keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Muumikonservatiivi ottaa sanojaan takaisin (eli Muumilaakson puutarhakirja)

Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.
- Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Sitten se selviää kylmästä yöstä.
- Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

(Tove Jansson: Taikatalvi)

Olen joskus toisten blogien kommenteissa kertonut olevani konservatiivi kahdessa asiassa, joulun ja Muumien suhteen. Jouluisin haluan saavuttaa lapsuuteni joulun tunnelman enkä tahdo luoda mitään uusia jouluperinteitä, koska vanhatkin ovat hyviä silloin kun ne ovat yhtä leppoisia kuin meillä. Muumeista taas taisin sanoa, että pidän vain Tove Janssonin omista muumikirjoista ja sarjakuvista, en uudesta muumikirjallisuustuotannosta, joka on osin jopa alkuteokseltaan muun kuin ruotsin- tai suomenkielistä. Toki meillä, kolme- ja viisivuotiaiden lasten perheessä, luetaan paljon Tove Janssonin luomaan Muumien maailmaan perustuvia kirjoja ja lapset rakastavat niitä. Esimerkiksi Muumin syntymäpäivänappi (Wsoy 2010; MOOMIN and the Birthday Button 2010) on tällainen kirja. Se onkin ihan hyvä, mutta en saavuta niiden kautta Muumilaakson filosofista tunnelmaa.

Nyt muumikonservatiivi joutuu kuitenkin ottamaan hieman sanojaan takaisin. Ensiksi minun on tunnustettava se tosiasia, ettei pikkulapsille suunnattuja muumikirjoja olekaan tarkoitettu samanlaisiksi syvällisiksi elämänylistyksiksi kuin Janssonin omat kirjat. Ja toiseksi jotkut ei-Janssonin muumikirjat ovat hauskoja, oivaltavia ja juuri oikeanlaisia meille muumipuristeillekin. Tällaisia ovat esimerkiksi iki-ihana Muumimamman keittokirja, täällä arvioitu Muumit ja olemisen arvoitus (joka on todella kaukana lapsille suunnatusta muumiteollisuudesta) sekä tietenkin neljä vuotta sitten ilmestynyt Sami Malilan kirjoittama, Tove Janssonin sekä Elina Vannisen kuvitukseen pohjautuva Muumilaakson puutarhakirja (Wsoy 2007).

Muumilaakson puutarhakirja on täydellinen puutarhatietokirja koko perheelle. Vaikka se on esipuheensa tyylin mukaan suunnattu ensisijaisesti lapsille, antaa se hyviä vinkkejä kenelle tahansa kotipuutarhurille, joka ei kaipaa tietoa turhan vaikeista  kasvatettavista. Kirja lähtee liikkelle perusasiasta: puutarhan suunnittelusta ja tarvittavista työkaluista edeten kastelun ja lannoittamisen kautta siementen kylvämiseen, salaatteihin, mansikoihin ja kukkiin, rikkaruohojen haittoihin ja hyötyyn sekä edelleen kompostoimiseen ja syyspuutarhan iloihin. Kirjan luvut ovat melko yksinkertaisia, minkä vuoksi Muumilaakson puutarhakirja toimii hyvänä perustietokirjana kenen tahansa kirjahyllyssä, mutta ei anna kovin syvällistä tietoa puutarhanhoidon ongelmakohtiin. Se ei olekaan kirjan tarkoitus, Muumilaakson puutarhakirja on eräänlainen ihastuttava aloituspaketti pihaihmisille.

Malila ei keskity vain puutarhan tai pihapläntin omistajiin, vaan on omistanut luvun myös parvekeviljelijöille ja muistuttaa siitä, että jo yksi ikkunalle pantava laatikkokin voi sisältää pienen kasvi- tai kukkamaan. Tässä luvussa Malila tuo esiin myös yllätyksen. Ainakaan minä en ollut ajatellutkaan sellaista itsestäänselvyyttä, että ruukussa voi kasvattaa monia pientareelta löytyviä luonnonkukkia, esimerkiksi rönsyleinikki tai ketohanhikki näyttävät jännittäviltä ruukkuissa. Lasten kanssa puutarhanhoitoa aloitellessa tällainen viljely on paitsi edullista, myös aika hauskaa. Itselleni tuli hieman hemulimainen olo, kun ajattelin pientä kasvitieteellistä parvekepuutarhaa:

Kun ruukut varustaa pienillä kulteillä, joissa lukee kasvin suomalainen ja tieteellinen nimi, on parvekkelle perustettu pikkuruinen kasvitieteellinen puutarha.

Koska teoksen nimi on Muumilaakson puutarhakirja, on syytä pohtia sitä, mikä kirjasta tekee muumimaisen. Toki kirjassa on joukko sitaatteja muumiromaaneista sekä Tove Janssonin alkuperäiskuvitus, jota Elina Vanninen on värittänyt kirjaan sopivaksi. Jo pelkät kuvat tuovat mukanaan sitä levollisuutta, oivaltavuutta ja erilaisia tunnetiloja, joita muumikirjoissakin on. Silti kuvat yksin eivät riitä. Onneksi kuvat eivät olekaan pelkästään päälleliimattuja. Vaikka Malilan teksti sinänsä on asiapitoista ja opastavaa, kuten koko perheen tietokirjassa kuuluu ollakin, on siinä mukana huolettoman iloinen ote. Puutarhaa tai pientä parvekelaatikkoa on syytä hoitaa hellästi. Jos joku kasvi kuolee tai viljely ei ohjeista huolimatta onnistu, ei kannata huolestua, seuraava kasvukausi koittaa taas ensi keväänä!

Olen itse jossain määrin fiilispuutarhuri; Näen jotain ihanaa tuttavan pihassa tai puutarha-aiheisella internetsivulla ja haluan heti samanlaisen kasvin itselleni. Vielä joitakin vuosia sitten saattoi käydä jopa niin, että ehdin ostaa taimen, jonka kasvattaminen ilmeni niin vaikeaksi, että kasvirukalle kävi huonosti. Muumilaakson puutarhakirja auttoi minua suunnitelmallisemmalle ja paremmin organisoidulle kotipihanhoitouralle. Kirjan (sekä äitini ja anoppini, terveisiä vaan!) ansiosta tiedän paremmin, mitä istuttaa, minne ja milloin. Kasvun ihmettä on aikuisenakin ilo seurata.

Muumilaakson puutarhakirjan parissa on helppoa päästä puutarhamielelle. Jätän teidät nyt kirjassa olleen Muumipeikko ja pyrstötähti-siteerauksen sekä muutaman tänään aamulla omasta pihastamme ottamani kuvan pariin. Mitäpä sitä muuta kesältään kaipaisi kuin tätä (ja kasaa hyviä kirjoja):

Muumipeikko istuutui maahan ja käänsi kasvonsa auringonpaistetta kohti, sulki silmänsä ja huokaisi onnesta.

Pihahommat meillä ovat vielä aika paljon tässä vaiheessa, mutta jotain kevätkesäistä alkaa olla ilmassa...

Muutama lämmin päivä ja tulppaanit lie kukassa.

Hallanarkaa särkynyttäsydäntä  olen peitellyt iltaisin harsolla.

Vielä viime viikolla kuvittelin, etteivät vuosi sitten istuttamani pionit kestäneet rankkaa talvea, mutta nyt näyttää jo ihan toisenlaiselta!

Sininen on vaikea väri valokuvata.

Mehikasvit menestyvät missä vain ja ovat läheltä kuvattuna aika metkan näköisiäkin.

PS. Muumilaakson puutarhakirjasta on kirjoittanut ainakin Leena Lumi. Innostavasti ja laajasti muumeja on pohtinut Kirjavan kammarin Karoliina. Koko lailla kirjallisesti-blogin Jenni taas on kirjoittanut ihastuttavasti Tove Janssonista.

29 kommenttia:

  1. Ja nyt Jenni ihastelee, miten ihastuttavasti sinä kirjoitit aivan ihastuttavan kuuloisesta kirjasta! Tuo kirja on saatava. :) Kuulin muuten, että Muumit ja olemisen arvoitus -kirjasta on otettu juuri uusi painos. Yllättäen minun on saatava sekin kirja, koska olen aiemmin etsinyt sitä turhaan jopa kustantajalta kyselemällä.

    t. Nimim. Kaikki Janssoniin liittyvä kelpaa ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä on mahtava! Mie olen niin aloitteleva pieni parvekepuutarhuri, joten hankin tämän kyllä itselleni innolla oppaaksi. Karoliinalla on muuten tosi laaja Muumi-kokoelma. Itselläni on vain Muumi-sarjakuvia ja muutamia Muumi-kirjoja.

    Kiinnostuin myös tuosta Jennin olemisen arvoituksesta.

    VastaaPoista
  3. Heh, tarkoitin tietenkin Jennin mainitsemasta. :D

    VastaaPoista
  4. Mun oleminen on niin arvoituksellista. :)

    VastaaPoista
  5. Jenni: Minä vähän mietinkin, että onkohan sinulla tätä kirjaa, kun muistelin Tove Jansson-kirjoitustasi. :) Puutarhakirjana tämä on aika simppeli, mutta viehättävä. On muuten tosi ihanaa, että kirjoista otetaan uusia painoksia. Itse haaveilen, että Tammi julkaisisi edes pokkarina Haruki Murakamin Kafkan rannalla. En ole sitä lukenut, mutta olen päättänyt, että se on "minun kirjani".

    Hanna: Toivottavasti tätä saa vielä! En ole tarkastanut, kirja on ilmestynyt 2007 ja hankin sen silloin heti tuoreeltaan. Toisaalta tälle luulisi olevan kysyntää vuodesta toiseen. Minulla on kaikki muumiromaanit, mutta ei juuri muuta. Jotain lastenkirjoja meillä toki on ja lisäksi ei-kirjallisena voinen mainita 25 muumimukia. Niistä kelpaa juoda teetä tai kaakaota kirjoja lukiessa. :)

    Ja teille molemmille: Ehkä siinä olemisen arvoituksellisuudessa on jotain muumimaista?

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kirjoitettu! Minulla ei ole omaa puutarhaa,mutta jos olisi,niin tuon kirjan kyllä ostaisin!

    VastaaPoista
  7. Heh, muumikonservatiivi :) Minun pitäisi varmaan etsiä tämä kirja käsiini, sillä meillä tuota pihanlaittoa riittää. Tosin lääkärin ehdotuksesta yritän lähipäivinä keskittyä enemmän bloggaukseen kuin pihanrakentamiseen :)

    VastaaPoista
  8. Yaelian: Tämän voisi ostaa ilman puutarhaakin, luulen. Sellainen mukava ja kevätfiilistelyyn sopiva kirja. :)

    Amma: Joissakin asioissa täytyy olla hieman konservatiivinen. Keksin juuri kolmannenkin, joka on tietenkin se, että Colin Firthin jälkeen kaikki muut mr Darcyn esittäjät ovat tuntuneet vääriltä. Mutta nyt menin aika kauaksi muumeista. Suosittelen kyllä tämän kirjan etsimistä ja toivotan sinulle hyvää oloa ja lääkärin ehdotuksen noudattamista! Voi hyvin!

    VastaaPoista
  9. Muumilaakson puutarhakirjaa olen haaveillut hyllyyni jo pitkään ja vielä se sinne varmasti saadaankin! Minäkin olen kääntänyt kelkkani ns. epäaitojen muumien suhteen, mm. muumiaiheisia kurkistuskirjoja lapset rakastavat. Muumit ja olemisen arvoitus on hieno kirja!

    VastaaPoista
  10. Tämän kirjan minäkin haluaisin hyllyyni, sillä meiltä löytyy myös Sami Malilan Muumilaakson neljä vuodenaikaa, joka vaikuttaa hyvin samantyyliseltä!

    Muumit ♥

    PS: Joko olet huomannut kaupoissa ihastuttavan pirteän Pikku-Myy kesämukin ;)?

    VastaaPoista
  11. Tosi piilevä Hemuli minussa on nyt herännyt ja tämä postaus toi pontta lisää. Kuvittelen itselleni sellaisen rönsyilevän parvekkeen, jonka jokainen millimetri on erilaisten kukkien peitossa. Katsotaan, miten käy.

    VastaaPoista
  12. Vai kukkien murhaaja ! ;-) Näyttää ihan viherpeukalon touhuilta minun silmissäni.

    Pionit ovat muuten aivan ihania <3

    VastaaPoista
  13. Ihanasti taas kirjoitit Katja. Ja miten hyviä kuviakin olet TAAS ottanut. Niistä muuten huomaa, että siellä etelässä on kevät aika lailla pidemmällä kuin täällä idässä.

    Tunnustaudun paitsi muumifaniksi niin myös ex-muumikonservatiiviksi. Aikoinaan suhtauduin hyvin varauksellisesti muumianimaatioihin, mutta jouduin muuttamaan mielipiteeni. Ne toimii lapsille ja se on tärkeintä. Meilläkin taitaa olla kaikki animaatiot kopioituna, vaikka lapsemme ovat, kuten tiedät, aikuisia. Neiti vieläkin välillä niitä katselee. :-) Ja nuorin veljenpoikahan on ihan hupsuna muumeihin.

    Meiltä löytyy ne alkuperäiset muumit pokkareina, mutta myös Toven itsensä tekemiä kuvakirjoja (ainakin Kuinkas sitten kävikään ja muitakin taitaa olla) sekä sitten niitä muiden tekemiä muumikuvakirjoja ja kokoomateos Suuri muumikirja (siinä on mm. sarjakuvia ja kuvakirjat). Ja muumimukeja tietenkin, kuten tiedät, ja murokuppeja, tyynyliinoja, pyyhkeitä ja lakanoita....

    VastaaPoista
  14. Korjaan Hannaa: minulta ei löydy suurta muumikokoelmaa, vaan lapsilta. :) Vaikka en ole muumikonservatiivi, en kuitenkaan arvosta "uusia" kuvakirjoja niin paljon, että kutsuisin niitä omikseni. Mutta olen iloinen, kun lapset nauttivat muumeistaan edes jossakin muodossa!

    Tämä puutarhakirja kuulostaa kyllä kivalta. Ja sen olemisen arvoituksen aion minäkin nyt hankkia, kun sitä taas saa. Puutarha muuten on minulle suuri innostuksen aihe, mutta välillä se myös stressaa. Kuten nyt, kun rusakot onnistuivat ilmeisesti tappamaan kaikki viime keväänä istutetut hedelmäpuumme. :/

    VastaaPoista
  15. Voi IHANA! Täytyy liittyä tähän ylistyksen kerhoon ja todeta että minäkin haluan tämän. Lukea ja ehkä omistaakin.. :) Minä haluaisin kovasti tuota parvekeviljelyä nyt kun tuo parveke on olemassa, tuntuu että nirhaan kaikki muut kasvit kuin vihreät sisäkasvit.

    Kiitos Katja suloisesta arviosta, jälleen kerran.

    VastaaPoista
  16. Ilahduttava kirjoitus mielenkiintoiselta kuulostavasta kirjasta! :) Minäkin tunnustaudun muumikonservatiiviksi, mutta miksei muumeilla tosiaan voisi olla paikkaansa ihmisen kaikissa elämänvaiheissa? Lapsena voisi hyvin nauttia yksinkertaisemmista muumeista ja sitten isompana niistä Janssonin filosofisemmista muumeista. Harkinnanarvoinen ajatus! :)

    Muumilaakson puutarhakirjassa on tosi toimiva idea. Itse aloin suunnitella tätä lahjaksi 2,5-vuotiaalle siskontytölleni, joka on valtavan kiinnostunut kukkien kastelusta. Kirjasta olisi varmasti iloa pitkäksi aikaa ja ajan mittaan siitä voisi löytää aina uusia juttuja. Ja kyllähän tätiäkin vähän kiinnostaisi.. :)

    Blogisi on todella kaunis, samoin ottamasi valokuvat! Kukkien puhkeamista luonnossa on ilo seurata keväisin. Se on minunkin mielipuuhiani.

    VastaaPoista
  17. Elma Ilona: Toivottavasti ja varmasti saat Muumilaakson puutarhakirjan hyllyysi jossain välissä. Minun on pakko myöntää, että olen minäkin hieman kääntänyt kelkkaani muiden kuin Janssonin muumien suhteen. Katsoin sitä piirrossarjaakin jo 90-luvun alussa lukiovuosinani. Ja sarjahan oli Tove Janssonin itsensä hyväksymä. :)

    Susa: Meilläkin on tuo Muumilaakson neljä vuodenaikaa, jonka sain lahjaksi Anna Elinalta. Ja niitä mukeja tosiaan piisaa, laskin että niitä taitaa olla yli sen 25kpl. Uuden mukinkin huomasin! Pyrin hankkimaan aina nuo kausimukit, koska seuraavan vuonna niiden hinta huuto.netissä on jo liikaa. <3

    Kirjailijatar: Vaikka Hemuli on hieman vaikea hahmo, on hän perusteellinen, tieteellinen ja asioilleen omistautunut. Siksi sisäisen tai piilevän Hemulin voi joskus päästää valloilleen. Sitten voikin loppuvuoden huokaista kuin Muumipappa ja Muumimamma ja jättää monet jutut odottamaan uutta hemuliuspuuskaa.

    Petriina: On eri asia olla sisäkukkamurhaaja kuin tehdä sama asia pihalla. ;) Olen hankkinut meille suhteellisen helppoja kasvatettavia, jotka eivät kovin helposti kuole. Kunhan vain muistan kitkeä keväällä ja kastella kesällä. Ja vaikka en aina kastele, niin silti kasvit palautuvat nopeaan. Mutta sisäkukkien suhteen olen toivoton enkä aio enää edes yrittää.

    Anna Elina: Kiitos. Tiedätkö, pääsiäisen aikaan Suonenjoen ja pääkaupunkiseudun välillä ei ollut kovin suurta eroa, kun sinivuokot kukkivat Savossakin. Mutta kun tulimme takaisin, olivat puut täällä jo vahvoilla hiirenkorvilla. Mielestäni ainoat hyvät puolet Etelä-Suomessa asumisessa ovat varhainen kevät ja erilaiset kirja-alan tapahtumat. ;)

    Minunkin on pakko ottaa hieman lisää sanojani takaisin. Minäkin katsoin sitä piirrossarjaa lukiolaisena ja tykkään, kun omat lapseni ovat siitä innostuneet. Mutta muumivaatteita en osta.

    Ja kaikesta Tove Janssonin kuvittamasta muumikrääsästä tykkään kyllä. Mukien ohella meillä on kulhoja, lautasia, kannu, aterimia ja tyynyliinoja. Mutta en olen niiden suhteen sikäli tarkka, etten osa kuin Janssonin kuvitukseen tai sitä hyvin tarkkaan mukailevia tuotteita. :)


    Karoliina: Sinulla on aika samanlaiset ajatukset kuin minulla! Lapsille uudet muumikirjat ovat ihan hyviä ja laadukkaita, mutta en minäkään lue niitä omien kirjojeni joukkoon.
    Voi kurjuus noita rusakoita! Oliko teillä suojaverkot puiden ympärillä? Ja jos oli, niin ensin talvena (jos lunta tulee taas paljon) kannattaa kaivaa viellä "vallihaudat" puiden ympärille. Meidän nuoret, samoin viime vuonna istuttamamme, puut selvisivät. Nyt niitä uhkaavat muurahaiset, mutta olen saanut onneksi jo hyviä neuvoja niiden torjumiseksi.

    Linnea: Itse olet ihana! Muumilaakson puutarhakirja saa hyvälle tuulelle ja parvekepuutarha on ihastuttava ajatus. Olen itse asiassa hieman miettinyt, että haluaisin terassillemme pienen ruukkupuutarhan pihan lisäksi.

    Satakieli: Kiitos ja kiva, että löysit tänne! Olen ihan samaa mieltä, että muumeista voi nauttia kaikissa elämänvaihessa. Ja kuten kirjoitin blogini leipätekstissä ja täällä kommenteissa, olen joutunut ottamaan sanojani takaisin. Luen ihan mielelläni lapsilleni noita pikkuisille suunnattua muumeja. Ne ovat ihan hyvää ja suloista lastenkirjallisuutta. En silti välttämättä rakasta niitä itse, mutta kirjoilla on tärkeä tehtävä, koska ne tekevät muumeja tutuiksi jo varhaisesta iästä saakka.

    Minäkin ostin Muumilaakson puutarhakirjan odottamaan silloin 1,5-vuotiaan tyttäreni kasvamista. Nyt tyttö on viisivuotias ja kirja meidän yhteinen. :)

    VastaaPoista
  18. Meidän piha on aidattu ja lisäksi puiden rungot oli suojattu sellaisella "muovikiekuralla". :D Mutta sitten tosiaan lunta tuli niin paljon, että puput pääsivät ongelmitta pihalle ja napsimaan juuri ja juuri lumen pinnan päälle yltäviä ylimpiä oksia - ja valitettavasti myös päälatvojen päitä. :/ Mitä tarkoitat vallihaudoilla? Mietin verkkoja, mutta tuolla lumimäärällä niiden olisi pitänyt olla varmaan pari metriä korkeat. Harmittaa kyllä puihin laitettu raha ja etenkin istutuksen eteen nähty vaiva... Nyt mietin, joudummeko luopumaan hedelmätarhahaaveesta, vai vieläkö yritetään ja ostetaan uusia taimia. Huoh.

    VastaaPoista
  19. Karoliina: Et joudu luopumaan haaveesta. :) Ostakaan vain uusia taimia. Vallihaudoilla tarkoitan sitä, että jos puiden ympärillä on verkot, kaivetaan niiden ympärille lumihankeen sellaiset vallihaudan näköiset ympyrät, niin puput eivät hangesta huolimatta pääse puun luokse. En osaa selittää paremmin, toivottavasti sait ideasta kiinni! Tämä pelasti meidän puut, kuun naapurissa oli aterioitu. Tai sitten meillä on pahanmakuisia puita. ;)
    Onnea uuteen yritykseen. <3

    VastaaPoista
  20. Sain kiinni! Tuota voisi yrittää - se pitää vain muistaa ajoissa. Nyt parina vuonna on tullut niin yhtäkkiä niin paljon lunta, että meidän brittiläisen pitkän pihamme perälle on ollut metrisessä, upottavassa hangessa hankala talvella päästä. Ihmisen, ei pupun.

    Saa nähdä, mitä perheen ansaitsija (ja istutuskuoppien kaivaja...) on mieltä uusista taimista. En ole vielä paljastanut sitäkään, etten saanut aikaiseksi koulia ajoissa hänen kustantamistaan siemenistä kasvaneita taimia. Dum-di-dum... Onneksi siellä on vielä satsi suoraan ulos istutettavia siemeniä, joilla voin kohentaa huolellisen puutarhanhoitajan ja rahankäyttäjän imagoani. :D

    VastaaPoista
  21. Karoliina: Kannattaa kokeilla. Meilläkin puut ovat pihan perällä (vaikkei meillä isoa pihaa olekaan) ja oli kieltämättä työlästä mönkiä sinne kaiken lumen keskelle, mutta se kannatti.
    Minäkään en jaksa koulia taimia enkä muistella kastella kylvettyjä siemeniä. Siksi pyrin kylvämään siemenet suoraan maahan tai nostan / saan jostain valmiita taimia.

    VastaaPoista
  22. Katja, kiva että käänist takkisi;-) Minuun uppoaa monenlainen muumiasia.

    Minä olenhuomannut, että ne muumit, mitä me aikuiset eniten arvostamme, kuten vaikka Muumilaakson marraskuu tai Vaarallinen juhannus, eivät aina saa samoja vastakaikuja kuin vähän uudemmat, paremmin lapsille suunnatut.


    Jatkaisin aiheesta, mutta nyt on jo kiire...Sen verran kuitenkin, että nämä kaikki ei-aito-muumitkin käyvät läpi Janssonien hyväksynnän.

    Olen ollut itse yhteydessä erääseen päättävään Janssoniin saadakseni Tuittu ja Nyyti -mukin!

    Kirjan Tuitusta ja Nyytistä ostin R:lle, kun olimme toisemme löytäneet.

    Kiitos linkityksestä!

    VastaaPoista
  23. Leena: Joskus täytyy kääntää kirjallista takkiaan - tai ehkä pikemminkin avartaa maailmankuvaansa. :) Niistä tv-muumeista olen tykännytkin heti alusta saakka, mutta ei-Janssonin tekemille muumikirjoille olen lämmennyt vasta lasten myötä. Ja kuten tiedät, muumimukien suhteen olen ihan heikko.

    Ja lasten varmasti täytyykin astua muumien maailmaan tuollaisten heille suunnattujen tuotteiden kautta. Kävimme pari vuotta sitten Naantalin muumimaailmassa. Siinä missä minä aikuisena näin kaunista Turun saaristoa ja tosi kallista ja kaupallista lasten populaarikulttuuria, lapseni näkivät ihan aidot Niiskuneidin, Muumipeikon, kammottavan Haisulin jne. :)

    Ihanaa, onnellista päivää sinulle!

    VastaaPoista
  24. Tuo ensimmäinen lainaus on niin kaunis. Tämä puutarhakirja voisi kaikesta päätellen sopia minullekin, koska muumifilosofiaan kuuluva katastrofeista selviäminen on minun "puutarhassani" tuttua.

    t. nimim. Kesän ensimmäinen myyrä on jo nähty

    Kiitos linkityksestä! 75-vuotias ystäväni luki muuten Laajarinteen suosituksestani ja oli ihan valaistunut. :)

    VastaaPoista
  25. Ilse: Tuo lainaus on eräs suosikkisitaattini mistään kirjasta. Ja samalla siinä kiteytyy paljon siitä, miksi juuri Tove Janssonin muumit puhuttelevat.

    Puutarha-sana on meilläkin parempi laittaa lainausmerkkeihin: itäsuomalaisena olen tottunut käyttämään sanaa piha.

    Tsemppiä myyrien kanssa! Meillä lapset riemastuivat nähdessään ison rusakon loikkivan pihallamme, minä taas mietin, että ei kai se mene maistelemaan pensasmustikkaamme.

    VastaaPoista
  26. Täällähän on keskustelu edennyt jo vallihautoihin, myyriin ja muihin mielenkiintoisiin puutarha-asioihin - no ymmärrettävää, muumeistahan on moneksi. Minunkin pitäisi hankkia tuo kirja ja luultavasti itselleni. Saisivat sitten muumikonservatiivitytöt kotona käydessään sitä selailla:)

    Muumit ja olemisen arvoitus on aina tässä työpöydälläni ja jos et ole lukenut vielä Boel Westinin Tove Jansson Sanat, kuvat, elämä, niin suosittelen lämpimästi. Meidän perheellä on oikea muuumifanius-historia jo siltä ajalta, kun japnilaisia muumeja ei vielä ollut, mutta tämä teos toi kaikki muumikertomukset jotenkin uuteen valoon.

    VastaaPoista
  27. Clarissa: Monesti jutut lähtevät rönsyilemään ainakin täällä. :) Ja muumien kohdalla se on erityisen ymmärrettävää, koska ajatusten vapaa virtaaminen on jotenkin ominaista muumeille.

    Tuo Boel Westinin kirja on sellainen, jonka haluaisin niin kovasti lukea. Ja minäkin luin muumeja jo silloin, kun japanilaisia tai suorastaan ylikansallisia muumeja ei ollut olemassakaan, mutta omat pienet lapseni kasvavat niiden kanssa.

    VastaaPoista
  28. Tämähän on aivan ihana kirja. Tämän voi ostaa itselle ja katsella sitten alle kouluikäisten lastenlasten kanssa. Pienille muumit ovat tuttuja ja kaikenlainen uusi kiinnostaa heitä.

    Varsinkin lastenlasten myötä huomaan, että kotimme muumtavarat ovat lisääntyneet.

    Kiitos esittelystä, nyt nettikauppaan.

    VastaaPoista
  29. Marjatta: Mukavaa, että löysit tänne. Tule uudestaankin! Tämä on tosiaan kirja kaikenikäisille. Itse aikuisena saan tästä oikeasti hyviä vinkkejä aloittelevana kotipuutarhurina ja lasten kanssa tätä on ilo seurata.
    Ihania hetkiä sinulle ja lapsenlapsillesi!

    VastaaPoista