Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja
Gummerus 2020
The Little Shop of Happy Ever After 2016
Suomentanut Paula Takio
360 sivua
Kustantamosta
Skottilainen romaani

Ninan teki mieli heilauttaa kädet ilmaan luopumisen merkiksi, sillä hän inhosi kinastelua. Hän ei voinut tehdä niin, sillä hän ei päässyt irti tunteesta, joka hänet oli aamulla vallannut. Hänestä sukeutuisi yhtä vahva persoona kuin Nälkäpelin Katniss Everdeenistä, yhtä järkähtämätön kuin Ylpeyden ja ennakkoluulon Elizabeth Bennetistä ja yhtä urhea kuin kreikkalaisten tarujen Herosta.

Moderni mediakeskus Birminghamissa korvaa pienen kirjaston ja kirjastolaiset jäävät vaille työtä. Eräs heistä on Nina Redmond, jolle kirjat ovat lähes koko elämä. Työttömäksi jääminen saa Ninan toteuttamaan erään unelmansa: hän perustaa oman kirjakaupan – pakettiautoon! Edessä on muutto Skotlannin ylämaille, missiona saada mahdollisimman moni rakastamaan lukemista, mutta toki elantokin täytyy tienata. Ujo Nina tempaisee oikein kunnolla, mutta Skotlanti tuo hänen elämäänsä muitakin muutoksia – kenties jopa ikioman Mr. Darcyn.

Kentiespä hyvinkin (heh). Jenny Colganin romaani Uusia alkuja ja onnellisia loppuja tarjoaa lähtökohtaisesti kunnollista viihdettä kaikille kirjojen rakastajille: kirjakauppa-auton, runsaan määrän viittauksia tuttuihin kirjoihin, skottikylän innostamista lukemiseen – toimiipa lukeminen monien henkilökohtaisten ongelmien ratkaisijanakin. Ja tietenkin on myös upeita skottimaisemia, omaperäisiä pubi-ihmisiä, lammaskoiria, ja parikin eri tavalla kiehtovaa miestä: latvialainen junamekaanikko Marek ja suuren sukutalon synkeähkö omistaja Lennox. 

Uusia alkuja ja onnellisia loppuja tarjoaa kokonaisen nipullisen kliseitä, ehdottomasti. Kliseet ovat kuitenkin sellaisia, joita on helppo sietää silloin, kun väsyttää, tekee mieli kääriytyä vilttiin ja kaipaa lukemaltaan jotain sellaista, mitä helppo tv-sarjakin voisi tarjota. Colganin kirjan lukeminen osui omalla kohdallani otolliseen aikaan: hiihtoloman alkuun. Edelliset neljä lukemaani kirjaa olivat kaikki erinomaisia ja myös pohdiskelua vaativia. Nyt kaipasin jotain todella kevyttä. Colganin romaania olin aloitellut englanninkielisenä äänikirjana toissakesänä, mutta jostain syystä sen kuuntelu jäi silloin kesken – luultavasti tilalle tuli jotain parempaa. Joka tapauksessa, nyt oli oiva aika siirtyä Skotlannin romanttisille ylämaille.

Jenny Colganin teokset ovat kustantajan esittelyn mukaisesti hyvän mielen romaaneja. Sellainen on Uusia alkuja ja onnellisia loppujakin, jopa liiankin herttainen. Kirjasta puuttuu sellainen pieni särmä, jota parhaimmissa chick lit -romaaneissa on. Juonessa on toki vastoinkäymisensä ja voittonsa, muttei mitään yllättävää, jollei sellaiseksi lasketa painokasta puhetta lukemisen ilosanomasta (jee). Nina on suloinen, mutta hieman hengetön päähenkilö, Marek ja Lennox ihan mainioita, mutta etäiseksi jääviä, ja samanlaisia ovat oikeastaan kaikki romaanin henkilöt. Jännite ei ehdi kasvaa kovin suureksi. Silti jotain todella sujuvaa ja viehättävää Colganin romaanissa on, sillä kirjan lukee ihan mielellään (tässä samalla kerron, että pari muuta viihderomaania on jäänyt minulta kesken, jopa David Nichollsin uusin, jonka latteus on yllättänyt, mutta jonka yritän joskus lukea loppuun) Skotlannin ja kirjojen vuoksi.

Colganin tuotantoa ollaan julkaisemassa suomeksi lisääkin. Omalla kohdallani niiden lukeminen menee kategoriaan "heikko ehkä", mutta jos Ninan kirjakauppa-autosta tehtäisiin tv-sarja, katsoisin sen enemmän kuin mielelläni. Hieman etäiset ja paperinmakuiset henkilöhahmot toimisivat varmasti mainiosti tweediin, villapaitoihin ja kumisaappaisiin puettuna skottiaksentin kanssa – ja tietenkin kirja kourassa, taustalla vehreät skottimaisemat.

Muualla: Amma, Mari ja Tuija.

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana
Kirjapaja 2019
The Diary of a Book Seller 2017
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Kannen kuva John McNaught
340 sivua
Skotlantilainen omaelämäkerrallinen kirja

TIISTAI, 8. HUHTIKUUTA

[--]
Juuri kun tulin alakertaan teetä keittämästä, mies toi tiskille kuparisen rannekorun kaupan antiikkipöydältä ja kysyi: ”C’est combien?” Sitä en osaa sanoa, miksi hän päätti puhua ranskaa. Hän ei edes ollut ranskalainen; hän oli skotlantilainen.
Eliot saapui neljältä ja riisui välittömästi kenkänsä. Viiden minuutin kuluttua olin kompastunut niihin kahdesti.
Neljä asiakasta kommentoi, että Kapteeni oli lihonut.
Kaupassa oli vilskettä koko päivän, mutta onnistuin silti lukemaan Kuolleet sielut loppuun.

Kassa £451,41
33 asiakasta

Ensin kiinnostukseni herätti kansi: miten kaunis talo – ja ikkunoista paljastuu huoneita täynnä kirjoja! Ovella seisoo silmälasipäinen mies kädet taskuissa ja hänen vieressään on kyltti ”Book Shop”. Oi, kirjoja! Tunnelmaa! Kuvaus oikeasta kivijalkakaupasta jossain Skotlannin maisemissa! Kaikkea tuota, samalla kertaa nostalgisesti ja nykyaikaisesti, joskus hellästi ja enimmäkseen sarkastisesti.

Joululomani leppoisinta luettavaa tarjosi skottilaisen antikvariaattikauppiaan Shaun Bythellin teos Elämäni kirjakauppiaana, joka on Bythellin päiväkirja eräästä helmikuusta seuraavan tammikuun loppuun 2010-luvun puolivälissä. Vaikka kyseessä on päiväkirja, tuntuu Bythell alusta saakka kirjoittavan sekä itselleen että laajemmallekin yleisölle. Bythell onkin ollut julkisuudenhenkilö jo ennen kirjansa ilmestymistä. Hän on pitänyt muun muassa suosittua Youtube-kanavaansa yli kuuden vuoden ajan. Hänen kauppansa on myös päässyt The Guardianin ihanien ja omituisen kirjakauppojen listalle sijalle 3, minkä syyksi Bythell arvelee kyynisesti: Ehkä tähän vaikuttavat hipsterit ja heidän trendinsä tulla nähdyiksi pikemminkin vinyylien ja oikeiden kirjojen kuin iPodien ja Kindlejen kera.

Bythellin päiväkirjateos on paitsi ihastuttava, myös sopivalla tavalla häijyä eli virkistävää luettavaa. Bythell tarkkailee kirja-alaa ja asiakkaitaan ja hänellä on laaja kirjallisuudentuntemus (hän ripotteleekin kirjojen ja kirjailijoiden nimiä sinne tänne, mikä saa lukijan muistelemaan lukemaansa tai googlailemaan klassikoita). Hän ei ole vain leppoisa kirjoihinsa uppoutuva puodinpitäjä – tai toki hän voi olla sitäkin, mutta hän on myös äkäinen, joitakin asiakastyyppejä halveksuva (no, mitäs tulevat besserwisseröimään kauppaan ostamatta yhtikäs mitään tai kehuskelemaan Harry Potter -sarjan myöhempien osien ensipainoksillaan, joita on tosiasiassa otettu miljoonia heti alkuunsa). Koko ajan hän saa lukijan puolelleen.

Elämäni kirjakauppiaana on täynnä pieniä hauskoja sattumuksia, joita Bythell kuvaa elävästi. On tuttuja asiakkaita, on hankalia asiakkaita, on pistäytyjiä ja majoittujia. Bythell kuvaa myös läheisiään, muun muassa alaisiaan. Kun asiakas saapuu kauppaan kysyäkseen vain ”mukavuuslaitosta”, osoittaa kirjakaupan originelli työntekijä, Jehovan todistaja Nicky tälle mukavan nojatuolin jossa istua – varsinainen mukavuuslaitos! Bythell ei aina perusta työntekijästään, mutta parhaimpina hetkinä Nicky yllättää.

Kassa £106,99

13 asiakasta

...

Kassa £133
15 asiakasta

Vanhojen kirjojen kauppaaminen on kovaa eikä yleensä mitenkään tuottoisaa työtä. Hauskuuden ja villipohjolamaisen henkilökavalkadin rinnalla Bythell vyöryttääkin aiheellista kritiikkiä Amazonin kaltaisia jättiläisiä kohtaan. Amazon syö pienten kirjakauppojen kuormasta, mutta toisaalta Amazonin tarjoamien palveluiden kautta on mahdollista saavuttaa ostajia kaukaakin: Bythellin kirjapuodille verkkokauppa on tärkeä tulonlähde, mitä ristiriitaa hän avaa osuvasti. Myös ajankohtaisuutta on mukana Skotlannin itsenäistymistä koskevan kansanäänestyksen muodossa (tulos masentaa Bythelliä). Bythellin päiväkirja on kirjoitettu ennen kesän 2016 Brexit-kansanäänestystä.

Kokonaisuus piirtää kuvaa kokonaisesta elämäntavasta: kirjakauppa on Bythellille työ, koti (hän asuu kauppansa yläkerrassa) ja sosiaalisen elämän keskus. Kauppa onkin eräs päiväkirjojen päähenkilö: juuri sellainen sokkeloinen, jossa jokainen uusi kirjalaatikko on penkojille mahdollisuus – mahdollisuus, jolle kauppias puistelee päätään.

Vaikka Elämäni kirjakauppiaana on nautittavaa luettavaa, on se hetkittäin toisteinen tai jopa pitkäveteinen. Pitkäveteisyys kertoo omaa tarinaansa kirjakauppiaan päivistä: jokainen päivä on erilainen, mutta tiettyä toisteisuutta puotipäivissä on. Näin kuuluu ollakin. Ja siksi Bythellin kirja toimii parhaiten pieninä palasina, esimerkiksi (päiväkirjan) kuukausi kerrallaan, luettuna. Siinä välissä tai lomassa voi lukea muutakin, Bythellin kirjan lumo on kuitenkin niin suurta, että mieli karkailee hänen kauppansa hyllyjen väliin.

Kirjan sivuilla skotlantilaiseen kirjakauppaan pääsisi uudestaankin varsin helposti, sillä Bythell on kirjoittanut kirjalleen jatkoa. Ehkä klikkaan itseni nettikirjakauppaan (heh) ja tilaan itselleni Confessions of a Booksellerin.

Muualla mm. Aina joku kesken, Kirjarikas elämäni ja Kulttuuri kukoistaa.