Vaikka koululaiset jatkavat lukuvuottaan vielä tämän viikon ja tuoreet ylioppilaat painavat valkolakin päähänsä loppuviikolla, edustaa toukokuun viimeinen minulle sitä lapsuuteni ja nuoruuteni päivää, jolloin Suvivirsi kajahtaa ja kesäloma alkaa kera koulutodistuksen, hiertävien juhlakenkien ja jäätelötötterön. Koulumaailma on osaltani jäänyt taakse lukuunottamatta yliopistoa (ja satunnaisia tuntiopetuskeikkoja), jossa valmistelen jatkotutkintoani varmaan hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta liikutun aina Suvivirren kuullessani (olen vähän itkupilli).
Viime aikoina on puhuttu paljon - aina Facebookia ja jopa valtionhallintoa myöten - downshiftingistä, elämän leppoistamisesta, hitaammasta elämästä tai kiireettömyyden lisäämisestä. Liekö sitten downshiftaamista vai mitä, mutta olen viime päivät potenut jonkinlaista blogihitautta. Ehdin juuri vastata lastenkirjapäivitykseni kommentteihin ja koetan palata juustokakkuun tänään. Kiitos teille kaikille kommentoiville lukijoille ♥
Tietokoneella istumisen sijaan olen istuttanut perennoja, kävellyt metsässä, poiminut kieloja, lumoutunut uudelleen ja uudelleen Miina Savolaisen Maailman ihanimmasta tytöstä, leikannut kaksivuotiaalle pörrötukkapojalleni otsahiukset, käynyt perheeni ja appivanhempieni kanssa Fiskarissa ja haaveillut kesästä. Nyt nupullaan olevana kesänä minulla onkin lomaa viisi ihanaa viikkoa alkaen heti juhannukselta (jonka aikana on leppoistelun ohella tarkoitus mm. maalata keittiön kaapistot).
Lomaa odotellessani aion jatkaa tätä hyvää hitaampaa elämää ennen kaikkea haaveillen, mutta muistan kyllä päivittää blogianikin. Lähipäivien aikana saan luultavasti Irvingin kirjan loppuun, ja valokuviakin ajattelin tänne taas latailla. Työmatkoillani olen nyt lukenut vähemmän musiikinkuuntelun kustannuksella. Olen ollut jossain määrin lumoutunut Tuure Kilpeläisen kappaleesta Kosketusta vailla vapiseva mies, jonka niinkin erilaiset laulajat kuin Vuokko Hovatta ja Johanna Kurkela esittävät. Kuunnelkaa kappaleen sanoja, aika hienot! (Linkit You Tubeen molempien esityksiin; Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu, vie sydämeesi kivinen tie, isiesi lailla...)
Miten sinä, blogini lukija, "leppoistat" itseäsi kesän kynnyksellä?
(pahoittelen uudissanahirviöitä - kuva on Amsterdamin Vondelparkista)
Ihania muisteloita. =)
VastaaPoistaKevät saapui ja kesä kurkistaa jo huomenissa...
Leppostelu puhuttaa todellakin joka suunnassa. Tänäänkin käytin työpäivän ensimmäisen puoli tuntia kyseisen aiheen pohtimiseen kollegan kanssa. Molemmat olisimme halunneet mieluummin jäädä kotiin kuoputtamaan multaa,kuin raahautua toimistoon juoksemaan tukka putkella palaverista toiseen.
VastaaPoistaIso ongelma on kuitenkin se, ettei kukaan maksa meille kotikuopsuttelusta. Ja jos kukaan ei maksa mitään, niin ei ole varaa rakennellakaan pihaa. Palavereihin siis...
Kaunis kuva!
Leppoistumis-ajatus on mukava!Minä yritän viimeiseen asti olla tekemättä tekemättömien töiden listoja: )
VastaaPoista-ja miettiä miten saisin jonkun esim hiomaan keittiön tuoleja ja kenties maalaamaankin : )))...
Mukavia ajatuksia sinulla Lumiomena!
Minä olen kyynelehtinyt kaikki suvivirret joka kevät tyttäreni kevätjuhlissa.
VastaaPoistaMinun totinen tavoitteeni on slow-life ja tässä en anna periksi, ennen kuin kuuma vereni sen oppii.
Mitä juustokakusta? Eikö se ole ok? Olen juri taltioimassa sitä ja sen jälkeen kirjoitan sen Uuteen Keittokirjaani ja liimaan kuvan mukaan. Teen siis omaa keittokirjaa, johon kerään vain parhaat. Muumikannet kirjassa;-)
Hieno kuva!
Veit kuin sanat suustani, vapaapäivät täyttyvät juuri tuollaisista pienistä ja tärkeistä asioista;-) äläkä huoli, blogisi lukijat jaksavat kyllä odottaa,kesä tempaa itse kunkin mukaansa.
VastaaPoistaJuustokakkusi ohje kuulostaa niin hyvältä ja helpolta ja kuvatkin ovat suussasulavan näköisiä;-)Kiitos siitä, laitan reseptin hyvään talteen.
Downshifting on aika hauska sana, mutta ajatus sen takana on mielettömän tärkeä. Itseäni vähän pelottaa miten jaksan taas käydä täyttä viikkoa töissä, kun olen saanut yli vuoden hiljentää tahtia;-)
Kaunista alkanutta viikkoa!
Suvivirsi antaa herkän tunteen, vaikka en oikeestaan lopettanut mitään kouluja Suomessa, ehtoja joka kesä ja kerran jäin jopa luokallenikin :) Ruattia kun en millään meinannut oppia...
VastaaPoistaMiten kaunis kuva!Täällä on ollut hellettä jo vaikka kuinka kauan,nyt odotankin ensi kuun puolenvälin jälkeen,jolloin näen Suomen kauniin suven!
VastaaPoistaTietokoneella istumisen sijaan tekemäsi touhut kuulostavat oikein mukavilta! :)
VastaaPoistaKaunis tuo kuva!
Leppoistelu minun kohdallani tarkoittaa pään sisäistä olotilaa. Tämän leppoisammaksi elämä ei minun kohdallani voi muuttua: pitkän työuran jälkeen nautin niin paljon kotona olemisesta, että äitiysloma on todellakin lomaa. En stressaa edes yhdestä pikkuremontista joka piti tehdä tänä kesänä...
VastaaPoistaToivoisin, että tämä asenne - että olkoot pyykit, nyt äiti lukee - säilyisi sittenkin kun joskus palaan töihin, mutta vaikeaa se varmasti on.
En usko, että lukijasi ovat kovin häviävää sorttia, vaikka välillä kävelisitkin metsässä. ;)
PS. Se laulu on ihana.
Suunnittelen koko kesäkuun lukevani kirjaa riippumatossa ja purjehtivani Ahvenanmaalle. Sitten juhannuksena lähdemme todennäköisesti kohti Pohjois-Italiaa! Leppoistan itseäni näillä kesäloman suloisilla ajatuksilla :D
VastaaPoistatäällä lukemassa sata asiaasi:)en ollu sitä aiemmin huomannu!
VastaaPoistamulla on tuo leppoistamis-ajatuski menny ihan ohi....täytyypä oikeen miettiä tuota asiaa!
Minä taidan olla luonnostani niin leppoisa tyyppi, ettei minun tarvitse ollenkaan opetella tuota leppoistamista. Sen sijaan voisin välillä opetella asioihin tarttumista, se on joskus haastavaa :)
VastaaPoistaVoi ei..kirjoitin tosi pitkän postauksen ja antoikin vain ilmoituksen " service error.." hittolainen..No, palaan myöhemmi uudelleen.
VastaaPoistaNaureskelin tuossa lukiessani Kirjailijattaren kommenttia. Se kertoo paljon myös allekirjoittaneesta = )
VastaaPoistaVoisin minäkin yhtyä Kirjailijattaren kommenttiin. Jouten olemisessa olen aina ollut hyvä, ongelmana on päin vastoin saamattomuus jonka ansiosta en tee tänään mitään mikä joutaa ihan hyvin odottaa huomiseenkin. :D
VastaaPoistaUskon että kaikenlaisista ihan pienistä jutuista nauttiminen kaikilla aisteilla on yksi leppoisan elämän salaisuus! :)
Leppoisissa kevättunnelmissa ollaan täälläkin! Muutenkin jaksan aina paasata luovan joutilaisuuden tärkeydestä - asia, mikä nykypäivänä tuntuu unohtuneen useimmilta.
VastaaPoistaOlen tätä elämän leppoistamista miettinyt viime aikoina paljonkin... tuloksena se, että jään kotiin hoitovapaalle vanhempainloman jälkeen. Paitsi omaa elämääni, haluan leppoistaa myös pikkupoikani ensimmäisiä vuosia. Oravanpyörässä ehtii vipeltää vielä myöhemminkin.
Vaikka hoitovapaalle jääminen on taloudellisesti raskasta, ajattelen sen satsauksena tulevaisuuteen, minun ikäiseni saa varmasti paiskia töitä seitsemänkymppiseksi asti jos vaan terveyttä riittää:)
Downshiftingiin törmää nyt jo aika monessa paikassa, facebookissakin on oma ryhmä. Se on ihan hyvä periaate. Elämää pitääkin leppoistaa. Aika kiivaassa pyörässä pyörimme ja välillä on ihana hypätä pois.
VastaaPoistaKiireettömät aamut kesälomalla ovat ihan ehdottomia!
Kokeillaanpas uudestaa tänään;)
VastaaPoistaOn jotenki hauskaa, että sinällään tutut ilmiöt ovat nyt saaneet kivan modernin nimen ja sitä myöten nousseet taas enemmän pinnalle, puheisiin. Homing...downsifting jne. Tällainen kotonaolostakin nautiskelija tuntee itsensä trendikkääksi, kun voi sanoa harrasteensa viikonloppunakin homingia:)
Tuo elämän leppoistaminen sitten. Se on ihan äärimmäisen tärkeä juttu ja toivon, että varsinkin jokainen vähänkin kiirempitahtisessa arjessa elävä sitä kohdallaan miettisi. Itse, liekkö savolaisten sukujuurien ansiosta/takia, perusleppoisana ihmisenä onneksi osaan leppoistaa arkea aika sujuvasti:) Nyt kun olen poikien kanssa kotona, tuo leppoistamisen taito ja sen olennaisuus elämisen mielekkyydessä on vain korostunut. Ehkäpä sitä nyt oppiikin eväitä siihen entistä paremmin, että kun sitten palaa aikanaan työelämään, muistaa silti riittävästi myös leppoistaa elämäänsä;)
Una: Kesä alkoi tänään :)
VastaaPoistaKultsin kämppä: Niinpä, elämän leppoistamisen ajatusta on vaikea toteuttaa töissä, koska palkkaa tarvitaan elämiseen, mutta ehkä muualla? Vähemmän suunniteltua tekemistä ja enemmän pohtimista ja miettimistä, spontaaniutta?
Maria: Niin minäkin! Pidän kyllä kodin siistinä, mutta meillä on esimerkiksi ollut komeat sormenjäljet olohuoneen ikkunassa ja eteisen peilissä jo aika kauan, koska vaikka ne pesisin, olisivat ne kohta ihan samanlaiset ;) Ja muutenkin olen aika hyvä ottamaan rennosti, olen haaveilija ja haahuilija.
Leena: Minusta tuntuu, että olet hyvällä tiellä hitaammassa elämässä - missä muualla se olisi yhtä hyvin mahdollista kuin saaressa keskellä isoa puutarhaa? Toki piha pitää sinut kiireisenä, mutta kuitenkin luonnon määräämän rytmin mukaan. Juustokakku on ok, tarkoitin sitä, etten ehtinyt palata kunnolla juustokakkukommentteihin :)
Aamunkukka: Kyllä se kokoaikaiseen töihin paluukin sujuu, mutta koville toisinaan ottaa tämä elämän aikataulutus. Meiltä on Helsingin keskustaan (jossa olen töissä) matkaa vajaat 30 kilometriä ja tuo työmatkaan menevä aika kuluttaa jonkin verran. Odotankin ilolla sitä apurahajaksoa, jolloin teen töitä kotoa käsin. Vaikka työtä pitää tehdä, on jonkinlaista leppoistelua istua kotivaatteissa ja käydä vaikka kastelemassa kukkia kesken työpäivän :)
Hannele: Etkö meinannut oppia ruotsia? Hmm, sulle se onkin ollut ihan tarpeeton kieli ;-)
Yaelian: Vaikka helle tuntuu suomalaisesta ihanalta ajatukselta, voi se pitkän päälle uuvuttaa. Suomen kesä on suloinen, joten ihanaa kotimaahan saapumisen odottelua sinulle!
Johanna: Kiitos. Kesällä mieli halajaa ulos ja tietokoneelle ehdin vain töissä (nyt ruokatunnolla) tai iltaisin (en katso juurikaan telkkaria).
Ilse: Kiteytit hyvin ajatuksen leppoistelusta mielentilana! Sitä se on. Minä olin onnellinen äitiyslomalaisena ja vanhempainvapaalla ja nyt tuntuukin, että työelämä on yhtä oravanpyörää. Vielä aion palata hitaampaan eloon :)
Tuure: Nuo sinun ajatuksesi takuulla leppoistavat! Riippukeinussa lukeminen on jo ihan autuutta. Ja matka Pohjois-Italiaan on ihana jo pelkän ajatuksenkin tasolla.
Malla: Kiva, että tulit pitkästä aikaa käymään blogissani. Olen muuttunut aika aktiiviseksi sitten viime "näkemän" :)
Kirjailijatar: Minulla on samaa "vikaa", mutta nykyinen työni (vaikka ihan mukavaa onkin) on syönyt tätä elämänmuotoa ja kohta pelkään tarttuvani asioihin tuosta vaan.
Taru: Säästyy paljolta stressiltä, kun ensin suunnittelee paljon asioita. Savolaisena voinen todeta, että "huomenna taitaa olla viikon kiireisin päivä".
Satu: Nimenomaan tuo pienistä asioista nauttiminen on tärkeää! Miten ihanaa on vaikka ihan arkinen juustovoileipä, kun syö sen rauhassa? Tai vaikka voikukan hahtuvat, jos ajattelee Kirsi Kunnaksen runoa "Haitula"? :)
Amma: Totta. Ja sitä aikaa, jolloin oma lapsi on pieni, ei saa myöhemmin takaisin kuin muistojen muodossa. Töitä ehtii taas tehdä, kun niiden aika on!
Sooloilija: Oi, sitä kesälomaa odotankin jo kovasti. Ja vaikka töissä onkin kiire, voi sitä onneksi tasapainottaa vapaa-ajalla.
Susa: Kiva, että sait hyviä ajatuksia sisältävän kommenttisi viimein perille :) Elämä on tässä ja nyt, pienet lapset (ja savolaisuus, hih!) avaavat paljon tuota leppoistamista. Eikös "homing" ole suomeksi kotoistelua? Sekä leppoistamisen että kotoistelun ajatukset kulkevat mielestäni käsi kädessä, koska myös kaikenlainen puuhastelu - leipominen, säilöminen - voivat olla rauhallista ja kiireetöntä :)
Kirjakahvila, voi kun kiva :)
VastaaPoistaHannele: Tuolla Fiskarissa, aivan ihana :)
VastaaPoista