torstai 9. tammikuuta 2020

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana



Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Kirjapaja 2019
The Diary of a Book Seller 2017
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Kannen kuva John McNaught
340 sivua
Skotlantilainen omaelämäkerrallinen kirja

TIISTAI, 8. HUHTIKUUTA
[--]
Juuri kun tulin alakertaan teetä keittämästä, mies toi tiskille kuparisen rannekorun kaupan antiikkipöydältä ja kysyi: ”C’est combien?” Sitä en osaa sanoa, miksi hän päätti puhua ranskaa. Hän ei edes ollut ranskalainen; hän oli skotlantilainen.
Eliot saapui neljältä ja riisui välittömästi kenkänsä. Viiden minuutin kuluttua olin kompastunut niihin kahdesti.
Neljä asiakasta kommentoi, että Kapteeni oli lihonut.
Kaupassa oli vilskettä koko päivän, mutta onnistuin silti lukemaan Kuolleet sielut loppuun.
Kassa £451,41
33 asiakasta

Ensin kiinnostukseni herätti kansi: miten kaunis talo – ja ikkunoista paljastuu huoneita täynnä kirjoja! Ovella seisoo silmälasipäinen mies kädet taskuissa ja hänen vieressään on kyltti ”Book Shop”. Oi, kirjoja! Tunnelmaa! Kuvaus oikeasta kivijalkakaupasta jossain Skotlannin maisemissa! Kaikkea tuota, samalla kertaa nostalgisesti ja nykyaikaisesti, joskus hellästi ja enimmäkseen sarkastisesti.
Joululomani leppoisinta luettavaa tarjosi skottilaisen antikvariaattikauppiaan Shaun Bythellin teos Elämäni kirjakauppiaana, joka on Bythellin päiväkirja eräästä helmikuusta seuraavan tammikuun loppuun 2010-luvun puolivälissä. Vaikka kyseessä on päiväkirja, tuntuu Bythell alusta saakka kirjoittavan sekä itselleen että laajemmallekin yleisölle. Bythell onkin ollut julkisuudenhenkilö jo ennen kirjansa ilmestymistä. Hän on pitänyt muun muassa suosittua Youtube-kanavaansa yli kuuden vuoden ajan. Hänen kauppansa on myös päässyt The Guardianin ihanien ja omituisen kirjakauppojen listalle sijalle 3, minkä syyksi Bythell arvelee kyynisesti: Ehkä tähän vaikuttavat hipsterit ja heidän trendinsä tulla nähdyiksi pikemminkin vinyylien ja oikeiden kirjojen kuin iPodien ja Kindlejen kera.
Bythellin päiväkirjateos on paitsi ihastuttava, myös sopivalla tavalla häijyä eli virkistävää luettavaa. Bythell tarkkailee kirja-alaa ja asiakkaitaan ja hänellä on laaja kirjallisuudentuntemus (hän ripotteleekin kirjojen ja kirjailijoiden nimiä sinne tänne, mikä saa lukijan muistelemaan lukemaansa tai googlailemaan klassikoita). Hän ei ole vain leppoisa kirjoihinsa uppoutuva puodinpitäjä – tai toki hän voi olla sitäkin, mutta hän on myös äkäinen, joitakin asiakastyyppejä halveksuva (no, mitäs tulevat besserwisseröimään kauppaan ostamatta yhtikäs mitään tai kehuskelemaan Harry Potter -sarjan myöhempien osien ensipainoksillaan, joita on tosiasiassa otettu miljoonia heti alkuunsa). Koko ajan hän saa lukijan puolelleen.
Elämäni kirjakauppiaana on täynnä pieniä hauskoja sattumuksia, joita Bythell kuvaa elävästi. On tuttuja asiakkaita, on hankalia asiakkaita, on pistäytyjiä ja majoittujia. Bythell kuvaa myös läheisiään, muun muassa alaisiaan. Kun asiakas saapuu kauppaan kysyäkseen vain ”mukavuuslaitosta”, osoittaa kirjakaupan originelli työntekijä, Jehovan todistaja Nicky tälle mukavan nojatuolin jossa istua – varsinainen mukavuuslaitos! Bythell ei aina perusta työntekijästään, mutta parhaimpina hetkinä Nicky yllättää.
Kassa £106,99
13 asiakasta
...
Kassa £133
15 asiakasta
Vanhojen kirjojen kauppaaminen on kovaa eikä yleensä mitenkään tuottoisaa työtä. Hauskuuden ja villipohjolamaisen henkilökavalkadin rinnalla Bythell vyöryttääkin aiheellista kritiikkiä Amazonin kaltaisia jättiläisiä kohtaan. Amazon syö pienten kirjakauppojen kuormasta, mutta toisaalta Amazonin tarjoamien palveluiden kautta on mahdollista saavuttaa ostajia kaukaakin: Bythellin kirjapuodille verkkokauppa on tärkeä tulonlähde, mitä ristiriitaa hän avaa osuvasti. Myös ajankohtaisuutta on mukana Skotlannin itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen muodossa (tulos masentaa Bythelliä). Bythellin päiväkirja on kirjoitettu ennen kesän 2016 Brexit-kansanäänestystä.
Kokonaisuus piirtää kuvaa kokonaisesta elämäntavasta: kirjakauppa on Bythellille työ, koti (hän asuu kauppansa yläkerrassa) ja sosiaalisen elämän keskus. Kauppa onkin eräs päiväkirjojen päähenkilö: juuri sellainen sokkeloinen, jossa jokainen uusi kirjalaatikko on penkojille mahdollisuus – mahdollisuus, jolle kauppias puistelee päätään.
Vaikka Elämäni kirjakauppiaana on nautittavaa luettavaa, on se hetkittäin toisteinen tai jopa pitkäveteinen. Pitkäveteisyys kertoo omaa tarinaansa kirjakauppiaan päivistä: jokainen päivä on erilainen, mutta tiettyä toisteisuutta puotipäivissä on. Näin kuuluu ollakin. Ja siksi Bythellin kirja toimii parhaiten pieninä palasina, esimerkiksi (päiväkirjan) kuukausi kerrallaan, luettuna. Siinä välissä tai lomassa voi lukea muutakin, Bythellin kirjan lumo on kuitenkin niin suurta, että mieli karkailee hänen kauppansa hyllyjen väliin.
Kirjan sivuilla skotlantilaiseen kirjakauppaan pääsisi uudestaankin varsin helposti, sillä Bythell on kirjoittanut kirjalleen jatkoa. Ehkä klikkaan itseni nettikirjakauppaan (heh) ja tilaan itselleni Confessions of a Booksellerin.


12 kommenttia:

  1. Aivan uskomattoman ihana kirja, enkä olisi malttanut lukea tätä niin kauan kuin suosittelit. Ilkikurinen ja tosiaankin häijy, mutta sydämellisen häijy. Ihastuin niin kovin kirjakauppaan, että vierailin moneen kertaan katsomassa kuvia kirjakaupasta, joita löysin netistä sadoittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on kyllä ihana kirja. ♥
      En suositellut tälle mitään lukuaikaa, vaan minulle tämä toimi hyvin pätkissä luettuna. Minäkin googlailin Bythellin kirjakaupan kuvia.

      Poista
  2. Bythellin kirja on kyllä todella hauska ja kertoo samalla myös kiinnostavasti siitä, mitä kaikkea kuuluu kirjakauppiaan arkeen. Tykkäsin, mutta toistoa toki on - kuten siinä arjessa tietysti aina onkin. Ehkä vähän olisi voinut tiivistää, mutta muuten hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjarakkautta, hauska ja kiinnostava kirja! Olen samaa mieltä toistosta: sitä on, mutta niin on elämässäkin. Odotan jo jatko-osan lukemista.

      Poista
  3. Tuntuupa mukavalta kirjalta. Vanhat kirjakaupoissa on se oma tuoksunsa.
    Ruovedellä, meidän mökkikunnassamme, on aivan hurmaava yli 100 vuotias Vinhan kirjakauppa. Sitä on pitänyt aina sama suku. Tiskin takana touhuaa liki yhdeksänkymppinen perustajakauppiaan tytär os. Vinha. Talo on kaksikerroksin puutalo. Koska kirjakaupoilla ei mykyään niin hyvin mene, ja Ruovesikin on muuttvoittonen, hänen aikuinen poikansa pitää pientä kahvilaa yhdessä kaupan huoneessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, tämä on hauskaa luettavaa. Ja vanhat kirjakaupat ovat kyllä hurmaavia! Tuo Ruovedellä sijaitseva kauppa kuulostaa aivan ihanalta, tekisi mieli käydä siellä.

      Poista
  4. Vanhoissa kirjakaupoissa on sitä jotain, ja yleensä myös ne kirjakauppojen pitäjät ovat mielenkiintoisia. Tel Avivissa on vielä onneksi vanhojen kirjojen kauppoja, mutta nekin ovat vähentymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tuo ajatus kirjakauppiaiden mielenkiintoisuudesta pitää paikkansa Bythellinkin kohdalla, hän vaikuttaa olevan aika vänkö tyyppi.

      Poista
  5. Kiitos vinkistä, tämä kuulostaa hyvältä! Tuli heti mieleen toinen "kirjakauppakirja", Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, suosittelen tätä! Ja muistankin tuo Tuulisen saaren kirjakauppiaan. :)

      Poista
  6. Katja, kirjan kansi on ihan sellainen, johon olisin heti pudonnut!

    Tänään on ollut mielessä Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville....Mistä moinen. Sitä ennen viikkoja Siilin eleganssi. Ehkä vain nostalgiaa.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eikö olekin ihana kansi! Ja kirja on kyllä lukemisen arvoinen.

      Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on ihana! Ja siitä tehty elokuva myös. Jos et ole katsonut, niin suosittelen lämpimästi.

      ♥♥

      Poista