~Amstellerdam~

Amstellerdam = pato Amstel-joella = Amsterdam.

Ihana kaupunki, jonne suuntautuneesta matkasta saan vihdoin kerrottua hieman kuvien kera. Älkää säikähtäkö tämän päivitykseni kuvapaljoutta! Otin Amsterdamissa kaikkiaan lähes kuusisataa kuvaa, joista siirsin kovalevylle yli neljäsataa ja joista valitsin kymmenkunta tänne blogiini (Facebookissa olevat kaverini voivat - jos jaksavat ;) - katsella muutamia lisäkuvia).

Olemme mieheni kanssa tehneet lastemme syntymän jälkeen kolme kahdenkeskistä lomamatkaa: Joulukuussa 2008 kävimme joulutoreilla Wienissä, kesällä 2009 lensimme Lontooseen juhlistamaan kymmenttä hääpäiväämme ja nyt oli aika suunnata tulppaanien, tuulimyllyjen ja Vermeerin maahan.Vietimme Amsterdamissa vain kolme päivää. Se on mielestäni aika, jonka ajaksi pienet lapset (4- ja 2v.) voi jättää isovanhempien turvalliseen huomaan. Kolmantena päivänä alkaa tulla  jo ikävä, ja vaikka krooninen matkakuume vaivaa varmaan iäti, on aina yhtä ihana palata kotiin.

Amsterdam lumosi minut kanavillaan ja välittömällä tunnelmallaan (samaan aikaan niin boheemi ja silti korkeakulttuurinen). Vain kylmä sää sekä sairastamani flunssa veivät  (pienen) osansa loman täydellisyydestä. Kaikissa lomissani parasta on ollut suunnittelematon kävely siellä täällä kaduilla ja puistossa, nyt tietenkin kanavien varsilla! Olisin voinut viettää kaikki päivät vain kävellen, mutta totta kai välillä oli syytä pysähtyä. Esimerkiksi Bloemenmarkt, kukkamarkkinat, veti puoleensa useamman kerran. Sieltä ostimme kotiinkin daalian mukuloita, mutta jäin myös ihastelemaan leikkokukkia, kuten valkoisia pioneja ja hehkuvia auringonkukkia:

Amsterdam on tietenkin kahviloiden kaupunki - enkä puhu nyt niistä sauhuttelupaikoista, jollaiset kiersimme kaukaa ;) Tunnelmallisia levähdyspaikkoja kanavanvarsikortteleissa oli vaikka kuinka. Yksi hollantilaisille tyypillinen herkku ovat erilaiset letut tai pannukakut. The Pancake Bakery lupasi sekä mainoksensa että opaskirjan mukaan tarjota kaupungin parhaat pannukakut ja aivan ihania lettuja sieltä saikin. Myös paikan sistustus oli ihana. Nostan siitä pieneksi esimerkiksi tuon Love, Faith & Hope-kuvakolmikon, joka näkyy yllä olevassa kollaasissa. Vaalean kuvan otin La Place-nimisessä kahvilassa ja itse (poikkeuksellisesti tässä blogissani!) näyttäydyn hotellin aamupalalla, joka oli aivan ihana:
 

Mitä muuhun ruokaan tulee, niin totta kai vierailimme myös indonesialaisessa ravintolassa (nimeltään Bojo). Indonesia on entinen Hollannin siirtomaa, ja sen vuoksi indonesialaiset ruokapaikat ovat Amsterdamissa hyvin edustettuina. Koska olin aika nuhainen, en maistanut mitään juuri Bojossa. Mieheni mukaan ruoka oli hyvää eikä niin tulista kuin mitä hän oli odottanut (mieheni rakastaa todella tulista ruokaa!).

En ole tainnut tehdä yhtään ulkomaanmatkaa, edes rantalomaa, käymättä museoissa. Amsterdam on kaikkien muiden suurten eurooppalaisten kaupunkien tavoin oikea aarreaitta museovierailijen suhteen. Aivan ensimmäiseksi halusin Rijksmuseumiin, jossa on esillä hollantilaisten mestareiden töitä. Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Susan Vermeerin Sininen neito saivat minut aikoinaan innostumaan Vermeeristä. Tyttö ja helmikorvakoru on nähtävillä Haagissa ja Sininen neito on fiktiivinen maalaus, mutta esimerkiksi Maitotytön ja Rakkauskirjeen näkeminen oli sykähdyttävää. Van Gogh-museo oli niin ikään hieno, mutta aivan liian ruuhkainen, jotta mestarin töitä olisi voinut nähdä. Kaikkein eniten pidin Rembrantdin talosta (kuva alla), joka on viehättävä kotimuseo narisevine portaineen ja taiteilijan keräämine näkinkenkineen ja luunkappaleineen. Anne Frankin taloon emme valittavasti tällä kertaa päässeet, en jaksanut kuumeisena jonottaa sinne, kun olin jonottanut jo tunnin päästäkseni Van Goghin maalauksia katsomaan.

Mitä Ruth Coleen tulee (viittauksena John Irvigiin!), niin hänenkin maisemissaan liikuimme - osin vahingossa. Tällaisena syntyjään pikkukaupungin tyttönä ja saman miehen kanssa jo hyvin nuoresta saakka olleena oli hieman hätkähdyttävää sattua heti ensimmäiseksi Punaisten lyhtyjen alueelle! Sinne päädyimme, kun lähdimme kävelemään päärautatieasemalta kohti hotelliamme. Päivällä alueella oli hyvin rauhallista, mutta kauppojen ikkunat olivat - hmm - hieman erilaisia kuin muualla kaupungissa. Ja niitä toisenlaisia kahviloitakin oli pilvin pimein. Alue tuntui olevan myös turistien suosiossa, salamavalot vaan vilkkuivat, kun siistit keski-ikäiset pariskunnat ja japanilaiset turistiryhmät kiersivät alueella. Naureskelimmekin mieheni kanssa, että jopas satuimme heti ensin sille alueelle, jonne emme olleet suunnitelleet mennä! Hotelliinkin pääsimme ja voin suositella Radisson Bluta kaikille hyvätasoisista hotelleista pitäville.

 

Vaikka olin matkalla kuumeisena, nousi Amsterdam yhdeksi suosikkikaupungikseni heti Lontoon ja Bolognan jälkeen; Kun kaupunki omaa niin hurmaavaa henkeä kuin Dam, ei voi kuin huokaista kanavatalojen äärellä. Jokainen päätykin on erilainen ja yksilöllinen!

PS. Kuten linkitin tuonne sivupalkkiin, niin muistakaa Leena Lumen arvonta. Ja vierailkaa hänen blogissaan!

PS. 2: Onko muilla ollut vaikeuksia Bloggerin "uuden" editorin kanssa? Minulla oli palaa hermot tätä päivitystä tehdessäni ja nytkin fontti jäi ihmeen pieneksi, vaikka ihan normaalikokoiseksi sen valitsin. Samoin kuvien välille tuli tahattoman paljon väliä, mutta otan sen myönteisenä ajatellen "ilmavuuden" olevan hyvästä ;)