5 x tv-sarja: Annasta Twin Peaksiin

Suomenlinnassa voi tuijotella vaikka seinää, ja tietenkin kaikkia rakennuksia, linnoitusta, merta, joutsenia, ohi lipuvia laivoja.

Viime aikoina olen tuijottanut myös televisiota, mikä on minulle kuin uusi maailma. Tai oikeammin vanha, uusi maailma, osin ihmeellinen maailma, jossa olo on melkein kuin noviisilla. En tietenkään ole sarjojen katsomisessa oikeasti noviisi: olen vuosien saatossa ollut sarjakoukussa muun muassa Twin Peaksiin, Salaisiin kansioihin, Villiin Pohjolaan, Lostiin, Susipalatsiin ja – ah autuutta – Downton Abbeyyn. Kun Downton Abbey loppui, en keksinyt enää mitään oikeasti sykähdyttävää katsottavaa. Lauantainen brittidekkari, yleensä Midsomerin murhat tai Vera Stanhope, on tarjonnut kyllä kotoistaa jännitystä, mutta muutama viikko sitten alkanut Tommy ja Tuppence -sarja jäi David Walliamsista huolimatta kesken.

Ja nyt sitten, en ihan yhtäkkiä ja yllättäen, vaan viimeisen puolen vuoden aikana tarkan harkinnan seurauksena ja googlettelun tuloksena, olen innostunut jo viidestä sarjasta, joista olen toistaiseksi katsonut vain neljää (hahaa). Tässä sarjasuosikkiviisikkoni, tasa-arvoisesti aakkosjärjestyksessä.

(Tv-sarjakuvat tuotantoyhtiöiden promokuvia.)

Anne With an E (Netflix)

Anna ystävämme samanlaisena ja uudenlaisena. Punatukkainen romantikko, joka etsii sukulaissieluja ja puhuu prinsessa Cordeliasta, mutta jolla on orpokotitaustansa vuoksi myös rankkoja kokemuksia, ehkä eräänlainen traumaperäinen stressihäiriö.

Suvi Aholan Hesariin kirjoittama juttu valottaa komeasti uuden Anna-sarjan taustoja. Sarja ei noudata täysin Montgomeryn kirjoja, vaan mukana on uudenlaisia tulkintoja, osa varsin rohkeita. Jotkut käänteet yllättävät, mutta suurin osa sopii Annan tarinaan loistavasti, esimerkiksi Annan kuukautisista puhutaan melko paljon. Geraldine James tekee loistavan roolin Marillana, mielessäni hän ylittää - ja kirkkaasti - jopa ”sen oikean” Marillan, Colleen Dewhurstin. Olen ihan virkistynyt uudesta Anna-tulkinnasta!

The Crown (Netflix)

 Ah, kuningatar Elisabeth II:n tarina. Tai enemmänkin.

The Crown ei ole yliromantisoitu juonisarja, vaan sukellus politiikkaan, valtaan ja yhden naisen asemaan. Netflixin suursarjassa kaikki on kohdallaan: näyttelijöiden työ, lavastus ja puvustus, pienet yksityiskohdat… The Crown asettuu jonnekin Susipalatsin tai Vallan linnakkeen (Borgen) ja Downton Abbeyn väliin. Odotan innolla laatusarjan toista tuotantokautta, ensimmäisen katsoin jo talvella.

The Handmaid’s Tale (HBO)

On tapahtunut vallankaappaus, jonka seurauksena naiset on alistettu frediläisiksi, gleniläisiksi ja martoiksi. Vallalla ovat jonkin sortin fundamentalistit. Tunnelma on pelottava, maailma filtteröity vihertävänharmaaksi, väripilkkunaan frediläisten punaiset kaavut.

Voiko kahden katsotun jakson jälkeen sanoa, että sarja parasta juuri nyt? Etenkään tällaisella nirson katsojan kokemuksella? Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva sarja hyytää, kääntää sielun nurin, pitää otteessaan ja saa janoamaan lisää jaksoja. Onneksi matkani Handmaid’s Talen kanssa on vasta alkanut, vaikka tuleva hieman pelottaakin. Laadukas, poliittisestikin kiinnostava sarja.

Outlander (Netflix)

Sairaanhoitajatar siirtyy toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta 1700-luvulle. Automatkat ja uudelleen rakennettava elämä aviomiehen kanssa vaihtuu englantilaisten punatakkien ja skottikapinallisten taisteluihin, rakkauttakin on ilmassa.

Hmm. Skotlanti, hyppy menneeseen maailmaan, jonkinlaista pehmeää fantasiaa (lähinnä sitä aikamatkailua), romantiikkaa, miekkoja ja aseita. Outlander on periaatteessa makuuni liian ennalta-arvattava ja sen miessankareista toinen on imelyyteen saakka komea, mutta silti sarjassa on kahden katsotun jakson perusteellakin imua. En tiedä, pidänkö sarjasta vaiko en, enkä tiedä katsonko sitä hieman nolostellen (kai, kun sitä tässäkin pohdin) tai tulenko katsomaan edes koko kautta loppuun, mutta poden nyt entistäkin kovempaa matkakuumetta Skotlantiin. Joskus on ihan hyvä niin sanotusti olla aivot narikassa. On oikeastaan aika kiinnostavaa, miten sama sarja voi kiehtoa ja ärsyttää.

Ja pian: Twin Peaks (HBO)

Agentti Cooper, kirsikkapiirakkaa, pöllöjä, unenomaista tunnelmaa, Bob, rikoksia, pelkoja. 1990-luvun alussa minua kaikkein eniten säväyttänyt tv-sarja on palannut.

En ole vielä alkanut katsoa uutta Twin Peaksia, johon aion syventyä heti kunhan saan Handmaid’s Talen ensimmäisen tuotantokauden katsottua. Olen kuullut, että Twin Peaksin uudet jaksot ovat enemmän outoja kuin hyviä, mutta outoushan on David Lynchin ”toinen nimi”, joten odotan tätä katselukokemusta innolla ja mielenkiinnolla.

♥

Mitä te katsotte nyt? Televisiosta tai suoratoistopalveluista (mieluummin niistä, huomaan että sarjojen katsominen tiiviiseen putkeen, kuitenkin jakso päivässä tai parissa -periaatteella, sopii minulle). Suositelkaa, moittikaa, kehukaa!

P.S. Kirjoja? Seuraavassa postauksessa.