Muistojeni kirjavuodet 2: Teini-ikä

On melkein ironista, miten oma elämän kirjavuosia muisteleva, aikaan kytkeytyvä juttusarja, viivästyy suunnitellusta aikataulusta. Kello käy, tässä vaiheessa vuotta arki on kilpajuoksua kalenterin kanssa ja bloggaaminen saa odottaa. Onneksi muistot eivät heti katoa. Helmikuussa lupailin, että Muistojeni kirjavuodet -sarjani saa jatkoa pian. Blogimietteissä kaksi kuukautta ei ole ihan pian, mutta ehkä 1980-90-lukujen taitteeseen ajoittuva postaus sopii hyvin vappuviikonloppuun. Eläköön viivyttely!

Blogiini satunnaisesti sattuville: Tässä postaussarjassa käsittelen elämäni kirjavuosia. Helmikuussa postasin varhaislapsuuteni ja ala-astevuosieni suosikki- ja hieman inhokkikirjoistakin. Nyt siirryn yläaste- ja lukiovuosiin. Nuo kuusi vuotta 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa kenties näyttävät, miten pitkä aika muutama vuosi voi teinin elämässä olla. Kirjojen ohella muistelen vielä muutamia muita kyseisinä vuosina koettuja elämyksiä: musiikkia, karkkeja, tv-sarjoja, meikkejäkin.

  

Nyt käsittelemäni postaus käsittää ajanjakson kesästä 1986 kevääseen 1992. Aikakausi on varmaan sellainen, jonka suhteen tunnen suloista nostalgiaa, kammottavaa myötähäpeää ja hyvää unohdustakin, jota tässä koetan muuttaa muistiksi. Eipä siis muuta kuin menoksi.

Sergeanne Golon: Angelikat

Voi kyllä. Olin aika nuori, elin ala- ja yläasteen välistä kesää, kun televisiossa näytettiin viiden elokuvan sarja ranskalaisia Angelika-elokuvia. Nyt jälkeenpäin en muista niistä oikein muuta kuin kaakaokutsut, näyttelijättären kullanväriset kutrit ja kummallisen romantiikkanäkemyksen. Mutta 13-vuotiaan sydäntä Angelikat kyllä kutkuttivat. Elokuvat katsottuani marssin kirjastoon ja lainasin useamman Angelika-kirjan, joskaan en enää muista, montako mahdoin lukea. Veikkaan, että Angelikat on paras jättää jonnekin muistojen pumpulipilviin.

Rauha S. Virtanen Seljan tytöt -sarja

Nyt en ole varma, luinko Seljan tyttöjä ala-asteen loppuaikoina vai yläasteen alussa, ja huomasin kirjoittaneeni Virtasen kirjoista jo tämän sarjan edellisessä postauksessa, mutta tiedän että olen lukenut Virtasen tuotantoa kaikkina elämäni vuosikymmeninä. Ne kestävät aikaa ja mainitsen ne ilolla uudellenkin. Nuorempana pidin eniten kahdesta ensimmäisestä Selja-kirjasta ja olisin halunnut olla kuin pirteä Kris, joka ihastuu amerikansuomalaiseen Jerryyn. Sitten hoksasin, että olen ehkä enemmän Virva, joka ei kirjassakaan saa aina katsettaan irti Parnassosta.

Tuija Lehtinen: Enkelinkuvia hiekassa

Jos 15-vuotiaalta minulta olisi kysytty, mikä oli kaikkien aikojen suurin kirjasuosikkini, olisin tuona yhtenä kesänä vastannut että tietenkin Enkelinkuvia hiekassa. Tuija Lehtisen romaani ilmestyi jo 1986, mutta muistelen lukeneeni sen rippikesänäni vuonna 1988. Silloin ihmettelin, miten joku kirjoitti niin vetävästi – ja niin rohkeasti! Kirjan vanavedessä luin myös ensimmäiset Mirkka-kirjat, joiden päähenkilöön samastuinkin aika lailla.

Taru Mäkinen: Tinka-kirjat

Nykyisin Taru Väyrysenä tunnetun kirjailijan Tinka-sarja oli mielestäni parasta kirjallisuutta yläasteikäisenä. Tinka ja unelmien aika sekä Tinka ja Tiikeri toivat eteeni paljon tuntematonta, mutta yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja puhuttelevaa: koulukotiarkea, syrjäytymisvaarassa olevien puolesta puhumista, homoutta, ihastumisia, mustalaiskulttuuria ja tietenkin tutummin myös kuvauksia Tinkan omasta kodista, ajan musiikista jne. Kissan kuoleman (julkaistu Taru Väyrysen nimellä) ilmestyessä olin jo aloittanut lukion, mutta romaani puhutteli ja vetosi tunteisiin.

Anu Jaantila: Jenkkivuosi

Anu Jaantilan Jenkkivuosi on ilmestynyt jo vuonna 1979, joten se ei ajoittunut suoraan omaan nuoruuteeni, mutta sisällöltään kirja avasi uudenlaisia maailmoja: elämää Amerikassa. Muistelen lainanneeni Sannan vaihto-oppilasvuodesta kertovan kirjan useamman kerran ja luin toki myös jatko-osat, joissa syvennytään Sannan ja amerikkalaisen Samin suhteeseen. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja teki rapakon takaista kouluarkea eläväksi ja herätti halun päästä vaihto-oppilaaksi, mitä haavetta en oikeasti olisi varmaan koskaan uskaltanut toteuttaa.

Tuntematon: Ruohoa, lunta ja Deborah Spungen: Nancy

Niputan nämä kaksi kirjaa yhteen, koska molemmissa on samanlaista huumehuuruisuutta enkä kumpaankaan halua sen kummemmin palata. Molemmat puhuttelivat: Ruohoa, lunta muka-anonymiteetillään – että se tyttö koukuttui huumeisiin ja lopulta kuoli. Pyöristyttävää, kauheaa, ja jotenkin tirkistelevää lukemisen kannalta. Niin paljon kirja puhutteli, että lainasin sen kirjastosta useamman kerran. Sittemmin minulle selvisi, että kirja ei ole tosipohjainen nuoren oman päiväkirjan perusteella julkaistavaksi toimitettu teos, vaan se on kirjoitettu valistustarkoituksessa. Tästä lisää Järjellä ja tunteella -blogissa. Nancy puolestaan vetosi äidin raastavana kertomuksena tyttärestään. Lukioaikainen äidinkielen opettajani avasi silmiäni Nancyn suhteen: miksi Deborah Spungen kirjoitti kirjan? Hyötyäkseen tyttärestään, saadakseen rahaa tai terapiaksi itselleen? Ehkä sitä kaikkea, kannessakin oli Sex Pistolsin kuva tyttären sijasta. Nancy tuntui voimakkaalta kirjalta: miten kauhea lapsi, millainen romanssi ja kohtalo. Jostain syystä juuri Nancyn lapsuus on iskonut mieleeni voimakkaimmin, mikä kertonee siitä että elämäkerta on juuri hänen äitinsä kirjoittama.

Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

Tai oikeastaan Hevosten laakso, jonka luin ennen Luolakarhun klaania. Aika viihteellistä roskaahan koko Maan lapset -kirjasarja on, mutta miten ihmeellinen Aylan tarina olikaan 16-vuotiaan mielestä. Esihistoriallista romantiikkaa, ennakkoluuloja, suuria tunteita ja erotiikkaakin. Miten paljon sarjan kolme ensimmäistä osaa sykähdyttivätkään! Tasangon vaeltajat jäi minulta jo kesken. Ei kai kukaan lue näitä enää? (Tai lukee varmaan, koska Maalattujen luolien maa julkaistiin vuonna 2012.) Kiinnostavaa on se, että kirjailijalla on suomalaiset juuret.

Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini

Uinu, uinu lemmikkini ei ehkä ole Kingin parhaimmistoa, mutta se oli ensimmäinen Kingiltä lukemani kirjan. Muistan lukekeeni sen yhdeksäsluokkalaisena samoihin aikoihin, jolloin meillä oli TET-harjoittelua. Makaaberi tarina kuolleesta lapsesta ja micmac-intiaanien hautausmaasta tempaisi mukaansa ja kauhistutti. Kirjan myötä innostuin Kingistä useaksi vuodeksi ja luin niin klassiset Carrien ja Hohdon kuin (silloin) uudemman Piinan, jotka kaikki ovat erinomaisia romaaneja. Viime vuosina olen lukenut Kingiä vain harvakseltaan, mutta voisinpa lukea jonkun kirjailijan uudemman teoksenkin. Suosituksia? (Muita kuin Tervetuloa Joylandiin.)

Marion Zimmer Braley: Avalonin usvat

Päästiinhän sentään Brittilään tässäkin postauksessa, vaikka kirjailija olikin amerikkalainen. Avalonin usvat kertoo kuningas Arthurin ajasta naisnäkökulmasta. Muinainen tarujen Englanti, pyhä Avalonin saari, vahvat naishahmot ja naisnäkökulmaiset tulkinnat folkloresta kietoivat pauloihinsa kuin sumu myyttisen saaren ympärillä. Avalonin usvat oli lempikirjojani lukiossa ja kauan ajattelin palaavani siihen, mutta en aio sitä tehdä. Tätä postausta kirjoittaessani olen näet googlaillut kirjailijoiden elämäkertoja ja Zimmer Bradleysta kerrottu pöyristytti niin, että mietin jo Avalonin usvien jättämistä pois tältä listaltani. Googlatkaa itse. Voi sentään, olen melkein sanaton.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Jatketaan brittitunnelmissa, nyt voin seistä kirjailijan persoonankin takana. Brontën sisarusten teoksista olisin voinut nostaa myös Emilyn Humiseva harjun, jonka senkin luin ensimmäisen kerran lukiolaisena, mutta Kotiopettajattaren romaani ui silloin kiinni sieluuni. Jane Eyren tarina, kummallinen herra Rochester, koko ”hullu nainen ullakolla” -käsite ja tietenkin romaanin tunnelma ovat unohtumattomat. Kotiopettajattaren romaani on niitä teoksia, jonka aion lukea uudelleen ja johon palaan vielä paremmin täällä blogissakin.

John Irving: Kaikki isäni hotellit

No nyt: kirja, joka teki minusta sekä John Irvingin tuotannon että Keltaisen kirjaston ystävän. Oi, traaginen Berryn perhe. Oi, Yhdysvaltain keskilänsi, itärannikko ja Wien. Oi, neiti Keskenmeno-raukka. Oi, wieniläinen poliittinen vastarintaliike. Oi sentään, John ja Franny ja hullu, hullu, ehdottoman kielletty rakkaus. Ja voi poloista Lillyä. Hieno, hieno romaani: moniulotteinen, koskettava, hauska ja niin ehjä, kultakauden Irvingiä.

  

--

Sattumia

Kirjojen lisäksi muutakin kulttuuria. Onko teillä samoja suosikkeja tai inhokkeja? Onko tässä listauksessa nostalgiaa tai jotain ihan vierasta?

Musiikki

Musiikkimakukin eli, vai mitä tuumaatte tällaisesta listasta – kaikki suosikit kuuden vuoden sisällä.

Kylie Minogue & Jason Donovan (Sealed with a Kiss)
Pet Shop Boys (It’s a Siniä enemmän pidin Being Boringista ja sen vaahtokylpyvideosta)
Sinitta (Kaikkea sitä tuli kuunneltua)
Mel & Kim (Tanssiminen, vaatteet)
Sandra (Saksalaista poppia, onkohan sellaiselle sellaista nykyvastinetta, jota kuunnellaan aktiivisesti Suomessa?)
T’Pau (Ah, China in your hand)
Heart (Alone)
Whitesnake (tai vain kappale Here I Go Again, se oli ainoa Whitesnaken biisi, josta pidin)
Guns N’ Roses (Appetite for Destruction kestää vieläkin kuuntelua, hyvä levy!)
Madonna (Elettiin Like a Prayerin aikoja – se video! Ja levykin jaksaa olla hieno edelleen. Ensimmäinen ostamani CD-levy oli muuten Madonnan Immaculate Collection)
The Doors (Kohdallani kaikki alkoi People are Strange -kappaleesta ja tämä musiikkirakkaus on kestänyt)
Nirvana (♥ joskin Nirvan löysin vasta ihan lukion loppuaikoina, kuuntelin sitä enemmän yliopistovuosina)
22 Pistepirkko (Birdy, autoajelut poikaystävän kanssa)
Queen (Freddy Mercury kuoli, kun olin lukiolainen. Show Must Go On soi useammin kuin kerran minunkin CD-soittimessani)

Elokuvat ja tv-sarjat

Poliisiopisto (Just, sen Miami-osan kävin katsomassa ihan elokuvateatterissa)
Kolmoskanava (alkoi näkyä Keski-Suomessa ennen kuin Pohjois-Savossa, joten isäni osti vahvistimen ja käänsi antennin kohti Jyväskylää)
Kasvu (punkkaritytön tarina teki minulle tv-sarjana saman kuin Taru Mäkisen / Väyrysen kirjat: puhutteli)
No Tv (Baba Lybeck, Frank Pappa)
Hittimittari (ja Mikko Alatalon sinisankaiset silmälasit)
Dirty Dancing (jonka kävin katsomassa elokuvissa kahdesti)
Uhrilampaat (edelleen toimiva leffa, ja miten pelottava se oli!)
The Lost Boys (vampyyrileffa, jossa soi se The Doorsin People Are Strange)
Terminator (tai oikeammin kakkososa, jonka kävin katsomassa poikakaverini, nykyisen mieheni kanssa)
Alf (tämä kummallinen possukärsäinen avaruusolento oli minun ja saksalaisen kirjekaverini yhteinen suosikki)
Konnankoukkuja kahdelle (tuntui niin raikkaalta ja hyvin käsikirjoitetulta)
Edelleenkin Dallas & Dynastia (olen varmaan ikuisesti Dallas-fani, tulette huomaamaan, Dynastia saa jäädä sinne menneeseen)

Kaikenlaisia juttuja

Burger Park (Kuopiossa, josta sai ihan parhaat hampurilaiset, muualla en niitä silloin saanutkaan)
IYS-kirjekaverit (edelleen, mutta muisteleltava on nytkin, koska soitimme saksalaisen kirjekaverini kanssa puolentoista tunnin mittaisia puheluja. En edes tiedä, paljonko niistä tuli laskua)
Suonenjoen mansikkamaja (kaikenlaisia kotimaisia bändejä ja disco, en ollut kovin ahkera kävijä, mutta varmaan melkein kaikki paikkakuntani nuoret viettivät siellä aikaansa)
Naispappeus (niin oikein! Kävin rippikoulun samana vuonna jolloin naisia alettiin vihkiä papiksi ja lähetänkin nyt rakkaita terveisiä papillemme Sari the Herolle, jos satut tätä lukemaan)
Bravo, Popcorn ja muut saksalaiset nuortenlehdet (kaikki ne julisteet!)
Mic Mac -farkut (mustat stretchit yläasteella)
Levi’s 501 (lukiossa, lisäksi ruutusukat, kauluspaita ja jakku)
Kuopion Rock Circus (elämäni ensimmäinen ja ainoa ”Ampiainen”)
Berliinin muurin murtuminen (yksi luokkakaveri toi historian tunnille palasen muuriakin)
Sanoista tekoihin -kirja (herätys ympäristöasioihin, kirjan opit vaikuttavat minussa edelleen)
The Body Shop (omenasuihkugeeli, banaanihoitoaine! Jälkimmäistä käytän edelleen)
80-lätkä auton takaikkunassa (ja ensimmäisiä vuosikertoja, jotka joutuivat ajamaan ajokortin kaksivaiheisena)

Kasaritunnelmaista vappua!