaa Harmageddonia, pieni seurakunta ei vietä joulua eikä hyväksy verensiirtoja. Koulussa Judithia kiusataan, hänen päälleen heitellään räkäpalloja, hänen päänsä uhataan hukuttaa vessanpönttöön ja hänen uskontoaan pilkataan. Kiusaajista pahin on Neil-niminen poika, jonka silmätikuksi Judith joutuu. Judithin pakopaikka on Ihana maa, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Ihanassa maassa ovat kaikki, myös Neiliä muistuttava nukkehahmo. Judith alkaa puhua Jumalalle ja kuulla tämän ääneen, mistä seuraa ihmeitä: alkaa sataa lunta, joka peittää kaiken alleen, kinokset ulottuvat ikkunalaudoille ja autot ovat kuin kumpareita. Sitten Judithin luokkaan tulee uusi opettaja rouva Pierce, ja Judithin pahimmalle koulukiusaajalle alkaa tapahtua asioita.

Walesilaissyntyisen Grace McCleenin esikoisromaani Ihana maa (2012) kantaa mukanaan kahta suurta teemaa: koulukiusaamista sekä fundamentalistisessa kodissa kasvamista. Omaelämäkerrallisena markkinoitu romaani kertoo äidittömän tytön yksinäisyydestä, rakkauden- ja hyväksynnänkaipuusta, mielikuvituksen voimasta sekä yhteiskunnan asenteista erilaista maailmankatsomusta kohtaan. Judithin Ihanan maan kautta kuvitelmat ja todellisuus sekoittuvat paikoin vaarallisestikin.

Hän tuli lähemmäksi. Hänen äänensä kohosi. "Mutta oikeasti pelkäät, vai mitä? Nyt pelkäät. Paskot pieniin housuihisi." Hän käänsi huulensa alaspäin. "Maailmanloppu. Uu, kyllä pelottaa."

Kirjassa tapahtuu hirvittäviä asioita, jotka ovat periaatteessa, ikävä kyllä, arkisia ja tosia. Koulukiusaamisen kuvaus ja usko omiin voimiin - tai ainakin omiin voimiin Jumalan välikappaleena olemisen kautta - tuo muistumia Stephen Kingin jo klassikoksi määriteltävästä Carriesta, tosin toki sillä erolla, ettei McCleenin romaani ole luokiteltavissa kauhukirjaksi, vaan kaikki tapahtuu joko arjessa tai mielikuvituksen kautta valottuvassa jokapäivässä.

McCleen kirjoittaa mielenkiintoisesti, toisaalta äärimmäisen intensiivisesti, toisaalta aavistuksen pitkästyttävästikin. Tämä tiheän ja löysän kerronnan vuorottelu johtuu harmaan arjen ja rajujenkin tapahtumien vuorovedoista ja toimii rakenteellisesti hyvin: Judithin elämä on yksinäistä ja tylsääkin. Kotona on vain omaan melankoliaansa ja hulluun uskontoonsa vajonnut isä, joka ei tunnu rakastavan tytärtään. Koulussa päivät toistavat itseään painajaismaisella tavalla. Arki on harmaata, lukijan silmissä hidasta ja ahdistavaa. Mutta Ihanan maan ja Judithin kuvitelmien myötä kaikki muuttuu. Teos saa sellaista intensiivisyyttä, että lukija saa paikoin haukkoa henkeään. Niin Judithin kuvitelmien kuin koulu- ja muunkin kiusaamisen kuvailu on väkevää, kirjan tapahtumat paikoin hurjia. Myös Judithin kertojanääni on vahva, hän on pääosin onnistunut lapsikertoja. Kymmenvuotiaaksi hän on ehkä turhankin aikuismainen, mutta silti läpensä uskottava ja koskettava henkilöhahmo.

Haluan vielä erikseen pohtia kirjassa ilmenevää uskontoa, sillä kuten Hanna Pylväisen We Sinnersin yhteydessä kerroin, uskonnollisiin friikkeihin keskittyvät romaanit kiinnostavat minua, eivät onneksi omakohtaisista syistä. Jehovantodistajista McCleen antaa ristiriitaisen kuvan. Heidän uskontonsa on täynnä sääntöjä sekä tapoja, jotka erottavat heidän muusta maailmasta. Koulutytön mielessä fundamentalistiset opit muuttuvat todeksi, Ihana maa pelottavan Pyhän rekonstruktioksi. Toisaalta jehovantodistajien yhteisö on lämmin, seurakunnan aikuiset tahtovat hyvää Judithille ja tämän yksinäiselle isälle. Kaikessa kuitenkin näkyy jonkinlainen uskontokritiikki, etenkin kaikkein suurin uhraus on sellainen, joka saa minut aina hyvin herkäksi ja vahvistaa tiettyjä - myönnettävä se on - ennakkoluulojani. McCleen kritiikki ei kohdistu vain kiihkouskovaisuuteen, vaan osin myös brittiläiseen yhteiskuntaan. Judithin isän työpaikan, tehtaan, lakko, sekä joidenkin koulukaverien äärimmäisen köyhät kotiolot näyttävät lukijalle hyvinvointivaltion, jossa aineellista ja henkistä hyvää ei jaeta tasapuolisesti.

Ihana maa on vaikuttava kertomus pienestä tytöstä, jonka mielikuvitus laukkaa niin hurjasti, että lukija tempautuu mukaan intensiiviseen tarinaan. Ihana maa ei ole täydellinen romaani, mutta McCleen käsittelee kokonaisuutta koskettavasti, valoisastikin - ja koko ajan ylisentimentaalisuuteen sortumatta.

****
Ihanasta maasta piti myös Hanna.

22 kommenttia:

  1. Tämä on ehdottomasi yksi kevään kiinnostavimmista kirjoista. Saisinpa pian tämän käsiini! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, tämä on oikein hyvä lukukokemus. En usko, että tulee olemaan oma ehdokkaani ensi vuoden BG-kisassa (vaikka mistäs sitä tietää :)), mutta vaikuttava kirja kuitenkin.

      Poista
  2. Hienosti kirjoitettu arvostelu ja mielenkiintoinen kirja,aiheittensa puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, tämän aihepiiri on tosiaan hurjan kiinnostava. Ja monet teemat pysyvät vielä hyvin kasassa.

      Poista
  3. Odotan kovasti jo tämän pariin pääsyä!

    VastaaPoista
  4. En ollut kuullutkaan koko kirjasta ennen tätä arvostelua, mutta päädyin sitten varaamaan tämän kirjastosta. Tämä kirjablogien lukeminen kyllä kasvattaa luettavien listaa todella uhkaavalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, olen huomannut saman, että kirjablogien myötä luettavan määrä vain kasvaa. :)

      Poista
  5. Tavattoman mielenkiintoisen tuntuinen kirja, laitoin heti varaukseen kirjastosta. Minulla on yksi läheinen ihminen, joka on jehovantodistaja ja kaikki siihen lahkoon ja miksei muihinkin, liittyvä kiinnostaa minua, koska yritän jotenkin ymmärtää sellaista mitä en oikein ymmärrä. Olipas viisas lause. Ja koska oma tytär taas on juuri tuon ikäinen, tuntuu, että tämä pitää lukea. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on sekä kiinnostava että koskettava. Minä en itse tunne ketään jehovantodistajaa (muistan tosin pari ko. lahkoon kuuluvaa perhettä omalta kotipaikkakunnaltani), mutta kaikki uskonnollisiin yhteisöihin liittyvä kiinnostaa minua - onneksi ei omakohtaisista syistä. :)

      Poista
  6. Minäkin teen tästä heti varauksen, kiinnostava! Ja kaunis kansi.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa kyllä todella vaikuttavalta. Uskonnolliset ääriliikkeet kiinnostavat minuakin - eivät minuakaan kuitenkaan suoraan henkilökohtaisten kokemusten vuoksi - samoin kuin uskonto aiheena muutenkin. Kyllä tämä menee lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tässä kirjassa on toki pientä haparointiakin, kuten esikoisromaaneissa tuppaa usein olemaan, mutta kokonaisuutena hyvä ja koskettava romaani. Jännä kuulla, että uskonnolliset ääriliikkeet - kaikessa friikkiydessään - kiinnostavat sinuakin.

      Poista
  8. Minäkin haluan lukea tämän! Sinänsä en kauheasti tykkää lukea uskonnollisista liikkeistä, mutta tässä on paljon muuta kiinnostavaa, kuten lapsen maailman kuvaus. Kiva kuulla, että tämä on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, lapsen maailman kuvaus on tässä hyvää. Koulukiusaaminen on paikoin hyvin rajua, mutta juuri siksi myös uskottavaa.

      Poista
  9. Kuten olikin jo puhetta, minullakin tämä odottelee vuoroaan. Tulinkin nyt vain kurkkaamaan antamasi pisteet, ja ne lupaavat hyvää. :) Palaan tänne kun saan kirjan luettua ja siitä kirjoitettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kuten pisteet kertovat, niin lukemisen arvoinenhan tämä on. Ei varmasti maailman paras romaani, mutta vaikuttava ja koskettava.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Hannele, ehkä kivaa enemmän mieleenjäävä ja kiinnostava. :)

      Poista
  11. Arviosi on mennyt minulta jostain syystä ihan ohi aikaisemmin! Innolla odotan että ehdin lukemaan tämän, vaikuttaa kiinnostavalta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä on hieno ja koskettava. Toivottavasti sinunkin mielestäsi!

      Poista