P.D. James: Syystanssiaiset

P.D. James: Syystanssiaiset
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Death Comes to Pemberley 2011
Suomennos: Maija Kauhanen
Kansi: Tiia Javanainen
Sivuja: 348
Ulkomainen romaani, historiallinen dekkari Iso-Britannia


Vaunut olivat vielä kovassa vauhdissa ja keinahtelivat metsätien loppupään mutkassa lähestyessään taloa. Elizabeth arveli, että rymistelisivät oven ovi. Nyt hän saattoi kuitenkin kuulla ajurin huudot ja nähdä, miten tämä kamppaili ohjaksissa. Hevoset pysähtyivät äkisti ja jäivät seisomaan hirnuen levottomina. Ennen kuin ajuri edes pääsi alas satulasta, vaunujen ovi avattiin, ja Pemberleystä lankeavassa valonsäteessä he näkivät naisen miltei putoavan ulos ja kirkuvan tuuleen.

Elizabeth ja Mr. Darcy ovat eläneet avioliitossa kuusi onnellista vuotta. He asuttavat Darcyjen sukukartanoa Pemberleytä ja lokakuuta kun eletään, on perinteisten syystanssiaisten aika. Kaikkialla leijaileva torttujen, pasteijoiden ja leikkokukkien tuoksu on mennä hukkaan, kun tanssiaisten aattoillan katkaisevat kutsumattoman vieraan hurjaa vauhtia kartanolle kiitävät vaunut. Vaunuista syöksyy ulos Elizabethin sisar Lydia, joka itkee kauhuissaan, että hänen rakas miehensä Mr. Wickham on murhattu. Kuka onkaan murhattu ja kuka on murhaaja? Ja miten vuosien takaiset kaunat ja entiset avioliittosuunnitelmat vaikuttavat murhatutkimuksiin?

Eräs maailman tunnetuimmista dekkarikirjailijoista, englantilainen P. D. James on kirjoittanut romaanin, joka on paitsi jännityskirja, myös ja ennen kaikkea Jane Austenin rakastettua Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (1813) kunnioittava teos. Syystanssiaiset (2011) päästää lukijansa ihastuttavaan Pemberleyn kartanoon, pimeisiin syysmetsiin, Lontoon kujille ja oikeussaliinkin. Austenin ihailijoita kiinnostaa ehkä murhan selviämistä enemmän se, kuinka Elizabeth ja Darcy pärjäävät kahden pojan vanhempina ja kaikkien sukulaistensa kesken.

Talvi 1803-1804 tuntui levittäytyvän Darcyn ja Elizabethin edessä kuin musta suo, jonka halki heidän oli ponnisteltava tietäen, että kevät toisi mukanaan vain uusia koettelumuksia ja mahdollisesti jotakin vielä kauheampaa, jonka muisto varjostaisi koko heidän loppuelämäänsä. Jotenkin nuo kuukaudet oli kuitenkin elettävä läpi antamatta ahdistuksen häiritä Pemberleyn elämänmenoa tai viedä siitä riippuvaisten ihmisten rauhaa ja turvallisuudentunnetta.

Hyvin pärjäävät, Elizabethin ja Darcyn pojat ovat komeita ja suloisia, kuinkas muuten. Elizabethin rakkain sisko Jane on yhtä uskollinen kuin ennenkin, Lydia edelleen moukkamainen ja kuin ilmetty äitinsä, ja ikääntynyt herra Bennett viisas lukutoukka. James kuvaa koko austenlaista henkilökaartia suurella rakkaudella.

Rakkaus on jopa niin suurta, että Syystanssiaiset on dekkari, jonka jännitysmomentit jäävät pitkälti Austenin aikanaan luomien henkilöhahmojen varjoon. Lukukokemukseni olisi takuulla toisenlainen, jos en olisi aikoinani ihastunut Austenin romaaniin sekä BBC:n siitä tekemään jo klassikoksi luonnehdittavaan televisiosarjaan. Lady James kirjoittaa oivallista Fanfictionia, kuten Booksy toteaa. Tuntuu kuin kirjaililijalla olisi ollut paikoin hauskaa kirjoittaessaan Mr. Wickhamin ulkoisesta olemuksesta tai niistä juoruista, joita kateelliset Elizabethin ja Mr. Darcyn avioliiton syistä kertoilevat. Kuten Taika, minäkin sain Austenin hahmoille sellaisen jatkotarinan, jollaista (tietämättäni) toivoin.

Austenin hahmoihin ja miljööseen nojaaminen on romaanin vahvin ja samalla ehkä heikoin lenkki. James hallitsee hienosti luomansa 1800-luvun maailman. Se sopii kaikille kaltaisilleni Austenia kaipaaville. Kerronta kunnoittaa Austenia, mutta on samaan aikaan modernia. Dekkarina kirja on keskinkertainen. Jos James olisi sijoittanut saman tarinan nykyaikaan, olisi meillä yksi uusi keskivertojakso Midsomerin murhia. Midsomerin murhissa ei ole mitään vikaa, se on eräs suosikkisarjoistani, mutta Syystanssiaisten fokus on nimenomaan sen pemberleyläisessä kehyksessä. Vaikka hieman napisen jännitystarinan ohuudesta, vei Jamesin romaani minut kuitenkin mennessään ja saatoin olla kirjaan tyytyväinen.

Kokonaisuudessaan Syystanssiaiset on mainio, sopivan ilkikurinen ja aavistuksen jännittävä romaani luettavaksi juuri tähän vuodenaikaan. Kaltaiseni Jane Austen-fani ainakin hyrisi tyytyväisyyttään, kun avasi kirjan lokakuisena iltana asiaankuuluvassa kynttilänvalossa ja antoi tarinan (ja ehkä hieman Mr Darcynkin) viedä.


**** (Tämä on tasapainottava arvosana: Jamesin kirjoittaman tarinan nautittavuudelle ja ennen kaikkea Elizabethin ja Darcyn uusille kuulumisille voisin antaa vaikka viisi tähteä, mutta dekkarille ja loppujen lopuksi melko tyypilliselle oikeussalidraamalle antaisin pisteitä hieman vähemmän.)