sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Elizabeth Strout: Voi William!

 


Elizabeth Strout: Voi William!
Tammi 2022, Keltainen kirjasto
Oh William 2021
Suomentanut Kristiina Rikman
Kansi Laura Lyytinen
232 sivua
Amerikkalainen romaani


Luottokirjailija. Sana on tietenkin ristiriitainen ja yleistävä, mutta samalla niin käyttökelpoinen. Luultavasti jokaisella on useampikin kirjailija, jonka mihin tahansa teokseen voi tarttua ja saada sitä, mitä odottaa 
 ainakin useimmiten. Joskus toki pettyy: ei tämä nyt ollutkaan ihan sitä kaivattua. Toisinaan saa muuta kuin mitä on ns. tilannut, mutta silloin parhaassa tapauksessa yllättyy myönteisesti. Niin tai näin, Elizabeth Stroutista on muutamassa vuodessa tullut eräs luottokirjailijoistani.

Ja hänen kohdallaan olen saanut aina sitä, mitä odotan: mitä arkisimpia ja silti erityisimpiä henkilöhahmoja, pieniä sattumuksia ja suuriakin seurauksia  tuttua ja samalla uutta.

Voi William! onkin suorastaan täydellinen kirja oloon, jolloin kaipaa luottokirjailijan tuotantoa. Se jatkaa Nimeni on Lucy Bartonin nimihenkilön tarinaa, mutta sen voi lukea itsenä teoksenakin. Lucy ja William ovat eronneet jo aikaa sitten, mutta eräs asia yhdistää heitä ja minäkertojana toimiva Lucy käy läpi Williamin ja itsensäkin elämänvaiheita. Jonkinlainen road tripkin on luvassa.

Stroutin romaani on seesteistä kirjallisuutta. Seesteisyys kuvastaa osin Lucyn (noin 60 vuotta) ja Williamin (nyt 71, mutta tarina vie myös kahta vuotta aiempaan aikaan) ikää. Osin rauhallisuus kertoo heidän elämänsä tämänhetkisestä tilasta. Ei silti, etteikö Lucyn ja Williamin elämässä olisi tapahtunut vaikka mitä. Tarinoiva kerronta kulkee taakse- ja eteenpäin, valottaa henkilöhahmojensa ajattelutapaa ja juuri sitä arkista ja samalla niin erityistä.

Tärkein tulee esille jo romaanin alkupuolella Lucyn sanoin:

Koska olen kirjailija, kirjoitan kuin kirjoittaisin romaania, mutta tämä tarina on totta - niin totta kuin pystyn muistamaan.

Siispä:

Joten se siitä.

Minulle Stroutin romaani vastaa siihen, mitä lukijana usein haen. Sille(kin): ♥ P.S. Kuva on, kuten näette, jo alkukesältä. Postasin romaanista silloin Instagram-tililleni, mutta hyvää voi kierrättää blogiinkin.

4 kommenttia:

  1. Stroutin kirjoitustyyliin oli vaivatonta solahtaa sisään: koskettavaa siirapin tahmaisuuteen sortumatonta ja toteavaa, - vivahteissaan ja siinä, mikä sanomatta jää - armotontakin ja ehdottomasti perille tulevaa.
    Strout kirjoittaa tekstiä kuin kitarankieliä herkästi näppäillen. Kristiina Rikmanin laadukas käännös takaa upean lopputuloksen ja koskettavan lukukokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, hyvin luonnehdit! Stroutin tarkkanäköisyyttä voi ihailla ja hänen (sekä Rikmanin suomennoksen) lukeminen on suuri ilo.

      Poista
  2. Minulla on pinossa tuo Nimeni on Lucy Barton. Olive-kirjat tai se eka jätti aika kaksijakoisen olon mutta Olive, taas olikin sitten loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olive, taas saattaa olla suosikkini Bartonin tuotannosta. Tai sitten romaani Pikkukaupungin tyttö, jolle lämmin suositus.

      Poista