Miranda July: Avokämmen

Miranda July: Avokämmen

Siltala 2016

The First Bad Man 2015

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Ulkoasu Aleksi Salokannel

346 sivua

Yhdysvaltalainen romaani

Heijastuksia, varjoja, savua - kaikki ne olivat parhaimmillaankin vain synkeitä ja etäisiä sukulaisia. Ei, sateenkaaret ovat omaa luokkaansa ainutlaatuisuudessaan, jokainen niistä on vaikuttava, ei ole ainuttakaan valjua sateenkaarta, ei ainuttakaan, jossa olisi vain muutama väri. Aina kaikki värit ja aina oikeassa järjestyksessä. Clee ei soittanut.

Hieman yli nelikymppinen Cheryl Glickman markkinoi naisten itsepuolustusvideoita Avokämmen-nimisessä yrityksessä, jonka johtoryhmään hän kuuluu. Sinkkuna elävä Cheryl viettää säntillistä elämää, joskin haaveilee eroottisesti itseään parikymmentä vuotta vanhemmasta Philipistä. Cherylin arki särkyy, kun kollegoiden oikukas lapsi, parikymppinen nuori nainen nimeltään Clee, muuttaa tilapäisesti hänen luokseen. Siitä alkaa taistelu kummankin omasta reviiristä, oikea läheisyyden ja etäisyyden kisa: eipä aikaakaan, kun Cheryl makaa lattialla pitkät, rennot kivun väristykset raajoissaan. Elämässä kääntyy uusi lehti, kun Cheryl aloittaa omalaatuisen ihmissuhteen Cleen kanssa. Suhde on kaikkien odotusten vastainen ja kaikin osin hankala, mutta varsinainen yllätys on vasta tulossa eikä mikään voi enää koskaan palata ennalleen.

Nyt on Pride-viikko. Muistin kyllä viikon, mutten Miranda Julyn romaania aloittaessani ajatellut ollenkaan, että Avokämmen sopisi niin hyvin luettavakseni juuri nyt. Hyllynlämmittäjäkirjoistani tuoreimmasta päästä oleva romaani pitää sisällään naisten välisen suhteen kuvausta. Teemoiltaan Julyn romaani on monipaikkainen.

Avokämmen on, tietenkin, ihmissuhderomaani. Se kuvaa Cherylin vaikeutta olla sinut oman ruumiillisuutensa kanssa ja myöhemmin tuon ruumiillisuuden löytymistä hätkähdyttävällä tavalla. En muista päähenkilöä, jonka seksuaalisia fantasioita kuvataan yhtä paljon kuin Julyn romaanissa. Fantasiat ovat luonnollisestikin vain yksi osa kokonaisuutta, yksi osa ihmistä. Avokämmen kuvaa myös yhteiskunnan odotuksia yksin asuvaa keski-ikäistä naista kohtaan sekä työyhteisössä lankeavia rooleja.

Avokämmen on hyvin kirjoitettu romaani. Julyn teksti on sujuvaa, kepeys ja paino vuorottelevat onnistuneesti. Kerronta on raikkaasti hauskaa, sen seksuaalisuus on hetkittäin hämmentävää (avoimuutensa vuoksi), muttei missään vaiheessa tunkkaista. Se on paikoin napakkaa, rajuakin: Sinä iltana antaisin paukkua. Perhonen. Puraisu. Potku; ja osin runollista: Cheryl pohtii, miten voi esimerkiksi maata samalla kertaa ikuisesti, ikuisesti hyvästellen, milloinkaan eroamatta.

Kaikki tämä – ja silti: en tiedä, pidinkö Avokämmenestä. Pidin siitä, miten virkistävältä tuntui lukea romaania, joka kulkee ihan omilla ehdoillaan (tai toki kirjailijan laatimilla ehdoilla); romaania, joka ei ota moralisoi, mutta joka ottaa kuitenkin kantaa yhteen tärkeimpään asiaan: välittämiseen. Kiinnostavaa on myös se, miten väkivaltaisuus ja hellyys kiertyvät toistensa ympärille. Tietenkin pidin siitä, että Julyn romaani on laadukasta kirjallisuutta, jossa yksityinen ja yleinen kohtaavat ja jonka kieli on eläväistä ja hyvää. Viimeksi mainitusta myös kiitos suomentaja Hilkka Pekkaselle. 

Mistä sitten en pitänyt? Sitä onkin vaikeampi sanoa. Suoraviivaisista fantasian kuvauksista kaikine meloneineen ja eritteineen, ehkä. Joku lukukokemuksessa työnsi pois, kenties väkivaltaisuus, vaikka Julyn romaanin rajuus on oudosti kiehtovaa. Cleen ja Cherylin välisen suhde on jännitteinen kuin ukkosta enteilevä sää (tätä kirjoittaessani ukkonen jyrisee jossain kaukana, joten en voinut välttää tätä mielikuvaa nyt). Avokämmen ei tule nousemaan suosikkikirjakseni ja silti olen tavattoman iloinen että luin sen, ja luin mielelläni.

Kaikki tämä tietenkin vain vahvistaa sitä, miten Julyn romaani kulkee omia polkujaan. Vaikeasti määriteltävä kirjallisuus on aina raikasta ja tuoretta. Se ei jää yhdentekeväksi ajanvietteeksi, vaan saa lukijan pohtimaan omaa lukijuuttaan: miksi pidin? Miksi en? Mitä kestän lukijana, mitä ihmisenä? Ristiriitainen lukukokemus pitää lukijansa virkeänä.

P.S. Kirjabloggaajien Pride-viikon lukutempauksesta lisää Yöpöydän kirjoissa.