Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Atena 2018
Stay With Me
Suomentanut Heli Naski
Kansi Rafaela Romaya
300 sivua
Nigerialainen romaani
Atena 2018
Stay With Me
Suomentanut Heli Naski
Kansi Rafaela Romaya
300 sivua
Nigerialainen romaani
Kuulisin tuon sanonnan vuosien mittaan monet kerran [kerrat] muilta
ihmisiltä, enkä vieläkään aivan tiedä, mitä he kulloinkin tarkoittivat. Rakkaus
on siis kuin testi, mutta missä mielessä? Mitä tarkoitusta varten? Kuka oli
testin tekijä? Mutta taisin kuitenkin uskoa, että rakkaudella oli suunnaton
kyky kaivaa esiin kaikki, mitä meissä oli hyvää, jalostaa meitä ja paljastaa
meistä paras versio itsestämme. Ja vaikka tiesin Akikin harhauttaneen minua,
uskoin yhä jonkin aikaa, että hän rakasti minua eikä hänelle jäisi muuta
vaihtoehtoa kuin toimia oikein. Ajattelin, että oli vain ajan kysymys, milloin
hän katsoisi minua silmiin ja pyytäisi anteeksi.
Yejide ja Akin ovat onnellinen nuoripari Lagosissa. Yejide omistaa
menestyvän hiussalongin, Akin on pankinjohtaja. Heillä on koti, ystäviä, ja
ennen kaikkea heillä on onnellinen parisuhde. Tai suhde on onnellinen siihen
saakka, kun Akinin äiti painostaa Akinin naimisiin myös Funmin kanssa. Lapsi on
tärkeintä, mitä vaimo voisi suvulle ja perheelle tuoda eikä raskaaksi tuleminen
on helppoa Yejidelle. Rinnakkaisavioliitosta, toisesta vaimosta alkavat vaikeat
ajat. Kohtalon kolhut osuvat pariskuntaan ja heidän osin pakosti laajennettuun
perheeseensä liiankin tiheästi. Miten ne voi kestää, kuinka kauas rakkaus
jaksaa kantaa, miten ihmiset pärjäävät Nigerian poliittisen myllerryksen
melskeissä?
Ayòbámi Adébáyòn Älä mene pois on surullinen mutta myös toiveikas
romaani nykyisyyteen kurkottavan lähimenneisyyden, 1980-luvun puolivälistä
vuoden 2008 lopulle sijoittuvasta, Nigeriasta.
Älä mene pois on romaani, jota olisin halunnut rakastaa samaan tapaan ehdoitta kuin vaikkapa Chimamanda Ngozi Adichien Puolikasta keltaista aurinkoa tai Taiye Selasin Ghanaa ikuisesti. Mainitsemieni lisäksi olen lukenut muitakin erinomaisia afrikkalaisia romaaneja (ja kyllä, inhoan yleistämistä: "afrikkalainen romaani", kokonaista maanosaa ei saisi yhtenäistää edes kirjablogilauseessa, mutta toisaalta sanapari afrikkalainen / aasialainen / pohjoisamerikkalainen / eurooppalainen kirjallisuus kuljettaa helposti jonkinlaisiin mielikuviin, joten ottakaa tämä yleistys myönteisenä) ja kiinnostuin Adébáyòn romaanista kuta kuinkin heti kun siitä kuulin. Kun Kirjava kammari -podcastin ja -blogin Karoliina haastatteli kirjailijaa Maailma kylässä -tapahtumassa, klikkasin itseni verkkokauppaan kirjaostoksille.
Älä mene pois on romaani, jota olisin halunnut rakastaa samaan tapaan ehdoitta kuin vaikkapa Chimamanda Ngozi Adichien Puolikasta keltaista aurinkoa tai Taiye Selasin Ghanaa ikuisesti. Mainitsemieni lisäksi olen lukenut muitakin erinomaisia afrikkalaisia romaaneja (ja kyllä, inhoan yleistämistä: "afrikkalainen romaani", kokonaista maanosaa ei saisi yhtenäistää edes kirjablogilauseessa, mutta toisaalta sanapari afrikkalainen / aasialainen / pohjoisamerikkalainen / eurooppalainen kirjallisuus kuljettaa helposti jonkinlaisiin mielikuviin, joten ottakaa tämä yleistys myönteisenä) ja kiinnostuin Adébáyòn romaanista kuta kuinkin heti kun siitä kuulin. Kun Kirjava kammari -podcastin ja -blogin Karoliina haastatteli kirjailijaa Maailma kylässä -tapahtumassa, klikkasin itseni verkkokauppaan kirjaostoksille.
Koska kirjoitin “olisin halunnut rakastaa”, tiedätte jo että en rakastanut
tai rakastunut. MUTTA ei se mitään, koska pidin Älä mene pois -romaanista ihan
hurjasti. Rakastinkin siinä monia asioita, kuten sitä miten taidolla kirjailija
nivoo yhteen rakkaus- ja sukutarinan sekä muuttuvan maailman, vanhojen ja uusien
tapojen vuorottelun, osaksi kaikkea. Kuinka sujuvasti Adébáyò soluttaa
yksityiselämän osaksi Nigerian poliittisia tapahtumia, ryöstöjä, aidattuja
kaupunginosia, naisiin ja miehiin kohdistuvia odotuksia. Rakastin myös sitä,
miten hienosti tarina kulkee, kuinka koskettava ja yllättäväkin kokonaisuus on.
Ja sitäkin, miten eläviä Adébáyòn ovat: henkilöhahmoina niin onnistuneita,
ehjiä, herkästi ja silti voimakkaasti kirjoitettuja. Ihailin vielä, kuinka
fyysisyys -- kaipuu toista ihmistä kohtaan, kehossa näkyvät toiveet raskaudesta
-- kulkee henkisyyden rinnalla. Taitavaa, sujuvaa, nautittavaa, traagista: Sinun
aivosi sulavat, Yejide. Ne sulavat, sulavat.
Syy siihen, miksi en täysin rakastunut, on joidenkin juonenkäänteiden
melodramaattisuus, joka kasvaa yli oman makuni. Olen huono sietämään yltiöpäistä
dramatiikkaa silloin kun en sitä odota (ja silti haluan tulla romaanin
yllättämäksi, mikä ristiriita!). Kun yksi katastrofi on takana, odottaa toinen
nurkan takana. Romaanihenkilöiden elämää koetellaan samassa mittakaavassa kuin
vaikkapa Greyn anatomian jaksoissa, toki eri kontekstissa, mutta vertaan silti.
Surkeita sattumuksia siis riittää, minkä vuoksi rakastamisromaanin sijaan sain
sinänsä erittäin hyvän ja suositeltavan lukuromaanin.
Lukuromaanin käsite on tietenkin laaja ja eri ihmiset näkevät termin eri
tavalla (googlailkaa vaikka bloggauksia aiheesta, kiinnostavaa keskustelua on
käyty). Minulle lukuromaani tarkoittaa juonivetoista romaania, jonka sivut
kääntyvät kuin itsekseen, romaania johon upota. Adébáyòn teokseen upposin:
vaikka turhauduin melodraaman määrästä, nautin lukemastani, ihan koko
romaanista. Ennen kaikkea ihastelin sitä, miten monitahoisesti ja taidokkaasti
Adébáyò osaa yhdistää sukutarinan, parisuhdedraaman sekä vanhojen ja uusien
uskomusten rinnakkaisuuden. Nigerialainen kansanusko on yhtä elävää kuin kristinusko,
moderni kaupunkilainen elää kiinni perinteissä. Toivo elää silloinkin, kun
rakkaus ei tahdo riittää. Ja surullisimpien tapahtumien jälkeenkin on jotain,
ehkä.
Tämä monitahoisuus sai aikaan sen, että suosittelen Adébáyòn romaania lämpimästi siitäkin huolimatta, että se ns. rakkausaste* jäi omalla kohdallani tavoittamatta. Afrikkalaista kirjallisuutta suomennetaan harvakseltaan, mutta kun suomennos saadaan, on se ainakin omien kokemusteni perusteella aina lukemisen arvoinen.
Tämä monitahoisuus sai aikaan sen, että suosittelen Adébáyòn romaania lämpimästi siitäkin huolimatta, että se ns. rakkausaste* jäi omalla kohdallani tavoittamatta. Afrikkalaista kirjallisuutta suomennetaan harvakseltaan, mutta kun suomennos saadaan, on se ainakin omien kokemusteni perusteella aina lukemisen arvoinen.
*Rakkausaste ei ole
mikään käytössä oleva mittari lukemisissani. Kunhan nyt heitin sen tänne. Mutta
on olemassa kirjoja, joita oletan rakastavani ehdoitta (mutta en halua määritellä
sitä, millainen tämä rakkauskirja on, koska lukukokemus on usein kiinni
lukuajasta, -paikasta, -fiiliksestä jne., joskus rakkauskirja haastaa
älyllisesti, yllättää tai ihastuttaa kielellisesti ja rakenteellisesti,
toisinaan siinä on juuri oikeanlainen miljöö, ja harvemmin se on
yksinkertaisesti "vain" sujuva tarina). Aina odotukset eivät täyty, vaikka luettu
olisikin sinänsä erinomainen ja kiinnostava, kuten Älä mene pois.
En ole tainnut lukea afrikkalaisten kirjailijoiden teoksia, joten laitan tämän muistiin. Hyvää heinäkuuta Katja:)
VastaaPoistaGreyn anatomia :) Minäkin upposin, erityisesti kiinnosti tuo meille outo perinteiden ja nykyisyyden yhdistäminen ja naisen rooli. Fiksusti vetäväksi tehty teos!
VastaaPoistaIhastuin kirjan afrrikkalaisuuteen , jota ei säästelty. Upposin tarinan vietäväksi täysillä.
VastaaPoistaMunkin tuli heti Adichien kirjat mieleen, kun luin, että nigerialainen. Niistä pidin valtavasti.
VastaaPoista