Tuoksupelargonin taimi
odottaa vielä istuttamista ruukkuun. Toivon, että se jaksaa kasvaa ja tuoksua
ikkunalla. En näet ole sisäkukkaihmisiä, mutta tänään kotiimme tuli taimi,
jolla on historiaa. Ostin taimen Runebergin kotimuseosta Porvoosta, jossa
kävimme äitienpäiväretkellä. Palsamipelargoni kuului olleen Fredrika Runebergin
lempikasveja ja kuvassa näkyvä taimi on rouva Runebergin jonkun kukkasen "lapsi".
Kotimuseoissa on aina oma
viehätyksensä. On kuin pääsisi kylään jonnekin ajan taa. Vaikka ikkunan takana
kulkisivat bussit ja henkilöautot, leijailee talossa menneiden vuosien,
vuosisatojenkin, tuoksu. Mitä lie talon asukkaat miettineet, millaisia
keskusteluja käyneet, miten käyneet nukkumaan. Kirjailijat arjessaan, työssään,
elämänsä iloissa ja suruissa…
Museo on kertakaikkisen hieno paikka. Suosittelen lämpimästi vierailua siellä jokaiselle, joka Porvoossa käy.
Museo on kertakaikkisen hieno paikka. Suosittelen lämpimästi vierailua siellä jokaiselle, joka Porvoossa käy.
Runebergien kodin kevääseen
jo herännyt puutarha ihastutti sekin scillamatoillaan, siellä täällä
pörräävillä kimalaisillaan ja ensimmäisillä silmuillaan.
Myös Porvoon vanhan
keskustan kujilla väreili vihdoin kevät. Kun ajelimme takaisin kotiin Sipoon
kautta, tuntui vihreys ympäröivän maantieden laidat jo ihan kunnolla. Nyt kun vain saisi sitä multaa muuallekin kuin Fredrika R:n tuoksupelargoniaan: ehkä ensi viikonloppuna voi istuttaa kesäkukat ulos.
Eläköön kevät ja äitienpäiväretket! ♥
Hieno äitienpäivän retkikohde teilla! Tuonne tekisi mieleni mennä kesällä.
VastaaPoistaMukavaa iltaa ja terkut, jo vähäsen lämpenee täälläkin päin:)
Minttuli, voidaan käydä tuolla kesällä. Silloin puutarhakin on varmasti aika upea. Hieno se oli nytkin kevätpäivänä.
PoistaToivottavasti sinne koittaa jo lämmin viikko! ♥
Ihana sali ja nuo scillat<3 Murhatut ketut eivät tuo lisäbonusta...
VastaaPoistaSuklaat on täällä jo syöty, mutta illalla on vielä jäätelöä:)
Meillä oli 'lopullinen ratkaisu' puutarhan jyrkimpään rinteeseen ja se kaikki alkoi siitä, kun yhdessä liikkeessä oli myynnissä kartiomarjakuusia...Nyt niitä on sitten istutettu vähän enemmänkin ja joukossa on kalliotuhkapensaita, joilla on loistava ruskaväri. Siellä niiden väleissä sitten leviävät scillat.
♥♥
Leena, tuo on kauttaaltaan ihana paikka. Kettujen metsästys ei ole minunkaan mielestäni oikein, mutta 1800-luvulla ajateltiin eri tavalla ja kyse on museosta.
PoistaSielläkin on ollut monenlaisia herkkuja. Me aloitimme viime viikolla vihdoin grillikauden. Tänäänkin grillattiin, lisäksi oli halloumia ja mansikkasalsaa.
Teillä on kyllä hieno ja monipuolinen puutarha!
♥♥
Olipa upeata nähdä Runebergin kotia ulkopaikkakuntalaisen silmin. Frederika-rouva oli kyllä innokas puutarhan hoitamisessa, onneksi sitä perinnettä vaalitaan vieläkin. Minä olin asunut Porvoossa jo vuosikymmeniä, ennenkuin kävin tässä historiaa täynnä olevassa kodissa. Nuorin lapsenlapsistani - nyt jo 18 v - oli silloin lastentarhassa ja kertoi, miten olivat tehneet retken Runebergin kotiin. Lapselle mieleen jäivät päällimmäiseksi Johan Ludvigin paukkuraudat ja ketunnahat. Niitä lapsi jaksoi uudelleen aina hämmästellä.
VastaaPoistaRunebergin kodissa on joka helmikuun 5. päivä vastaanotto ja soihtukulkue talon ohi. Olen joskus ollut mukana tungoksessa, mutta mukavinta on kulkea omaan tahtiinsa talon huoneissa. Talon rouva oli myös taitava leipomaan, hänen resepteillään monet vielä nykyisinkin sekoittavat taikinoitaan, muutakin kuin Runebergin torttuja. Kiva postaus, kiitos.
Anja, oli ilo käydä Runebergin kotona - kuten Porvoossa aina. Meiltä ajelee sinne puolessa tunnissa Nikkilän kautta Öljytietä. Matkalla on niin ihania maalaismaisemiakin.
PoistaHauskaa, että lapsenlapsesi oli ollut niin innoissaan museosta. Meilläkin lapset viihtyivät siellä hyvin, joten kotimuseo antaa jotain kaikenikäisille.
Olisipa kiinnostavaa nähdä tuo kulkue, vaikka olen samaa mieltä siitä että rauhallisena aikana on mukavampi kierrellä museossa.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Vielä on pakko lisätä: Runebergin hauta on Porvoon Näsinmäen hautausmaalla sen korkeimmalla kukkulalla. Hautakiven etupuolella on kirjailija J L Runebergin nimi ja
VastaaPoistakiven toisella puolella sitten myös taitavaksi kirjoittajaksi tiedetyn Frederikan nimi. Mutta siihen lienee historialliset syynsä, vaikka itse sitä kummastelenkin.
Kiitos lisäyksestä! Jätimme auton hautausmaan alapuolella olevalle parkkipaikalle, kuten aina vanhassa Porvoossa käydessämme teemme. Seuraavan kerran täytyy vierailla Runebergien haudalla. Aika kiinnostava, erikoinenkin ratkaisu puolisoiden nimien suhteen hautakivessä.
PoistaHienot kuvat. Aloin miettiä olenko käynyt tuossa Runebergin kotimuseossa,mutta en ole tainnut, vaikka Porvoo muuten niin tuttu ,lapsuudesta saakka. Kaunis on puutarhakin,ja kiva nähdä että kevät vihdoinkin on päässyt etenemään,myöhässä...
VastaaPoistaJael, kiitos. Jos käyt seuraavalla Helsingin-reissullasi Porvoossa, niin suosittelen vierailua tuolla kotimuseossa. Viehättävä ja kaunis paikka. Ihastuin kovasti Fredrikan huoneeseen ja puutarhaan.
PoistaKevät on tosiaan myöhässä, mutta nyt näkyi jo mehiläisiä ja neitoperhosiakin. :)
Mielenkiintoista että tuo taimi omistaa sukujuurensa jonkun Fredrika Runebergin hoitamasta kasvista <3
VastaaPoistaPearl Cover, olen aika iloinen tuosta kukasta, toivon että se jaksaa kasvaa meillä. :9
PoistaIhanaa kukkaishistoriaa! <3
VastaaPoistaRunebergeillä oli kaunis koti...
Kareta, on kyllä kiehtovaa ajatella, miten kukilla on historiansa. Runebergien koti on hurmaava.
PoistaIhanaa ajan ja kevään havinaa - ja miten ihana ajatus kasvattaa kukkaa, joka on Fredrikan kukkasen lapsi. Voi sentään, jokohan minäkin joskus tuohon hurmaavaan paikkaan itseni saisin. Kauniita toukokuun päiviä sinulle kaimani (toivottelee tuttavallisesti se tuttu kamarin kaima, joka sai päähänsä aloittaa alusta :))
VastaaPoista<3
Katja, kaimani, ihanaa että kommentoit! Käsivarapiirroksia - tulen kylään! ♥ Fredrikan kukkasen toivon viihtyvän meillä, ja sinä muuten viihtyisit varmasti Runebergien kodissa!
Poista