perjantai 19. lokakuuta 2012

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
Kustantaja: WSOY 2010
Sivuja: 129
Kotimainen sarjakuva, kertomuskokoelma

Plankton-nimisen kaupungin kauniiden talojen, vaateliikkeiden ja tuikitylsien oppituntien taakse kätkeytyy monia salaisuuksia - eikä ihme, sillä muistuttaahan paikkakunnan karttakin ihmisaivoja, joiden ulkopuolella siintävät Suuret vuoret. Harjoitetaanko alusvaateliikkeessä elinkauppaa? Mitä kummaa Saniaislehdossa tapahtuu? Millaisella sopimattomalla tavalla kartanon puutarhuri ilmaisee luovuuttaan? Isoäitinsä kanssa asuva orpotyttö Agnes haluaa saada salaisuuksista selkoa. Agnes on luonteeltaan kipakka ja omaperäinen tyttö, joka mieluummin leikkii poniräjähdystä kuin istuu siivosti paikallaan ja joka on ennemminkin huono kuin mielistelevä kauppa-apulainen. Mysteereistä suurin on kuitenkin Agnesin vanhempien kohtalo.

Kati Närhen sarjakuvateos Saniaislehdon salaisuudet (2010) on ensimmäinen lukemani sarjakuvateos sitten 1990-luvulla lukemani Art Spiegelmannin Mausin, jos Aku Ankan taskukirjoja ja satunnaisia Lucky Lukeja ei huomioida. Yhteen nivoutuvista kertomuksista koostuvan kirjan luettuani ihmettelen syytä moiseen sarjakuvataukooni.

Nimittäin: voi että! Koettakaa kestää kaikki hehkutus! Kati Närhen sarjakuvakirja on hieno niin visuaalisesti kuin kertomuksellisestikin. Sini-mustan sävyiset kuvat ovat täynnä yksityiskohtia, kirjan hahmot ovat ilmeikkäitä ja sopivan karikatyyrisiä, rumalla tavalla suorastaan kauniita. Kuvien kautta kerronta viittaa yhteiskunnan ja viihdekulttuurinkin eri ulottuvuuksiin. Saniaislehdon salaisuudet on kertomuskokoelma, jonka tarinat kietoutuvat yhteen siten, että kirjan voi lukea sarjakuvaromaaninakin. Tarinan tasolla Närhi nostaa esiin monia yhteiskunnan ja työ-, koulu- ja kaupunkiyhteisön epäkohtia: sosiaaliluokkien eroja, sukupuolirooleja sekä eloa lapsuuden ja teini-iän välissä: kasvamista. Salla toteaa, että Plankton on kuin pienoisuniversumi, ja minun on helppo olla samaa mieltä, sillä siinä määrin sarjakuvan asuun puettua sosiologista tarkastelua kirjassa riittää.

Kirjassa parasta on kuitenkin Agnes, tarkkailija ja toimija. Booksy vertaa Agnesta Addamsin perheen Wednesdayhin ja sama tuli minullekin mieleen. Aluksi yhdennäköisyys hieman häiritsi etenkin, kun luonteeltaankin Agnes ja Wednesday ovat melko samanlaisia, kipakalla tavalla omaperäisiä ja vielä kampaustaan myöten samaa näköä. Ulkonäön voi kuitenkin ottaa kunnioittavana intertekstuaalisuutena, ja Wednesday Addamskin kantanee habituksessaan viittauksia joihinkin muihin synkkiin fiktiivisiin hahmoihin. Agnes ei ole yksinomaan synkkä, tai ehkei hän ole synkkä lainkaan, vaan pikemminkin maailmaan terveellä epäluulolla suhtautuva. Hän on itse asiassa, kuten Minnakin toteaa, kuin tyttökirjaklassikoiden sankaritar: tuittupäinen ja orpo. Eräällä tavalla Saniaislehdon salaisuudet onkin kertomus myös Agnesin oman tien löytymisestä.

Saniaislehdon salaisuudet viehättää varmasti yli kymmenvuotiaita lapsia, mutta se sopii erinomaisesti aikuisten luettavaksi. Itse asiassa melkein kaikkien aikuisten tulisi lukea Närhen kirja! Olen iloinen siitä, että haastoin itseni lukemaan sarjakuvaa yli 15 vuoden jälkeen. Saniaislehdon salaisuudet on niin oivaltava, sopivan vinksahtanut ja synkeä, hauska ja tarinallinen, että aion ottaa sarjakuva(romaani)t kunnolla lukuun. Siksi otankin mielelläni vastaan suosituksia sellaisista sarjakuvista, joista te blogini lukijat olette pitäneet. Suositelkaa kirjaa!

****½

18 kommenttia:

  1. Kiva kun sinäkin tykkäsit tästä!
    Suosittelen sinulle Niemensivun sarjisromaania Lempi ja rakkaus.

    VastaaPoista
  2. En muista missä kirjablogissa olen tähän aiemmin törmännyt ja kiinnostunut, mutta en silloin tietenkään muistanut laittaa tätä mihinkään muistiin enkä ulkoakaan enää muistanut. Siis kiitos muistutuksesta, nyt laitan tämän hirveän mielenkiintoiselta vaikuttavan sarjakuvan nimen visusti talteen :)

    Luen itsekin hyvin vähän sarjakuvia, ihan liian vähän. Blogini aikana olen lukenut vain Muumi-sarjiksia ja Fabien Nuryn ja Sylvain Valléen Olipa kerran Ranskassa - Suuri gangsterisota -sarjakuvia. Muumeja suosittelen toki ehdottomasti, ellet ole niitä jossain vaiheessa jo lukenut (uudet albumit ovat ulkonäöllisesti tosi kauniita) ja jälkimmäisestä olen pitänyt myös. Olipa kerran Ranskassa -sarjaa on suomennettu kahden albumin verran. Blogissani on niistä lisää: http://lukuisa.blogspot.fi/search/label/Fabien%20Nury

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, ole hyvä! Sitten kirjoitin kirjasta oikeaan aikaan. Tämä on hieno kirja, sopivalla tavalla synkkä ja synkkyydessään herttainen.

      Sinä oletlukenut paljon enemmän sarjakuvia kuin minä! Kiitos Olipa kerran Ranskassa -suosituksesta.

      Poista
  3. Minäkin ihastuin Agnekseen, kaiken sen tuittupäisyyden alla hahmossa on niin hellyttävän paljon jotain hyvin tuttua ja aidon tuntuista tyttömäisyyttä. Lukukokemusta haittasi vähän se, että olin ihan vain albumin nimestä kehitellyt hassuja odotuksia täysin erilaisesta piirrosjäljestä! Värimaailma on kyllä kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava.

    Sarjakuva joka riemastutti minua oikein tosissaan on M. A. Jeskasen Perkele. Siinä on aiheena vanhat kansantarinat ja kansanperinne, aika vereviä juttuja! Albumi on saanut jo jatkoakin, toisen osan nimi on Santala. Sitä olen vain selaillut, mutta vaikuttaa hyvin saman tyyliseltä kuin ensimmäinenkin osa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Agnes on niin ihana. Hän on kuin tyttökirjasankaritar, tuittupäinen, ei klassisen kaunis ja omaperäinen.

      Perkele kuulostaa kiinnostavalta! Kiitos vinkistä. :)

      Poista
  4. Mahtavaa että tykkäsit tästä! :) Voisin suositella erästä tämän syksyn helmeä, Hanna Koljosen Sokerihullua. Myös Aapo Rapin Meti saattaisi kolahtaa sinuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, pidin! Ja pidin niin, että koetan nyt etsiä enemmän sarjakuvia luettavakseni. Kiitos siis vinkeistä, joita alan pian googlettaa.

      Poista
  5. Kiva, että olet pitänyt tästä! Itselläkin tämä keikkuu lukulistalla ja monesti olen kirjakaupassa katsonut, mutten raaskinnut ostaa. Josko jouluna joku ilahduttaisi tällä :)

    Itse pidin kovasti Art Spiegelmanin Maus sarjakuvasta. Se on kyllä hyvin erilainen kuin tämä, mutta tulee ekana mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, toivottavasti joulutontut kuulevat toiveesi. :)

      Maus on tosiaan erilainen. Luin Maus I & II:n opiskeluaikana ja vaikutuin.

      Poista
  6. Ja lisäyd edelliseen: Persepolikset tottakai!

    VastaaPoista
  7. Nyt ehdottomasti täytyy laittaa lukulistalle, olen myös pidellyt käsissäni mutta samoin tulee luettua vähän uudempia sarjakuvia vaikka periaatteessa pidän niistä noin yleensä ottaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, mikäköhän siinä on, että sarjakuviin tarttuu vähemmän innokkaana kuin muihin kirjoihin? Närhen kirja muistuttaa, että kannattaisi lukea sarjiksiakin. :)

      Poista
  8. Kävin vain kurkkaamassa kuvat* ja tähdet, minullakin on tästä ja seuraavasta osasta postaus tekeillä :D

    *En ole onneksi valinnut ja kuvannut samoja kuvia kuin sinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, me olemme lukeneet paljon samoja kirjoja tänä syksynä. :) Odotan innolla mietteitäsi tästä!

      Poista
    2. Ja olemme vielä olleet kirjoista aika lailla samaa mieltä :) Minäkin ihastuin Saniaislehdon salaisuuksiin ja Mustasuon mysteeriin. Agnes on loistava!

      Poista
  9. Minä olen lukenut tämän! Luen tosin vähän sarjakuvia, mutta aina silloin tällöin jotain. Tykkäsin kanssa kovasti tästä. Ja suosikkejani ovat olleet iranilaisen Marjane Satrapin sarjikset, aivan upeita. Myös Kaisa Leka on hyvä.

    VastaaPoista