keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä



Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä
Tammi 2019
Kansi Laura Lyytinen
383 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani


Sillä eikö jokaisella ihmisellä ollut oikeus päättää edes kerran elämässään, kuka tai mitä hän tahtoi olla? Eikö jokaisella ollut lupa, tai suorastaan velvollisuus, uskaltaa seisoa omillaan, vastata vain siitä minkä oli itse valinnut?
Titin ja Ilmon maailmat ovat aluksi hyvin erilaiset, mutta kaksikko kuitenkin kohtaa: lestadiolaisperheessä kasvanut langanlaiha tyttö ja teatterisuvussa varttunut nuorukainen. Kumpikin kantaa mukanaan omia kipukohtiaan, mutta osaavatko he huomata toisensa, kohdata oikeasti?
Pauliina Vanhatalon romaani Tuulesta temmattu elämä kiertyy vahvasti kolmen teeman ympärille: uskonnon, teatterin ja ihmisyyden. Keskiöön nousevat herkkyys ja huomatuksi tuleminen ja niiden kautta omaksi itsekseen kasvamisen, huolenpidon ja toiseen luottamisen kysymykset. Titin ja Ilmon rinnalle keskeishenkilöiksi nousevat Ilmon pikkuveli Niklas ja äiti Riitta, jolla riittää huomiota monille nuorille, muun muassa Titille, mutta myös alkoholille. Myös Titin äiti ja osa sisaruksista, sekä koko joukko nuorten tuttavia kulkevat mukana.

Tuloksena on temaattisesti ja henkilögalleriansa osalta runsas romaani, joka pysyy kuitenkin rakenteeltaan ja kaareltaan ehjänä, kokonaisena. Silti juuri tuo runsaus tulee hetkittäin kirjan ja lukijan väliin: vähemmälläkin pärjäisi. Ilmo ja Titi kannattelevat Tuulesta temmattua elämää siinä määrin vahvasti, että esimerkiksi Riitta tuntuu ylimääräiseltä tunkeutujalta – toki toisen päähenkilön äiti on tärkeä, mutta tärkeitäkin tekijöitä voisi ihan tyylikkäästi häivyttää taaemmas. Romaanin teemoissa uskonto ja teatteri kiertyvät Titissä onnistuneesti yhteen, selittävät sitä miksi Titin olemus on sellainen kuin se on, mutta ainakin minä koen väsymystä uskonnollisaiheista fiktiota kohtaan eikä lestadiolaisuus jaksanut kiinnostaa minua erityisemmin Vanhatalon romaanissakaan. Tässä toki väsymys ja vika ovat lukijassa.

Onneksi Vanhatalon romaanin aihepiiri kurottuu myös teatterimaailmaan, Tuulesta temmattu elämä onkin myös taiteilijaromaani. Ja onneksi Vanhatalon romaanin lestadiolaisuus on avarampaa ja ymmärtävämpää kuin monien muiden viime vuosina julkaistujen herätysliikkeitä tai lahkoja koskevien romaanien kuva käsittelemästään yhteisöstä.

Muut pääteemat, teatteri ja ihmissuhteet, kiinnostavat enemmän. Vanhatalo tavoittaa nuorten aikuisten maailman, samoin lapsuudesta versovat juuret. Miten paljon ihminen rakentuukaan juuri lähtökohtiensa varaan, ja millaista pyristelyä elämä on – miten kaunista myös!
Kaiken kaikkiaan Vanhatalo kirjoittaa laadukasta proosaa, hän on sekä taitava arjen että henkilöidensä sisäisen maailman kuvaaja. Teksti tulee liki, romaanin rakenne on hallitusti rikottu, henkilöhahmot ovat ristiriitaisuudessaan realistisia. Uskoisin, että moni kotimaisen proosan ystävä ihastuu Tuulesta temmattuun elämään.

P.S. Vanhatalon tuotannossa pidän erityisesti hänen omaelämäkerrallisista tietokirjoistaan Keskivaikea vuosi (pieni juttu äänikirjabloggauksen yhteydessä) ja Toinen elämä.
Tuulesta temmatusta elämästä muualla: Tiina, Tuija.

4 kommenttia:

  1. " mutta ainakin minä koen väsymystä uskonnollisaiheista fiktiota kohtaan eikä lestadiolaisuus jaksanut kiinnostaa minua erityisemmin Vanhatalon romaanissakaan. Tässä toki väsymys ja vika ovat lukijassa." Minulla on tässä ihan samat tunteet.

    En ollenkaan tunne tätä kirjailijaa, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata. Venhoa nyt on alettava seurata, sillä hän upposi minuun kuin kuuma veitsi voihin. Kaikkea ei vain voi ehtiä, eikä jaksa.

    VastaaPoista
  2. Uskonto on aihe, jota olen karttanut viimeiset vuodet, mutta se on osa elämää ja siten kirjoja, joten sitä ei voi välttää kokonaan. Jos uskontoa on kirjassa liikaa, menetän usein kiinnostuksen. Katja Kärjen vahva esikoiskirja Jumalan huone oli virkistävä poikkeus tätä genreä.
    Vanhatalon kirjallisuus kiinnostaa kovasti ja olen muistaakseni lukenut kaikki. Joten aion lukea tämänkin kirjan ja yritän olla avarakatseinen.
    Oletko huomannut, että nyt on julkaistu monta kirjaa, joissa uskonto on vahvasti pinnalla. Pauliina Rauhala aloitti Taivaslaululla, olen lukenut, tämän uskontoaiheisten kirjojen esiinmarssin.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava romaani kyllä. Voisin lukea tämän jossain vaiheessa. Pidän Vanhatalosta, enkä itse ole lukenut aivan kaikkia viime aikojen lestadiolaisromaaneja, joten ei ole tullut yliannostusta :) Minulle Pitkä valotusaika oli ihana kirja, mutta niin kyllä myös Toinen elämä.

    VastaaPoista
  4. Siis jälleen yksi uskonnollisaiheinen... Tämä trendi on nyt todella framilla jostain syystä. Se että teos käsittelee sanomasi mukaan myös muita teemoja, voisi houkutella minut tämän äärelle...

    Ihanaa kevätkesän jatkoa, t. Kaisa Reetta

    💚💚💚

    VastaaPoista