~Lasten- ja nuortenkirjasuosikkini *~

Olen parhaillaan lukemassa John Irvingin uusinta romaania Last Night on Twisted River. Kirjasta on juuri ilmestynyt suomennos (ja Irving vierailee parhaillaan Helsingissä enkä pääse töiden vuoksi häntä "tapaamaan", mitä manailen mielessäni), mutta luen teosta englanniksi. Pähkäillessäni seuraavan päivitykseni aihetta (vierailu Rautatiemuseossa, kuvia hollantilaisista lehdistä, puutarhajuttuja, arkea vai ihan vaan yleistä haahuilua ja haaveilua, mikä luonnistuu minulta parhaiten), liikun nyt lastenkirjojen maailmassa. Lainaan Anni m.:n ja Kirjavinkkarien ideaa laatia lista viidestä itselle merkittävimmästä lasten- ja viidestä nuortenkirjasta. Koska lapsuuden ja nuoruuden raja on niin häilyväinen, annan kirjojen tulla satunnaisessa järjestyksessä ja sulassa sovussa.

1. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (1956). Suomen kielen riemuvoitto. Leikkisä ja iloinen, surullinen ja haikea. Kukapa ei rakastaisi Jaakko-Vaakkoa, Tiitiäistä tai Herra Pii Poota?

2. Tove Jansson: Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960) Koska esittelin Taikatalven suosikkikirjoissani, otan nyt esille Tove Janssonin kuvakirjan. Kuka lohduttaisi Nyytiä on lohdullinen ja kaunis kertomus yksinäisestä ja arasta Nyytistä sekä rakkaudesta. Kuvitus on huikea!

3. Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo (1966). Kertomus parhaista ystävyksistä, jotka ostavat kahdelle pienelle tytölle rakennetun talon vanhalta rouva Ruusupuulta ja asettuvat sinne asumaan. Suloisia tunnelmia, itsenäistymistä ja hieman rosvojakin. Maija Karman ihana kuvitus. Saan ilokseni lukea tätä juuri nyt omalle nelivuotiaalle tyttärelleni, joka jännityksellä odottaa seuraavaa lukua.

4. Michael Ende: Tarina vaikka loppua (1979/1982). Ikimuistettava saksalainen lasten/nuortenkirja koulukiusatusta Bastianista, joka pakenee koulunsa ullakolle lukemaan kirjaa nimeltä Tarina vailla loppua päätyen Fantaasian maahan. Kirjan alkuajatus, Tee mitä todella tahdot, on hyvä elämänohje. Minulle tämä kirja liittyy vahvasti itsenäisyyspäivään, partiolaisten soihtukulkueeseen sekä joulutorttuihin, mutta se on jo toinen tarina.

5. Debi Gliori: Kulta pieni (1999). Pieni ketunpoika mököttää ja synkistelee niin, että äiti kysyy: Kulta pieni, sanoi suuri, mistä moinen kiukkukuuri. Pakkohan tämä skotlantilainen kuvakirja on nostaa listalle, kun lapset haluavat kuulla runomuotoon kirjoitetetun tarinan kiukuttelevasta ketusta ja äidille nousee kyynel silmään lauseesta aina päästä häntään asti rakastan sua valtavasti.

6. Anni Swan: Iiris-rukka (1916). Kirjalistaus vaatii aina pähkäilyä. Valitsin nyt Anni Swanin ohi muutaman muun kotimaisen tyttökirjan, mutta suunnittelen jo aiheeseen liittyvää laajempaa päivitystä. Maalaistyttönä en voi koskaan mennä Kluuvikadun Fazerille tuntematta itseäni edes aavistuksen verran Metsäpirtin Iirikseksi.

7. Astrid Lindgren: Meidän Marikki (1960 yhteisnide 1983); tai melkein mikä tahansa Lindgrenin kirja inhoamaani Katto-Kassista lukuun ottamatta). Elämää ruotsalaisessa pikkukaupungissa 1900-luvun alussa. Samaan aikaa maalaisromanttisen söpöä ja sosiaalisia ongelmia kaunistelematonta. Lastenkirja, jota rakastan kaikkein eniten (kuten sanoin, tämän listan numerojärjestys on satunnainen).

8. J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin (1937). Hobitti ennen Tarua, koska se on kirja jostain lapsuuden ja nuoruuden rajamailta. Sympaattinen ja jännittävä tarina mutkatonta hobitinelämää viettävästi Bilbo Reppulista, jonka Gandalf Harmaa ja kääpiöjoukko saa houkuteltua mukaan seikkailuun. Yksinäinen vuori, Suurin Sormus, Klonkku ja pohjustus Taru Sormusten herrasta-trilogialle.

9. Louisa May Alcott: Pikku naisia (1868). Pikku naisia saa nyt edustaa ulkomaisia tyttökirjoja, joista olen aikaisemmin kirjoittanut muutamaan otteeseen (mm. Montgomeryn kirjat, Salainen puutarha). Tarina kertoo Marchin perheen elämästä Massachusetsissa Yhdysvaltain sisällissodan aikaan. Meg, Jo, Beth ja Amy tarjoavat samaistumiskohteen hyvin erilaisille lukijatytöille- ja naisille.

10. Enid Blyton: Seikkailujen linna (1946). Oikeasti olisin halunnut nostaa esiin Viisikot seikkailukirjojen klassikkona, mutta niitä minulla ei valitettavasti ole omassa hyllyssäni. Lapsena rakastin Blytonia, mutta hänen kirjansa ovat aikansa tuotoksia. Nyt aikuisena Seikkailujen linnaa lukiessani kiinnitin huomiota kertomuksen sivuilla piilevään rasismiin, vaikka tarina oli edelleen varsin jännittävä.

+ Bonuksena vielä Orvokki Annalan Mikä, Kuka ja Ken (1977). Se on kuvakirja Maarikka-tytöstä, puolikeijusta, jonka kultaisesta huilusta katoavat sävelet ja niitä etsiäkseen Maarikka lähtee Suureen Synkkään Metsään. Tämä kirja on "bonus" siksi, etten enää muista tarkkaan tarinan kulkua (Mikä, Kuka ja Ken on ainoa listani kirjoista, jota en omista), mutta kirja jätti minuun lapsena niin voimakkaan jäljen, että muistelen kirjan tunnelmaa edelleen ja joku päivä hankin sen jostain antikvariaatista.

PS. En ole erityisemmin fantasiakirjojen ystävä, vaikka niitä listalle sattuikin. Nuo poikkeukset ovat mielestäni sitten sitäkin parempia. Mietin pitkään myös A.A.Milnen Nalle Puhin tai Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee-kirjojen ottamista mukaan, mutta päätin antaa tilaa pikkulasten kuvakirjalle, tuolle Kulta pieni-kirjalle. Näiden listojen laatiminen on tuskallista.