Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

Otava 2017
Så här upphör världen 2017
Suomentanut Jaana Nikula
Kansi Sanna Mander
287 sivua

Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Hän oli harkinnut jäävänsä kaupunkiin. Hän olisi voinut lähettää Julialle tekstiviestin ja pyytää tätä lähtemään ilman häntä, mutta istuessaan toisen kerroksen vessassa – minne oli piiloutunut lounaan jälkeen lukemaan työpaikkailmoituksia puhelimestaan – hän päätti lähteä kotiin. Hän ei halunnut tuottaa Julialle pettymystä, ja eikö Julia ollutkin ollut hieman etäinen viime aikoina?

Yksi kesä voi olla käännekohta. Sellainen se ainakin on Julian ja Erikin perheessä. Pariskunta lähtee lastensa kanssa suvun kesäpaikkaan Maitolahteen: meri, tutut maisemat ja Julian kohdalla toisen romaanin kirjoittaminen odottavat. Erikillä on kuitenkin salaisuutensa: hän on saanut potkut yt-neuvottelujen seurauksena, mutta ei saa kerrotuksi asiaa perheelleen. Maitolahti ei muutenkaan ole niin rauhallinen kuin mitä se on aiemmin ollut: naapuriin on asettunut maailmanloppua paasaava ekopessimistien yhteisö, jossa mukana on Julian lapsuudenystäväkin. Pariskunnan lapsilla Alicella ja Antonilla on omat kuvionsa, mutta onko kaiken alku tai loppu kuitenkin silloin, kun Anton näkee ukkosen armoilla kävelevän alastoman naisen…

Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu on kesäinen sukellus moneen teemaan. Romaanin laaja henkilöjoukko riuhtoo itseään moneen suuntaan: yhtä lailla itseensä kuin toisiinsa, niin menneisyyteensä kuin alati epävarmana häämöttävään tulevaisuuteen.

Teir kirjoittaa kiinnostavasti, samalla kertaa realistisesti ja unenomaisesti. Monenlaisten käännekohtien kesä Maitolahdessa voisi olla kuin uni tai välisoitto yhden perheen kokonaisuudessa ja sen jokaisen henkilön yksilöllisissä haaveissa ja peloissa. Tiedättehän, sellainen kesä, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan, mutta ajan myötä kesän muisto haalenee yhdeksi kesäksi muiden joukossa. Toisaalta tapahtumat ovat realistisia, mitä myötäillen Teirin teksti on sujuvaa ja tarkkanäköistä, mutta samalla hyvin arkista. Kokonaisuus tuntuu hillityltä, vaikka miltei kaikilla on salattavaa.

Ehkä Teirin kohdalla jo kulunut sanonta porvariston hillitystä charmista pitää paikkansa, vaikkei kaikki niin hillittyä olekaan. Porvaristosta voi puhua kaikkien kohdalla, niin luokkanousun suorittaneen Erikin kuin ekohippienkin, sillä pessimistiyhteisön ihmisillä on kulttuurisesti varaa ja mahdollisuuksia noudattaa omia aatteitaan – ainakin tiettyyn, yksilön määrittelemään rajaan saakka. Tällä tavalla maailma loppuu -romaanin ihmiset jarruttelevat ja elävät silti: minnekään ei mennä suin päin, mutta hetkittäin menoa ei voi estää.

Tällainen kepeä ja samalla kipeä tyyli viehättää minua suuresti. Silti: Teirin romaaneista edellinen, Talvisota, tuli minua lähemmäksi ja tämä uudempi jää hieman vieraammaksi, vaikeammin hahmotettavaksi. Se ei millään muotoa tarkoita huonoa romaania, vaan Teir kirjoittaa hyvin ja luo henkilönsäkin huolella moniulotteisiksi. Kaikki tuntuu kuitenkin jokseenkin vetämättömältä - ehkä henkilöitä on liikaa, jotta heidän kaikkien pään sisälle pääsisi kunnolla. Vierauden verho ei täysin raotu, mutta vilauttaa silti elon kipukohtia.

Miten maailma sitten loppuu? Ehkei se lopukaan, täysin, mutta muuttuu: sulkeutuu toisaalle ja avautuu uuteen.

--

Teirin romaanista ovat kirjoittaneet myös mm. Suketus, Tuija ja Heidi.