keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Teos 2015
334 sivua
Kansi Jussi Kaakinen
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Myöhemmin opin, ettei meripihkaan vangiksi jääneitä olentoja voi vapauttaa. Ne ovat menneisyyden kuvia, ajan ulkopuolelle pudonneita, ja se on niiden ainoa tapa olla olemassa. Kun kääntelen mennyttä silmieni edessä, ajattelen korentoa. Ajattelen läpikuultavaa kirkkautta, joka varjelee sitä ja vääristää sitä. Siivet eivät värähdä, se ei koskaan käännä tuntosarviaan. Silti, kun valo lävistää kiven uudesta kulmasta, korento näyttää muuntuvan toiseksi. Ja kauan sitten pysähtyneeseen asentoon on jo kirjoitettu se, mikä tulee myöhemmin.
Niin myös minun menneessäni kasvaa tämä nykyisyys jo sinä ensimmäisenä yönä, kun näen hänet.

Kauneuden takana on paljon pimeää ja salattua. Unien näkeminen on kiellettyä; unennäkijät joutuvat Tahrattujen taloon. Toistuvat tulvat piinaavat saarta, jolla asuva Eliana löytää Seittien Taloksi nimetyn paikan pihasta nuoren naisen, jonka kieli on leikattu irti. Naisen ihoon on kirjoitettu Elianan nimi. Tulvat saarella pahenevat ja samaa vauhtia yltyy omituinen tauti, joka saattaa ihmisiä karanteeniin, mutta kukaan ei kuitenkaan oikeasti auta sairastuneita. Elinana oivaltaa, että mykkä Valeria voi olla avain koko saaren kohtaloon.

Jos jotain kirjaa voi kutsua hartaasti odotetuksi, niin ainakin Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunkia. Itärannan esikoinen Teemestarin kirja viehätti lukijoita paitsi Suomessa, myös monessa muussa maassa. Kirjoitin romaanista muun muassa, että "se luo pelottavan, mutta täysin mahdollisen vision tulevaisuudesta kantaen kuitenkin mukanaan ikiaikaisuuden sävyjä".

Suotta en Itärannan toista romaania odottanut. Kudottujen kujien kaupunki pitää sisällään samanlaista ikiaikaisuuden tuntua kuin Teemestarin kirja. Mutta siinä missä Itärannan esikoinen on selkeä dystopia, menee Kudottujen kuvien kaupunki kirjallisesti alueelle, jossa ajalla ei ole merkitystä: ei ole tärkeää, sijoittuvatko tapahtuvat nykyisyyteen tai sijoittuvatko ne ollenkaan maailmaamme sellaisena kuin maailman käsitämme. Aikaa on vaikea määrittää - itse asiassa sen määrittäminen on ilahduttavan tarpeetonta. Spefiä, fantasiaa, Itärannan romaani ehdottomasti on, mutta ilman erikoisia örkkejä. On kiehtovasti rakennettu seittien ja veden maailma Kutojaneitsyineen, ilmagondoleineen ja Puhtaan unen museoineen.

Fantasiaksi romaanin tekee juuri sen maailma: saari, jolla toki on juurensa mutta joka kuitenkin tuntuu ajelehtivan yksin vetisessä ympäristössään. Muista maista, sellaisista joissa unien näkeminen on sallittua, on vain huhuja tai sukupolvelta toiselle säilyneitä myyttiseksi kasvaneita muistoja. Ympäristön lisäksi kolme teemaa nousee ylitse muiden: Unten näkeminen ja unirutoksi nimetty sairaus, jotka toimivat kontrollin välineinä, ihmisten etäännyttäjinä ja joskus lähennyttäjinäkin; saaren asukkaiden välinen hierarkia, valtaapitävien asema ja yhteiskuntaluokat; ja ennen kaikkea rakkaus, joka kaiken keskelläkin saa uskomaan ihmisiin. Kudottujen kujien kaupunki onkin vahva kuvaus rakkaudesta.

Kirjoittajana Itäranta on varmaotteinen. Tekstissä on konkretiaa ja ilmavuutta. Hetkittäin kieli muuttuu koristeelliseksi ja kuvailu tahtoo ottaa ylivallan, rinnaisteisia vertauksia on runsaasti: toivo virtaa kuin elohopea, juoksevana ja monimuotoisena ja hohtavana; kaatosade on kuin maailman ylle lankeava seinäseitti. Kaunista tämäkin kaikki, toki! Teksti on soljuvaa ja Itärannan unenomainen tyyli pitää. Rihmastoinen juoni on taidolla laadittu, romaani on ehjä ja syvä alusta loppuun saakka.

Hienossa kokonaisuudessa kaikkein upein on romaanin loppu, joka päästää Elianan muistojen ja kokemusten äärelle tunteikkaasti, hyvällä tavalla pakahduttavasti. Kudottujen kujien kaupunki lunastaa hyvin Teemestarin kirjan luomat odotukset. Se kuljettaa lukijansa jonkinlaiseen ihmisyyden ytimeen, maailman hukuttamiseen ja rakentamiseen sekä siihen mitä toisten puolesta voi tehdä: uneen ja rakkauteen.

27 kommenttia:

  1. Sain juuri kirjan pari päivää sitten kustantajalta ja nyt odotan, että tulee sopiva hetki aloittaa lukeminen. Kirjoitat siitä niin kauniisti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiva että tämä jo odottelee sinulla. Toivottavasti pidät, kaunis kirja!

      Poista
  2. Tätä odotan aivan täpinöissäni. Teemestarin huone oli niin hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Teemestarin kirja oli hurjan hieno. Tämäkin on hieno.

      Poista
  3. Itärannan uutuutta olen minäkin odottanut. Teemestarin kirja oli niin upea, että kieltämättä odotukset ovat todella korkealla tämänkin suhteen. Ja ainakin sinun kirjoituksesi lupailee, että hyvää on lupa odottaa. Tuo mitä kirjoitat romaanin lopetuksesta on erityisen kutkuttavaa: hyvät lopetukset ovat kirjoissa erityisen ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tämä on hieno. Ehkä kuitenkin pidin Teemestarin kirjasta piirun verran enemmän, vaikka tämä onkin kypsempi. Itäranta kirjoittaa upeasti ja hyvien lopetusten ystävää tämä kyllä ihastuttaa. <3

      Poista
  4. Rihmastoinen juoni - miten hyvin sanottu! Voi miten hyvin tavoitat tarinan. Minäkin valitsin yhdeksi lukukokemusepiteetiksi pakahtuneisuuden, hitusen minun makuuni sitä on liikaa, vaan kyllä Itäranta taitaa omaperäisen idean ja aistimuskielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Kävin lukemassa sinun tekstisi ja kirjoitit kyllä hyvin ja tarkkanäköisesti! Minullekin tässä oli paikoin liikaakin kielen kauneutta, mutta ehjä ja hienoahan tämä on.

      Poista
  5. En ole Teemestarin kirjaa vieläkään ehtinyt lukea, mutta jotenkin tämä uusin teos kiehtoo vielä sitäkin enemmän aiheensa puolesta. Koko kirja kuulostaa jotenkin ihanan hämyiseltä ja salaperäiseltä, kansikin on niin upea. Varmaan aion silti lukea Teemestarin kirjan ensin, ja vasta sitten tartun tähän uutukaiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, sinulla onkin hyvää odotettavana luitpa kumman vaan kirjan ensin. Suosittelen molempia lämpimästi!

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Itärannan esikoinen oli kyllä viehättävä teos ja sen perusteella aion tarttua myös hänen uutuuteensa.

    Mutta sitten tunnustus: niin hieno kuin Teemestarin kirja olikin, se jätti minut lopulta vähän viileäksi. Mietin kirjan luettuani miksi näin tapahtui, mutta en en löytänyt asialle yksiselitteistä syytä. Ehkäpä kirjan päähenkilö (jonka nimeä en nyt saa millään päähäni) jäi minulle jollain 'väärällä tavalla' etäiseksi. Väärällä tavalla siksi, että toisissa teoksissa etäännytys tuntuu kirjallisena tyylikeinona jopa toimivan. Teemestarissa näin ei (minun kohdallani) käynyt.

    Tartun tähän kirjaan vielä tämän vuoden puolella. Kiitos hienon arviosi, odotan lukukokemusta hyvillä mielin! <3

    P.S.: Olen huomannut, että kommenttini tuplaantuvat usein. Katson miten nyt käy ja poistan ylimääräiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiva että aiot lukea tämän. Tosin jos Teemestarin kirja jätti sinut kylmäksi, niin tämäkin saattaa. Nimittäin upea romaani, minä liikutuin, mutta jotain etäistä tässä voi olla. Suosittelen, kuitenkin! <3

      Ja nyt se ylimääräinen poistui. :)

      Poista
  8. Tämä teos on varmaankin viiden tämän vuoden odotetuimman teoksen joukossa minulle. Teemestarin kirja iski kuin häkä kauneudellaan mutta ollen samalla jalat maassa. Olen iloinen, että tämä uusi tuntuisi täyttävän saappaat jotka sille on asetettu. Itse odotan kirjaa vielä kirjastosta, mutta saan sen toivottavasti tämän vuoden puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, hyvä asenne: jalat maassa, mutta mieli täynnä lukuodotusta! Uskon että pidät. Upea romaani, kiehtova maailma.

      Poista
  9. Kiitos Leena tästä, tää on ihan pakko saada, hienoa tekstiä jälleen Emmiltä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ari, en ole Leena, mutta eipä kestä. Upea romaani!

      Poista
  10. Olisin halunnut jo aloittaa tämän mutta...! En uskaltanut lukea paljon mutta sen verran ettet (Leena :D) pahasti pettynyt. Minullehan tämä on ensimmäinen Itäranta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, nyt aloin miettiä muttaasi... Mutta (!) kannattaa lukea tämä, samoin Itärannan esikoinen. :)

      Poista
  11. Fantasiaa ilman erikoisia örkkejä, riemastutat minua sanavalinnoillasi :) Minulla on Teemestarin kirjakin yhä lukematta, vaikka aikomuksissa on ollut jo hyvän aikaa... Saa nähdä tarttuuko käteeni aikanaan ensin se vai tämä.

    PS. Kamarissani on sinulle jotakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hauska kuulla. :) Itärannan kirjoissa on kauneutta ja viisautta, suosittelen lämpimästi.

      Kiitos <3 Kävin kamarissasi ja otan haasteen ilolla vastaan.

      Poista
  12. Melkein tekisi mieleni tutustua tähän kirjaan lähemmin, vaikka en täysin tiedäkään, olisiko tämä minun makuuni. Teemestarin kirjaakaan en ole lukenut. Jostain syystä kotimainen uudempi kaunokirjallisuus ei ole ihan sitä, mitä minä ensimmäiseksi etsin luettavakseni. Ajatus unien näkemisen kieltämisestä on sinänsä mielenkiintoinen teema ja herättää kysymyksen, kuinka voi estää näkemästä unia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, minäkään en osaa sanoa, olisiko tämä sinun makuusi. Tässä on paljon sellaista josta varmasti pidät - Itärannan kieli etenkin -, mutta myös sellaista joka saattaa työntää pois. Aina kannattaa tietenkin kokeilla ainakin alkua, sitten tietää. Tässä unien näkeminen on jonkinlainen vallan välikappale. En kerro enempää, mutta kirjassa on Puhtaan unen museo.

      Poista
  13. Kirjotat tästä niin hyvin! Lukiessani pohdin paljon, minkä genren alle tipahtaa, sillä se ei ole kovin selkeä. Ei dystopiaa kuten sanoit ja kuten Teemestarin kirja oli, mutta scifiin taittavaa kuitenkin. Ehkä fantasiaa, mutta ei kovin selkeää fantasiaa. Äh, ihan sama, kirja on loistava. Hitsit, toivon Itärannalle pitkää uraa enkä malta odottaa, että saan lukea häneltä lisää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos. Tässä genre onkin kiinnostava asia: spefin alle tämä menee, mutta mihin suuntaan? Lukija saa itse luoda rajoja, mikä on hienoa. Itäranta osaa kyllä kirjoittaa!

      <3

      Poista
  14. Tulin nyt vasta lukemaan arviosi, kun sain omani kirjoitettua. :) Tämä on kyllä hieno romaani, ja näin kun lukemisesta on kulunut jo parisen viikkoa, kirjan arvo mielessäni vain kasvaa. Olen kuunnellut paljon yhtä hienoa kappaletta, jonka liitän mielessäni tähän kirjaan (kuuntelin sitä paljon lukemisen aikana), ja sen kappaleen kautta palaan aina kirjan tunnelmiin. Voi että mikä kirja, ja mikä hieno maailma! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, ihanaa että tulit. Ja tulen pian kommentoimaan sinun hienoa juttuasi. <3 Upea romaani, omanlaisensa. Nautin tässä eniten tunnelmasta ja maailman outoudesta sekä kielestä. Tarinakin kyllä kantaa!

      <3

      Poista