sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

 


Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

WSOY 1970

Sent i november

Suomentanut Kaarina Helakisa

Suomenruotsalainen romaani


Päivät ne vaan menevät menojaan, sataa, lämpöinen suuri nuttu on hyvä pitkinä syysöinä. Aamut ja illat ovat puolihämäriä, keskipäivällä aurinko saattaa näyttäytyä hetken aikaa. Marraskuu Muumilaaksossa.

Tove Janssonin "Muumilaakson marraskuu" (suom. Kaarina Helakisa) on viimeinen romaanimuotoinen muumikirja. Erilaiset otukset, mm. Vilijonkka, homssu Tuhto, Hemuli, Nuuskamuikkunen ja Mymmeli saapuvat muumitalolle. Muumiperhe on lähtenyt, vastassa on näennäinen tyhjyys, marraskuinen autius.

Muumiromaanien lukeminen rytmitti aikoinaan ylioppilaskirjoituksiin lukemistani: kertasin kielioppia, syvennyin psykologiaan, historiaan ja uskontoon, luin muumiromaaneja, jotka olin ostanut itselleni pokkariversioina. Jostain syystä en ostanut Muumilaakson marraskuuta, lainasin sen kirjastosta. Kaikki muut muumipokkarit ovat kulkeneet kanssani 1990-luvulta saakka, kokeneet muutot ja muut, tulleet luetuiksi uudelleen ja uudelleen (suosikkini on "Taikatalvi"). Muumilaakson marraskuun puute oli pieni aukko kirjahyllyssä mutta iso aukko mielessäni. Ja nyt vihdoin tuo aukko on paikattu, ja viimein luin tuon viimeisen muumiromaanin uudelleen – muutaman vuosikymmenen jälkeen.

Moni ystäväni on kertonut, miten Muumilaakson marraskuu on heille lohtukirja, joka auttaa vuoden pimeimpien hetkien yli. En ollenkaan ihmettele, sillä kirja on lohdullinen. Se on myös suloisella tavalla surumielinen, jotenkin nurkissa lymyävien kuviteltujen otusten läsnäoloa mukanaan kantava. Ja samalla valoisa, rauhoittava, tarpeellinen. Sellainen, jota moni sanoo sielukirjaksi.

Ehkä Muumilaakson marraskuu voisi olla minulle(kin) samanlainen vuodenaikakirja kuin mitä "Kesäkirja" on juhannuksen aikaan. Teos, johon palata uudelleen ja uudelleen. Kirja, joka asettuu syvälle sieluun.

Luin Muumilaakson marraskuun eilen, pyhäinpäivänä, miten hyvin päivä ja kirja sovittuivatkaan yhteen. Nyt koko viikonlopun olen ajatellut sitä, kuinka lyhtyjen syttyessä ikkunaruudusta heijastuvat lempeät kuvajaiset.

Itselleni marraskuu on ihana kuukausi: joulun aikaan johdattava, hieman salaperäinen, lempeä ja lohdullinen. Onko muita marraskuun ystäviä?

P. S. Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni täällä blogin puolella sitten huhtikuun.

Olen saanut viestejä, joissa bloggauksiani kaivataan, mitä lämmittää mieltäni: kiitos. ♥ En ole vielä varma, kuinka tiheästi ehdin ja jaksan blogiani päivittää. Katsotaan! Samalla vinkkaan, että kirjajuttujani on runsaasti Instagramissa (josta voisin toki siirtää samat kuvat ja tekstit blogiinkin). Tervetuloa seuraamaan! 

15 kommenttia:

  1. Luin tämän aikanaan ruotsiksi, olisinko itsekin silloin treenannut kirjoituksiin. Tämä on hyvin lohdullinen kirja ja välillä Ruttuvaarin muodossa vähän hauskakin. Tai itseäni ainakin naurattaa joka kerta hänen peilailunsa. :D
    Ihanaa että bloggasit pitkästä aikaa, blogisi on mielestäni yksi parhaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, varmasti hieno kokemus lukea Janssonia ruotsiksi. Ja totta, Muumilaakson marraskuussa on hauskaakin. Ihana kirja.

      Kiitos! <3

      Poista
  2. Ihana klassikkokirja. Olen itsekin blogannut kirjasta vuonna 2014, mutta kirja on klassikko ja sen voisi lukea joka marraskuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, totta, tämä on sellainen kirja jonka voisi lukea vuosi toisensa jälkeen.

      Poista
  3. Ihanaa että olet palannut! <3 Hätkähdin oikein kun näin kuvan kirjasta... katsos kun: https://thildan.blogspot.com/2021/11/kirjan-lumo.html
    Minullekin tosi tärkeä ja rakas kirja!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thilda, kiitos linkistä. Kirjan lumo on hyvä otsikko postaukselle. <3
      Upea kirja.

      Poista
  4. Ihana klassikko:) Muumit tulevat usein mieleeni, bussin ikkunasta kun näen muumiperheen joka on eräässä puistikossa täällä lähiseudulla.(kirjoitin kerran miten ne päätyivät tänne..) Kaunista marraskuuta Katja ,ja kiva nähdä täällä postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiva, että muumeja näkee sielläkin. Saa nähdä, miten jaksan blogia päivittää, mutta yritän olla hieman aktiivisempi. Ihanaa, että tulit kommentoimaan.

      Poista
  5. Mukavaa Katja, pitkästä aikaa näilläkin sivuilla:)

    Kyllä vaan: tämä teos istuu marraskuun tunnelmiin ja mietteisiin siinä missä "Kesäkirja" kesän kynnykselle iloa tuo. Ajan hammas ei näihin pure vaan nämä ovat useampia lukukertoja kestäviä klassikkoja, omia ikisuosikkejani, joten kiitos kauniista esillenostostasi ja mainiota talventaittoaikaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos! <3

      Ja kyllä, Muumilaakson marraskuu ja Kesäkirja on sellaisia, joita voi lukea vaikka joka vuosi. Hienoja, syvällisiä klassikoita, joista löytää aina tuttua ja samalla uutta.

      Poista
  6. Ihana yllätys nähdä sinua täällä! Ei olla hetkeen nähtykään, koska itse poistin instatilini heinäkuussa. Toivottavasti jaksat joskus kirjoitella jotain tännekin.

    Itse olen lukenut tosi vähän Tove Janssonia, mutta tämä Muumilaakson marraskuuhan olisi nyt oikein ajankohtainen keino tutustua muumeihin. Jos se kaiken lisäksi on todellinen lohtukirja, niin mikäs sen parempaa. Itse olen usein marraskuussa tosi väsynyt, mutta tänä vuonna olen ollut ihmeen pirteä; joskus on onneksi parempiakin marraskuita. Ihanaa marraskuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarikas elämäni, kiva että tulit kommentoimaan. Yritän olla taas aktiivisempi blogissakin, mutta olen rentoutunut paremmin Instan puolella.

      Ja oi, lue Muumilaakson marraskuu. Se on hyvää tekevä kirja. <3

      Poista
  7. Muumilaakson marraskuu on haikeudessaan ihana ❤ Pitäisi ottaa uudelleenlukuun...

    Kiva kuulla sinusta blogin puolella 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, se on <3 kirja. Suosittelen lukemaan sen uudestaan.

      Ja kiitos. :)

      Poista
  8. minusta tämä on Muumikirjoista paras♥♥

    VastaaPoista