keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina


Elena Ferrante: Uuden nimen tarina
WSOY 2017
Storia del nuovo cognome 2012
Suomentanut Helinä Kangas
Kansi Martti Ruokonen
508 sivua
Italialainen romaani

Silti, pakko myöntää, koin myös jonkinlaista mielihyvää. Olin tyytyväinen huomatessani että Lila tarvitsi apua, ehkä myös suojelua, ja olin otettu, että hän näytti haurautensa minulle eikä korttelin muille ihmisille. Tunsin, että etäisyys välillämme oli odottamatta jälleen lyhentynyt [--].

En tiedä, miten salanimen taakse kätkeytyvä Elena Ferrante tekee sen: kirjoittaa lukuromaanin tavoin vetävää tarinaa, mutta sisällyttää tuotantoonsa sellaisia yhteiskunnallisia ja yksityisiä tasoja, että kokonaisuudesta tulee laadukasta ja omaperäistä proosaa, joka ei vain viihdytä, vaan herättelee lukijansa, houkuttelee tämän sisälle keskeishenkilöidensä maailmaan, tyttöyteen ja naiseuteen, italialaisen arjen ihanuuteen ja kauheuteen.

Ferranten Napolilaissarjan toinen osa Uuden nimen tarina on melkoinen lukunautinto. Se syventää Loistavasta ystävästäni tuttujen Lenún, eli Elenan, ja Lilan, Raffaellan, maailmaa. Tyttöys on muuttumassa naiseudeksi, lapsuudenkoti aviopuolison asunnoksi tai opiskelijaelämäksi. Elämän aallokoissa ystävyys pysyy, mutta ei muuttumattomana eikä välttämättä edes kovin läheisenä.

Kaiken kertojana toimii edelleen Lenú, jonka muistoista kokonaiskuva syntyy. Hän kertoo tarinaa myös Lilan puolesta. Lukija saa tehdä oman tulkintansa siitä, onko Lenú epäluotettava kertoja vai objektiivisuuteen pyrkivä ystävä. Lenú kertoo niin itsestään kuin Lilasta elävästi ja tunteikkaasti, mutta vailla liiallista nostalgiaa tai kaihomieltä. Kaiken Ferrante on kirjoittanut taidokkaasti. Hän hiljentää ja kiihdyttää, valottaa nykyhetkeä ja uppoaa menneeseen. Helinä Kankaan suomennos on sujuvaa luettavaa sekin.

Keskiössä on edelleen ystävyys. Siinä missä Loistava ystäväni syventyi Lilan ja Lenún tyttöyteen, lapsuuden ja nuoruuden maailman rajapintoihin, hiipuviin leikkeihin ja orastavaan seksuaalisuuteen, kuljettaa Uuden nimen tarina ystävysten elämää entistä syvemmälle naiseuden maailmaan. Roolit kääntyvät, ainakin osin. Leikki muuttuu siksi todeksi, joka raottui jo lapsuuden naapurustossa. Hienojen vaatteiden ja itsevarmuuden ylväys muuttuu aurinkolasien verhoamiksi kasvoiksi. Sanat ja haaveet muuttuvat teoiksi, jotka saavat puntaroimaan luottamusta ja läheisyyttä. Maailma ei ole lempeä, mutta kasvattaako sen julmuuskaan?

Vaikka Uuden nimen tarinan keskeisjuonne jatkaa Lenún ja Lilan ristiriitaisen ystävyyden kuvausta, on Ferranten romaani myös mitä yhteiskunnallisin. Poliittisuus kulkee romaanissa sekä avoimesti että rivien välissä, siinä millainen naisen osa on niin seinien sisällä kuin niiden ulkopuolella; miten ulkoisesti vahva voi olla alistettu ja miten sille kaikelle annetaan ei-niin-hiljainen hyväksyntä. Sukupuolinenkin valta on kaikkialla läsnä. Kenellä valta sitten on? Sillä, joka pahoinpitelee vai sillä jolla on nokkela äly? Sillä joka sivaltaa sanoilla vai joka hakkaa nyrkeillä?

Myös Italia näyttää kaksipuoleiset kasvonsa: köyhän etelän ja vauraan pohjoisen, hävettävän Napolin murteen, kirkkaat rantapäivät ja ahtaat kadut ja porttikäytävät. Politiikka on mukana myös Lenún elämässä, opiskeluajan liikehdinnässä. Politiikka yhdistää ja erottaa yhtä lailla kuin elämä itse: joku jää ja joku lähtee, havahtumista voi tapahtua niin yhteiskunnan suurten linjojen kuin pienten yksittäisten valintojen suhteen. Lenún sanoin: annan sen minkä voin, otan sen minkä voin, kestän sen mikä on kestettävä.

Uuden nimen tarina jatkaa komeasti sitä, minkä Loistava ystäväni aloitti. Se on vahvasti otteessaan pitävää, suorastaan säkenöivää kertomakirjallisuutta, jossa viihdyttävyys ja älyllisyys sovittuvat saumattomasti yhteen.

Nyt en oikeastaan voi juuri muuta sanoa kuin että odotan innokkaasti kvartologian kolmannen osan ilmestymistä. Mihin suuntaan Lilan ja Lenún ystävyys kehittyy? Miten he muuttuvat? Miten Italia? Naiseus? Ja – elämä?  


--

Uuden nimen tarinasta ovat kirjoittaneet muun muassa Riitta K, Omppu, Kirjaluotsi ja Leena.

P.S. Huomasin, että syksyllä ilmestyy uusi laitos Avaimen aikoinaan julkaisemasta Hylkäämisen päivistä. Hurraa!

17 kommenttia:

  1. Tykkäsin kovasti tuosta Loistava ystäväni -kirjasta, joten tämä kirja on ilman muuta lukulistallani. Kiva oli kuulla, että olit tykännyt siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, tämä on Loistavan ystäväni jälkeen suorastaan pakollinen. Miten ystävyys muuttuu, miten Italia. Hieno romaani.

      Poista
  2. Tämä on jo kotona, odottaa vain lukemista. Loistava ystäväni ei ollut minulle kovin loistava, mutta katsotaan miten tarina jatkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla auringonkukkia kasvamassa? Vai kurkkuja? En viitsi enempää arvailla?

      Poista
    2. Mai, Loistava ystäväni on jakanut mielipiteitä. Minä nautin siitä ja pidin tästäkin, seuraavaa osaa siis jo odottelen.

      Tässä on kasvamassa koristekurpitsan alkuja. Kurkkuja olen kasvattanut kerran siemenistä, mutta nykyisin ostan ne taimina. :)

      Poista
    3. Heti kun olin painanut enteriä huomasin, että kirjoitin kurkkuja, kun piti kirjoittaa kurpitsoja. Ihana kevät ja ihana uusi kasvu...eräs lähipiirin tyttövauva oli vatsassa nimeltään Taimi, mutta odotetaan saako hän pitää sen nimen. Nimi on ihana ja perintönä mummolta.

      Poista
  3. En ole vielä lukenut Ferranten kirjoja,mutta ihan pakko on joku päivä lukea ne:) Kivoja kurpitsan taimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kannattaa lukea ainakin sarjan ensimmäinen osa, niin tiedät pidätkö Ferranten tyylistä. Kiitos! :)

      Poista
  4. Minusta tässä kyllä eniten viehättää Ferranten loistava tarinan kerrontataito ja itse tarina. En osaa sanoa miten paljon kirja kuvaa italialaisuutta, Italiaa, historiaa, poliittisia kiemuroita (näitä en tajunnut ollenkaan!)- siitä olisi todella kiinnostava kuulla italialaiselta tai siellä asuvilta kommentteja.
    Niin paljon väkivaltaa ja sen uhkaa, avoliittoasetelmia, sukupuoliasetelmia- mutta samalla lailla tarinan valiten voisi kuvakulman ottaa vaikka kotosuomesta. Minulle (johtunee yksinkertaisuudestani) nämä kirjat ovat olleet pääasiallisesti laadukasta viihdettä (voi sitä niin hyvin usein arkeeni tarvitsen!), fiktiota, ihmissuhteita ja ihmisyyttä kaikissa kasvoissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, sama täällä! Minuakin viehättää eniten tarina, mutta kirjoitin nyt enemmän yhteiskunnallisuudesta, koska ekasta kirjasta kirjoittaessani keskityin ystävyyteen ja tarinallisuuteen - en halua toistaa itseäni. :D Minulle Ferraten kirjasarja on erityisen mieluisaa luettavaa juuri siksi, että kyse on samalla kertaa viihdyttävästä ja yhteiskunnallisesta luettavasta. En oikein jaksa pelkkää viihtymistä (joskus toki sellainenkin on tarpeen ja nyt luen yhtä siihen tarpeeseen vastaavaa dekkaria), mutta en aina kovin vaikeaakaan kirjallisuutta. Tätä napolilaissarjaa on _ihana_ lukea. :)

      Poista
  5. Vaikka ensimmäinen osa tästä sarjasta ei vielä iskenyt tainnoksiin, niin toisen ja kolmannen osan luettuani olen niin koukussa, että neljännen osan lukemista säästeleen. Poliittisuudesta kuin mainitset, niin sitä tulee lisää ja hyvin kiinnostavasti kolmannessa osassa.

    Kuten kirjoitat, niin Ferrantella on mahtava balanssi. On vetävää, yhteiskunnallista, syvällistä, tarkkaa, feminismiä, luokkatietoisuutta jne. Ihan loistavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minä pidin jo ensimmäisestä osasta. Ystävyys siinä! Tämä toinen on vielä parempi ja kolmatta odotan innolla. Voisin lukea englanniksikin, mutta kun aloin lukea suomeksi, niin haluan hyllyyni koko sarjan samalla ulkoasulla.

      Ferrante on taitava!

      Poista
  6. Olen lukenut jo kaikki osat, ja ne menevät mielessäni sekaisin enkä muista mitä missäkin tapahtui. Tulossa vielä rajuja juttuja! Ferranten yksityiskohtainen kerronta välillä hermostutti, mutta silläpä hän juuri kuvaa kaikki henkilönsä ja myös Italian pitkään kestäneet poliittiset kuohunnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, noin varmasti tämän sarjan kanssa käykin. Kirjat ovat aika yhtenäisiä, samaa tarinaahan ne kertovat. Minä nautin Ferranten tekstistä.

      Poista
  7. Hylkäämisen päivät on minulla jo oikeassa palkissani:) Tiedän, että se ei ole Napoli -sarjaa, mutta haluan nyt todella yrittää ymmärtää Ferranten kirjailijalaatua. Napoli -sarjaan olen ihan koukussa.

    Tämä toinen osahan käsitteli hyvin paljon naisen asemaa Italiassa, etenkin ns. kadun varjoisalta puolelta. Ilman näitä vahvoja yhteiskunnallisia tekijöitä, tarina voisikin olla vain viihdeviihdettä, mutta nyt se on hyvä ja koukuttava tarina.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, huomasinkin. Hylkäämisen päivissä on hieno kansi. :)

      Ja kyllä, naisen tila Italiassa on tässä keskeinen teema. Ferrante on taitava kirjailija, joka luo samalla kertaa koukuttavaa ja yhteiskunnallista tekstiä. Se on melkoinen taito.

      Poista
  8. Tämä Ferranten ystävyys-sarja on kyllä mitä mielenkiintoisin. Kirjailija kutoo nuo yhteiskunnalliset ainekset todella taitavasti tarinan sisään! Kolmatta osaa odotellessa! <3

    VastaaPoista