maanantai 23. toukokuuta 2011

Annie Proulx: Näin on hyvä


Heinäkuu oli kuuma, ilma väreili ja maa oli karhea kuin raspattu lampaansorkka. Aurinko imi värin kaikesta, ja Little Weed liris purona himmeiden kivien välissä. Kuukauden päästä kuumat kivet kuivattaisivat senkin noron, ruoho paahtuisi valkoiseksi ja saarnaajat rukoilisivat sadetta. Rose ei kyennyt nukkumaan sisällä mökissä, koska siellä oli kuuma kuin mustassa hattuaskissa. Kerran hän kantoi tyynynsä isolle porraskivelle ja makasi siinä, kunnes hyttyset ajoivat hänet takaisin neljän seinän sisään.

Wyoming on preerian ja vuorten, karkeiden miesten ja naisten, karjapaimenten ja hiilikaivosten, rodeoiden, yksinhuoltajien, juoppojen, huonomaineisten kaunottarien ja maallisen köyhyyden osavaltio. Kaikesta huolimatta väki sinnittelee päivästä toiseen luonnonolojen, suuryhtiöiden ja perhetragedioiden varjossa kasvaen sitkeiksi ja sinnikkäiksi. Annie Proulxin novellikokoelma Näin on hyvä. Kertomuksia Wyomingista 3 (Otava 2011; Fine Just the Way It Is 2008) nivoutuu täydellisesti yhteen Proulxin aikaisempien Wyoming-kirjojen, Lyhyen kantaman ja Maan tomua-kokoelman, kanssa.

Näin on hyvässä Proulx kuljettaa lukijansa paitsi nykypäivän Wyomingiin, myös 1800-luvulle uudisraivaajien traagiseen elämään, kivikautiseen puhvelinmetsästykseen sekä suoraan Helvettiin, jossa Saatana pohtii keinoja kiusata ihmisiä ja laajentaa omaa toimintaansa. Marunapensaan oudosta kasvamistavasta kertova Marunalapsi taas lähentelee tunnelmaltaan Stephen Kingin (parhaita) tarinoita. Vaikka Proulxin novellien aihepiirit vaihtelevat, on kaiken ytimenä toimeentulon vaikeus ja elämän murjomana oleminen. Vanhat cowboylaulut ovat syystäkin surujen soittoja.

Proulxin satiiriset ja fantasiaa lähestyvät kertomukset ovat mainioita ja tunnelmaltaan tiheitä. Niitä lukiessani naurahdin moneen otteeseen kuivasti, koska voisiko esimerkiksi vanha vihtahousu palkata grynderihommiinsa osuvammin Irakin sotaa kuvailevaa firmaa kuin Murska & Tappio? Silti itse ihastuin enemmän Näin on hyvän arkisempiin kertomuksiin. Esimerkiksi vanhainkodissa asuvan miehen lapsenlapselleen kertomat sukutarinat novellissa Suku on rakkain tai Maha pystyssä ojassa-tarinan Irakin sotaan lähtevä Dakotah tulevat läheisiksi ja mietityttävät pitkään kirjan kansien sulkemisen jälkeenkin. Proulxin novelleissa ruoka on useimmin hirvenlihaa tai pihvejä ruskeassa kastikkeessa, maissimuhennosta ja ranskalaisia perunoita, joita jotkut edelleen sanovat vapauden perunoiksi. Koti on pieni murjupahanen, likavarpaisia lapsia liikaa tai ei ainokaistakaan.

Siinä mielessä Wyoming oli hankala paikka; sanoi tai teki mitä tahansa, se seurasi ihmistä elämän loppuun saakka. Siinä sitä oli alueellista sukupiiriä kerrakseen.

Wyomingin karuus lyö leimansa ihmiseen yhteiskuntaluokasta riippumatta. Maailma kuitenkin muuttuu myös takapajulassa. Kun ennen leveä vyönsolki kertoi karjapaimenen arvoasemasta, on se nykyisin vain yksi bingosta saatava palkinto. Kukaan karjatiloilla kasvaneistakaan ei halua katsoa enää televisiosta härkärodeon mestaruuskilpailuja, vaan poliisisarjat, tositeeveetöhkä sekä koira- ja kissaohjelmat täyttävät vanhusten päivät ja alkuyöt. Vanhanajan tulisieluiset saarnaajat ovat televisioon siirtyneitä irstailevia rahantekokoneita. Proulx saa lukijansa uskomaan, että vain Wyomingissä voi sinisen neonvalokilven sovittaa yhteen hirsisten seinien kanssa ja pitää siitä suurena saavutuksena. Siihen, onko muutos hyvä vai paha, Proulx ei ota suoraan kantaa, mutta kirjoittaa mielipiteensä riviensä väliin. Miksi esimerkiksi Paholainen huomaa monet Yhdysvaltain lännen paikan nimen oudon tutuksi? Kartasta löytyvät Paholaisen korkkiruuvi Montanassa ja Paholaisen kylpyamme Arizonassa, kun taas Kanada on liiankin kohtelias ja mukava vanhan sorkkajalan näkökulmasta.

Novelli on mielestäni hieman haastava kirjallisuudenlaji. Haastava sen vuoksi, että hyvin usein novellit tuntuvat jäävän tyngiksi; Juuri kun kaltaiseni lukija alkaa lämmetä henkilöhahmoille ja maisemille, tarina loppuu. Koska olen laveamman kerronnan ystävä, ilahdun tavattomasti hyvistä novelleista, joita luen liian harvoin. Novelleissa täytyy niukkaan tilaan mahduttaa kaikki olennainen. Siksi novellien kirjoittaminen on monesti jopa kirjailijan taidonnäyte, minkä vaikkapa Jhumpa Lahiri ja Pasi Lampela osoittavat. Novellistilta vaadittava tiivistämistaito sopii Proulxille ja hänen vähäeleisen kerrontansa muoto sopii hienosti Wyomingiin, karuun maisemaan. Silti Proulx-suosikkini on edelleen hänen rujonkaunis romaaninsa Laivauutisia.

Proulx ei kirjoita kauniisti, ei rumasti. Hän ei maalaile, pikemminkin toteaa. Silti hänen tarinansa eivät ole lakonisia tai kylmiä, päinvastoin: elämä murjoo, kukaan ei oikeasti ymmärrä toisiaan, asuminen Wyomingissa vaatii ihan erityistä sisua ja saa aikaan koko joukon eräänlaisia preeriaorigenellejä. Heitä kohtaan Proulx on humaani, ymmärtävä kertoja. Näin on hyvä on englanninkielisen nimensä mukaisesti hyvä juuri sellaisena kuin on.

***½

Näin on hyvästä on arvio myös Kirsin kirjanurkassa.

19 kommenttia:

  1. Kiitos ,pidin tästä ja uskon pidän myös kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Maria: Toivottavasti pidät. Oletko lukenut muita Proulxin kirjoja tai katsonut Laivauutisia tai Brokeback Mountainia? Niitäkin suosittelen.

    VastaaPoista
  3. Oi että, minun pitäisi ihan oikeasti pian tarttua Proulxin teoksiin, sillä pidin niin paljon Laivauutisista sekä Brokeback Mountainistakin!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut molemmat ja itselläni Laivauutiset omana leffanakin.

    VastaaPoista
  5. Tämä tekee mieli lukea! Olen lukenut Laivauutiset ja nähnyt siitä tehdyn elokuvan,mutta muuta en ole häneltä lukenutkaan.

    VastaaPoista
  6. Voi hiisi. Minun on hankittava se Laivauutisia pian. Jotenkin surustuin siitä harmonikkakirjasta, mikä se nyt oli, Vaarallinen harmonikka, niin kovasti etten ole sen jälkeen lukenut Proulxia. Vaikka pidin kyllä siitä, tavallaan, ja Lyhyestä kantamasta myös.

    Minun on pitänyt monta kertaa sanoa että todella pidän siitä, Katja, kun kursiviilla tuot tekstiisi kirjoista poimimiasi sanoja ja ilmaisuja. Sinulla on hyvä havaintokyky selvästi. :)

    Kiitos taas tästä ja ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavalta vaikuttaa. Pitää laittaa mieleen tää kirja ja lainata, kunhan vastaan tulee (tai sitten varata). On vaan niin vino pino kirjaston kirjoja tuolla kirjakaapissa, niin on pakko vähän rajoittaa itseään lainaamasta lisää.

    Tuli mieleen, että oletkohan lukenut Proulxin Ässä hihassa? Ostin kirjan jo vuosia sitten, mutta 1) kun siinä on vähä outo kansikuva ja 2) kun en saanut luettua Vaarallista harmonikkaa, lojui kirja hyllyssä pitkään lukematta. Onneksi sen kuitenkin lopulta luin, koska se on hyvä! Hauska, mutta samalla myös jotenkin kaunis. Jos haluat, niin saat sen multa pitkäaikaiseen lainaan (sit joskus, kun nähdään). Laivauutisia on yksi suosikkifilmeistäni, mutten kirjaa ole lukenut. Pitäis varmaan lukea sekin.

    VastaaPoista
  8. Susa: Niin pitäisi. :) Oma suosikkini on, kuten mainitsin, Laivauutisia ja siitä kirjasta aloittaisin Proulxin lukemisen. Sen jälkeen joku näistä Wyoming-kirjoista voisi olla paikallaan. Minun mielestäni sekä Laivauutisia että Brokeback Mountain ovat hienoja elokuvia.

    Maria: Ihanaa, olisin voinut arvatakin. Laivauutisia on viisas ja lämmin, sopivasti erikoinen elokuva. <3

    Yaelian: Koska olet jo lukenut Laivauutisia, niin tämä voisi olla hyvä seuraavaksi Proulxin kirjaksi. Karu ja lämmin samalla kertaa.

    Linnea: Samaa sanon kuin Susalle, lue ihmeessä se Laivauutisia. Se on niin hyvä! Minä en saanut Vaarallista harmonikkaa koskaan luettua. Se on nakottanut hyllyssäni pokkariversiona jo vuosia... Mutta Lyhyestä kantamista pidin ja tämä on aika samanlainen.

    Ja kiitos. Luen siten, että taittelen omia kirjojani koirankorville niiltä sivuilta, joissa on mielestäni hyviä ilmaisuja blogia ajatellen. Kirjaston kirjat taas täyttyvät erilaisista lappusista. Sitten kun palautan kirjoja, on minulla aina melkoinen tarkastelu, etten ole unohtanut mitään henkilökohtaisia kortteja tai kauppakuitteja kirjojen väliin. :)

    Anna Elina: Tuota kirjanlainauslakkoa esiintyy aika paljon kirjabloggaajien keskuudessa. ;) Mistähän johtuu... Jos kuitenkin satut löytämään tämän seuraavalla kirjastokäynnillä, niin lainaa vain. Näitä novelleja lukee melko nopeaan, vaikkeivat ne todellakaan ole kepeitä.

    En ole lukenut Ässää hihassa (enkä sitä Vaarallista harmonikkaa, joka on ollut mulla kesken jo 5-6 vuotta), joten sovitaan, että lainaan sen sinulta sitten joskus. :) Laivauutisia on ihana kirjana. Se on vielä elokuvaakin parempi ja elokuva on minullakin yksi suosikeistani.

    VastaaPoista
  9. Katja, minäkin käytän tuota lapputaktiikkaa, silloin kun muistan. Harjoituksen puutetta selvästi vielä.. :)

    VastaaPoista
  10. Linnea: En minäkään aina muista. :) Sinulle piti sanomani, että minua vähän stressaa se tuhkapilvi, koska meillä olisi matka edessä tällä viikolla. Jännittää!

    VastaaPoista
  11. Näin Laivauutisia elokuvana ja olin ihan myyty.

    Proulx on äärimmäisen kiinnostava kirjailija. Olen lukenut hänestä ja Wyomingista pitkän artikkelin Suomen Kuvalehdestä ja siinä mikään ei ollut tavanomaista. Ei myöskään se, mitä siellä vieläkin tapahtuu homoille. Tästä syntyi Brokeback Mountain, joka kuuluu elämäni leffakärkeen. Myös talvet Wyomingissa ovat omaa luokkaansa.

    Minun ikuinen novellikokoelmasuosikkini on Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta. Suosittelen!

    VastaaPoista
  12. Leena: Laivauutisia-elokuva on ihana! Minä luin sen ensin kirjana ja pian sen jälkeen katsoin elokuvan, ihastuin molempiin.
    Proulxin maailma on surullinen, julma, mutta silti hänen kirjalijanotteensa on humaani. Hän onnistuu - Waltaria kaukaa hakeakseni - osumaan johonkin ihmisessä. Se on aika paljon se.

    VastaaPoista
  13. Hmmhmmhmm. Proulx on kiinnostanut minua kovasti arjen kuvaajana, mutta en ollut tajunnut, että hän on ilmeisesti näinkin karun arjen kuvaaja. Ainoa kosketukseni häneen on Brokeback Mountain -elokuva, jota kyllä rakastin. Minulla on muuten sellainen mielikuva, että se olisi kuvattu jossakin Dakotassa, mutta varmasti sekin tekstinä sijoittuu silti Wyomingiin?

    Pidän sitä aika hurmaavana, kun jotkut kirjailijat kirjoittavat aina kotiseudustaan. Hyvässä ja pahassa. <3

    VastaaPoista
  14. Karoliina: Joo, Proulxin arki on hyvin karua ja ilotonta. Silti hänellä on jonkinlaista oivaltavaa satiirista kumpuavaa lämpöä. Minun mielestäni novelli Brokeback Mountain sijoittuu Wyomingiin, mutta nyt en muista miten se oli elokuvassa. Hieno elokuva!

    Laivauutisia on aika erilainen kuin nämä novellit, ja taidan pitää siitä vielä enemmän. :)

    VastaaPoista
  15. En ole lukenut Proulxia, mutta etenkin Laivauutisia kiehtoisi. Minulla on vähän sama juttu novellien kanssa kuin sinullakin, tykkään lukea henkilöistä enemmän kuin sen novellin verran. Olen lukenut monia hyviä novelleja (esim. Janssonilta, Shieldsiltä, muutaman Munron, Bargumia, Maritta Lintusta...), mutta melkein aina hyvätkin novellit ovat jotenkin kylmiä. Harvoin lukee lämminhenkistä novellia. En oikein osaa selittää, mitä tarkoitan, mutta toivottavasti tästä sai jotain selkoa :).

    VastaaPoista
  16. Jätin myös aikoinaan Vaarallisen harmonikan kesken enkä toistaiseksi ole Proulxia kokeillut toiseen kertaan, mutta sellainen kutina on silti jäänyt että hänen tekstinsä pariin tekisi mieli palata. Saatan kokeilla juurikin novelleja. Tai sitten sitä Laivauutisia. :)

    VastaaPoista
  17. Kävin tarkistamassa, että BM todella sijoittuu Wyomingiin, mutta se on kuvattu pääasiassa Albertassa, Kanadassa. En tiedä, mistä keksin tuon Dakotan, mutta eivät ne (North ja South Dakota) toisaalta kaukana Wyomingista ole. Sitten taas en kyllä tunne Yhdysvaltojen maantiedettä tuolta alueelta ollenkaan hyvin... Jääköön mysteeriksi. :D

    VastaaPoista
  18. Pienen mökin emäntä: Luonnehdit novelleja hyvin! Ne tosiaan (yleensä) jättävät jotenkin kylmäksi ja ymmärrän hyvin, mitä haet sillä, että lämminhenkisyys puuttuu. Ehkä juuri siksi Laivauutisia on Proulxin tuotannosta eniten mieleeni. Se onkin sitten ihan erinomainen kirja!

    Satu: Vaarallinen harmonikka on sellainen kirja, jota en saa varmaan koskaan luettua loppuun. Mutta mistäs sitä tietää. ;)

    Karoliina: Eipä sitä koskaan tiedä, mistä mielikuvat syntyvät. Minulle Dakotat ovat "tuttuja" siksi, että yksi rakkaimmista ystävistäni ja esikoiseni kummi asui Pohjois-Dakotassa liki vuoden ajan.

    VastaaPoista
  19. Saisinkohan vihdoin luettua tämän teoksen. Ostin sen hyllyyni aikoja sitten, mutta vielä on lukematta kokonaan Proulx. Laivauutisia olet kehunut muuallakin vuosien aikana, mutta sitäkään en ole lukenut. Tässä teoksessa kiehtoo hyvien novellien lumo.

    VastaaPoista