tiistai 20. heinäkuuta 2010

~Marjatta Kurenniemi: Kesälintu~


Se oli jonkinlainen merkillinen muodoton talorumilus täynnä ulokkeita, torneja, kaari-ikkunoita ja kaikenlaisia mielikuvituksellisia mutkia ja lisäkkeitä. -- Kesälintu oli huvilan nimi. Sen oli vuosisadan vaihteessa rakennuttanut eräs taiteilija nuorta italialaista vaimoaan varten. Talvet he olivat viettäneet Italiassa, mutta kesäksi tulleet Suomeen.

Marjatta Kurenniemen nuortenromaanissa Kesälintu (1959) Rainnan nelilapsinen perhe menettää Helsingin keskustan alueella sijaitsevan vuokrakotinsa ja joutuu kuumeisesti etsimään asuntoa ensin Helsingistä, sitten kauempaakin päätyen lopulta pieneen kylään kymmenien kilometrien päähän. Mielikuvissani hieman Hvitträskiä muistuttava Kesälintu sijaitsee järven rannalla kaukana kirkonkylästä.

Muutto on vaikea kaikille muille paitsi neljätoistavuotiaalle yksinäiselle Kaisalle. Perheen äiti, Helena, on kirjastouraa luova virkanainen. Isä, hieman hajamielinen tohtori Rainta, kirjoittaa esseitä modernismista. Esikoinen Kirsti haluaa kävellä Espalla muodikkaiden ystäviensä kanssa; Kaksitoistavuotias Lassi halveksii maalaisia, mutta huokaisee salaa helpotuksesta päästessään eroon koulukiusaajistaan. Kuopus, viisivuotias, Outi suhtautuu kaikkeen mutkattomasti. Perhe päättää jäädä aluksi Kesälintuun vain kesän ajaksi, samassa pihapiirissä asuu myös Nymanin eläkeläisperhe.

Syksyn koittaessa perhe on edelleen vailla asuntoa Helsingistä ja lapset joutuvat aloittamaan koulunsa kirkonkylässä. Sopeutuminen sujuu eri tavoin, mutta Kaisa ja Kirsti kumpikin löytävät uusia ystäviä ollen pian luokkiensa keskeishenkilöitä konvien ja retkien suunnittelussa. Joulun lähestyessä perheen on tehtävä vaikea, joskin ennalta-arvattava päätös siitä, muuttaako Herttoniemeen valmistuvaan asuntoon vai ostaako Kesäkumpu omakseen.

Olen lukenut Kesälinnun ainakin viisitoista kertaa, luultavasti useamminkin. Huomasin kirjan äitini hyllyssä varhaisteini-ikäisenä ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Kaikkien näiden vuosien ajan Kurenniemen kerronta on vallannut minut kerta toisensa jälkeen. Teininä samaistuin toisaalta arkaan Kaisaan, jota jossain määrin muistutin ja toisaalta Kirstiin, Kissuun, jollainen olisin halunnut olla. Nyt aikuisena löysin itsestäni paljon piirteitä perheen äidistä, ja luin myös viisivuotiaan Outin seikkailuista Helsingin raitiovaunuissa uusin, äidillisin, miettein.

Pidät Kesälinnusta, jos rakastat Seljan tyttöjä (Virtanen) ja mikäli 50-luvun tytöt (Haavio & Koskimies) viehättävät. Kesälintu on tyylipuhdas tyttökirja, joka johdattaa lukijansa aikaan, jolloin oli muotia kerätä lehtileikkeitä Romy Schneiderista, maalata huuliaan vanhemmilta salaa, kutsua opettajia Kismetiksi tai Härskiksi sekä tehdä teiniporukan yhteisiä pyöräretkiä, joita tauotti limonadin nauttiminen sekä Fazerin parhaiden syöminen. Kaikki tuo on 1980-luvulla teinivuosiaan viettäneen näkökulmasta jotain ihmeellistä.

Jos Kesälintu ei ole tuttu, etsikää se kirjastosta! Olen tässä arviossani täysin subjektiivinen - mutta mitä muuta voin olla sellaisen kirjan kanssa, joka on kulkenut mukana elämässäni jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan? Ja haaveilen minä hieman siitä talostakin - sekä Kirstin huoneen ruusutapetista. Du Bist wie eine Blume.

17 kommenttia:

  1. Seljan tytöt tulikin mieleen kun luin mainintasi niistä;löysin kirjan aikoinaan teininä vanhasta kirjahyllystä.Joten varmasti pitäisin tuosta Kurenniemenkin kirjasta.

    VastaaPoista
  2. Nyt tiedän varmasti ."Olemme sukulaissieluja":D -(luen joka kesä "Tapaamme Seljalla" sekä tämän!)-ihanaa kesäpäivää Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Selja-kirjat ovat huippuja. Tästä en ole kuullutkaan, joten pitänee etsiä käsiin. :-)

    VastaaPoista
  4. Oi, nyt tuli kiire kirjastoon! Osaan Seljat suurin piirtein ulkoa, ja muutenkin rakastan nostalgisia nuortenkirjoja joista saan kurkistuksia äítini neitovuosiin. Kiitos kovasti vinkistä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Lumiomena tästä viehttävästä esittelystä, luen kirjan pian! Usein noista vanhoista kirjoista puuttuvat kansipaperit ja kun ei pysty lukemaan sisällöstä mitään muuta kuin selailemalla sitten kirjaa... Nyt sain sinulta tarvitsemaani lisätietoa! Seljat ovat aivan ihania ja löysin heidät vasta nyt aikuisiällä!

    VastaaPoista
  6. Ihan kuin olisin lukenut tämän silloin 80-luvulla...! Subjektiivisuus kuuluu asiaan näin rakkaiden teosten kanssa. Itse voisin kirjoittaa Merri Vikin Lotista samaan sävyyn. :)

    VastaaPoista
  7. Hymyilytti, kun postauksen alussa mietin, että minulle tällainen moneen kertaan luettu kirja olisi tuo Seljan tytöt ja sitten sinä mainitsitkin sen. Voi, pitäisiköhän kaivaa Rauha S. Virtaset hyllyjen uumenista esiin. Kiitos muistutuksesta! :)

    Ja Ilselle, ruotsiin kallellaan jo silloin! ;)

    VastaaPoista
  8. Tämä kirja on jostakin syystä mennyt minulta ohi suun (tai silmien tässä tapauksessa :-) Kureniemen satukirja minulla on, mutta muuta hänen tuotantoaan en tunne. Täytyy ehdottomasti etsiä kirja käsiini...

    VastaaPoista
  9. Yaelian: Tässä on jotain samaa kuin Seljan tytöissä tai muissa Virtasen kirjoissa, jotain viehättävää.

    Maria: ♥ Seljan tytöt ja Kesälintu kuuluvat kesään, niissä on sitä jotain. Myös Annat kuuluvat itselläni samaan sarjaan. En voi koskaan saada näistä kirjoista tarpeekseni - onnekseni!

    Linnea: Suosittelen etsimään. Pidät varmasti :)

    Virvatuli: Yksi iso viehätys onkin ehkä siinä, että pääsee osalliseksi oman äitinsä nuoruusaikoja. Toki Kesälinnun kaltainen Helsingin läheisyys tuo mukanaan vielä ihan eri ulottuvuuksia kuin oman äitini nuoruus Savossa ;-)

    Sara: Vanhojen kansipaperien puuttuminen on sääli. Koetin itse etsiä kuvaa Kesälinnun kannesta, mutta en löytänyt, koska meilläkin on vain tuo kuvan kansipaperiton versio. Odotan innolla, mitä kirjasta sanot!

    Ilse: Voin hyvin kuvitella, että olet ehkä tämän lukenut. Rakkaus omiin tyttökirjasuosikkeihin on ikuista :) Merri Viikin Lottia luin itsekin.

    Joana: Hae ihmeessä Rauha S. Virtasesi! Kesä, jos mikä, on oikeaa aikaa syventyä tyttökirjaklassikoihin (tai miksei joulukin).

    Katri: Tietääkseni tämä on Kurenniemen ainoa nuortenkirja. Oletko tutustunut hänen Onneli ja Anneli-kirjoihinsa? Tai Onnimanniin?

    VastaaPoista
  10. Oi, vaikuttaa täydelliseltä kirjalta minulle!

    Tämä täytyy lukea!

    VastaaPoista
  11. Tätä en ole lukenut, mutta Virtaselta toki Seljan tytöt (WSOY 1967), Kiurut laulavat (WSOY 1965) sekä rakkaimpana Luumupuu kukkii (WSOY 1967), jonka takia hedelmäpuutarhassani kasvaa myös luumupuita.

    VastaaPoista
  12. Missattu on tämä teos, mutta esittelystä innostuneena, liitän sen kesälukemistolistaan.

    VastaaPoista
  13. Ainoa Kurenniemen kirja, josta minulla on muistikuvia (koska sen omistan) on Pilvipaimen. Luin lapsena ja nuorena aivan älyttömän paljon, joten olen mitä luultavimmin aikanaan lukenut Onnelia ja Anneliakin. En vain enää muista...

    VastaaPoista
  14. Minä olen myös lukenut tyttökirjojani näin aikuisiälläkin. Juurikin tuo Luumupuu kukkii on suosikki sekä Tuletko sisarekseni. Näissä on jotain niin aitoa ja "puhdasta" tunnelmaa.
    t.Maarit

    VastaaPoista
  15. Amma: Lue ihmeessä! Toivottavasti löydät kirjan ja kerro, mitä siitä pidit :)
    Leena: Luumupuu kukkii on eräs oma suosikkini, samoin Tuletko sisarekseni (oletko lukenut sen?). Rakastan Rauha S. Virtasen kirjoja, jotka _kaikki_ olen lukenut :) Jos pidät niistä, pidät varmasti Kesäkummusta.

    Kultsin kämppä: Kesälinnun lukee nopeaan ja se sopii parhaiten kesälukemiseksi.

    Katri: Pilvipaimen on ihana.

    Maarit: Olen ihan samaa mieltä siinä, että vanhojen tyttökirjojen suloinen nostalgia toimii aikuisillekin. Ehkä vielä paremmin nimenomaan aikuisille?

    VastaaPoista
  16. Muutama muukin on näköjään innostunut tästä kuvauksestasi ;). Kiitos vielä, olen ihan täpinöissäni tästä kirjasta, vaikka en ole vielä edes saanut sitä käsiini! Mitä kaikkia muita aarteita olenkaan missannut...

    Jos se minusta riippuu, luen Kesälinnun tänä kesänä <3

    VastaaPoista
  17. Pienen mökin emäntä: On jotenkin harmi, ettei tämä Kesälintu ole noussut niin suureen suosioon kuin monet muut tyttö/nuortenkirjaklassikot.

    Itselleni tämä on hurjan rakas ja ihana. Rakkaus voi osin johtua siitä, että luin tämän ensimmäisen kerran varhaisteiniä (otollisessa iässä) ja sen jälkeen edelleen lukuisia kertoja. Toivottavasti löydät tämän jostain!

    <3

    VastaaPoista