Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö
Aula & Co 2019
La hija de la española 2019
Suomentanut Taina Helkamo
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
208 sivua
Kustantamosta
Venezuelalainen romaani

Jos asiat kehittyisivät entistä huonompaan suuntaan, puolustaisin omaa oikeuttani elämään kaikkien muiden yli. Ja muut omaansa minun ylitseni. Tässä maassa ei asunut ketään, joka olisi ollut niin ystävällinen, että olisi suonut minulle edes armonlaukausta. He eivät sitoisi silmiäni, eivätkä panisi tupakkaa suuhuni. Kun hetki koittaisi, kukaan ei tuntisi myötätuntoa minua kohtaan.

Kun yhteiskunnassa ei juuri mikään toimi, tuntuu kaikki inhimillisyys katoavan. Adelaida syntyi maassa, joka oli avoin muillekin, ihmisille jotka halusivat aloittaa elämänsä alusta. Nyt siirtolaisten jälkeläiset lähtevät pois äitiensä ja isiensä maihin, jonnekin missä voi elää turvassa. Maa, joka on pettänyt asukkaansa, on Venezuela. Siellä hyvän koulutuksen saanut Adelaida menettää äitinsä sairaalassa, jossa ei ole enää lääkkeitä. Äidin hautajaisten jälkeen Adelaida palaa kotiinsa Caracasissa, mutta turhaan, sillä vallankumouksellisten naisten joukko on vallannut hänen asuntonsa eikä hän pääse sisälle. Kadulla ei voi liikkua, sillä siellä on ryöstöjä, murhia ja bakkanaaleja. Mutta sitten: Aurora Peralta oli kuollut, mutta minä olin yhä elossa. Kuollut naapuri voi toimia apuna, tarjota pakotien.

Eteläamerikkalainen kirjallisuus kiinnostaa minua lähtökohtaisesti, mutten muista lukeneeni mitään Venezuelasta. Kun kuulin Karina Sainz Borgon romaanin Caracasissa on vielä yö ilmestymisestä, kiinnostuin oitis. Taina Helkamon oivallista suomennosta voi pitää kulttuuritekona, joka on vahvasti kiinni tässä ajassa, sillä Sainz Borgon romaani on julkaistu espanjaksikin vasta tänä vuonna.

Caracasissa on vielä yö on kerronnaltaan taidokas – ja vetävä. Sainz Borgon teksti pitää otteessaan, muttei helposti, vaan kuin rautaisella kouralla. Vastaan tulee paljon rumaa ja kauheaa, mutta myös (hetkittäin) kauneutta. Kauneus on pikemminkin suvantokohtia Adelaiden menneisyydestä kuin kerronnan kauneutta, sillä Sainz Borgo kirjoittaa tavalla, jota voisi luonnehtia taloudelliseksi: tyyli on pikemminkin toteava kuin maalaileva ja ehkä siksikin se tehoaa. Tarina on tehokas, varmasti pitkäksi aikaa mieleen jäävä. Kaikkein tehoavinta on caracasilaisten elämän kuvaus, kaikki se mitä maassa tapahtuu. Tämä sovittuu vakuuttavasti yhteen Adelaiden selviytymistarinan kanssa. Fiktio saa pohtimaan elämän epäreiluutta ja ennen kaikkea pieleen menneen politiikan, poliittisen kriisin, seurauksia.

Joskus kaukomaille sijoittuva romaani saa aikaan joko suoranaisen matkakuumeen tai kaunosieluista, epämääräistä, kaipuuta jonnekin. Sainz Borgon romaani ei sitä tee, vaan aivan kuten Adelaida, lukija haluaa Caracasista pois. Se on eräs merkki romaanin väkevyydestä: niin voimakkaasti eloon Sainz Borgo kaupungin herättää, ja niin vahvasti lukija elää Adelaidan rinnalla.

--

Muualla: Riitta, Takkutukka ja Tiina.