Molly
McCloskey: When Light is Like Water
Penguin Books 2017
217 sivua
Kannen maalaus Simon Pemberton
Amerikkalais-irlantilainen romaani
I lived in the now, as though the affair were a terrible crisis in which the intensity of the present and its demands simply effaced, for some necessary interval, any consideration of the future. But I must’ve thought about it. I must’ve thought about little else that summer.
Lomamatkalla kirjakauppaan poikkeaminen on lähes poikkeuksetta (hmm, täysin poikkeuksetta, en näet keksi poikkeuksia!) ilo. Ja useimmiten kirjakaupoista tarttuu mukaan jotain muutakin kuin muistoiksi kasvavaa tunnelmaa.
Penguin Books 2017
217 sivua
Kannen maalaus Simon Pemberton
Amerikkalais-irlantilainen romaani
I lived in the now, as though the affair were a terrible crisis in which the intensity of the present and its demands simply effaced, for some necessary interval, any consideration of the future. But I must’ve thought about it. I must’ve thought about little else that summer.
Lomamatkalla kirjakauppaan poikkeaminen on lähes poikkeuksetta (hmm, täysin poikkeuksetta, en näet keksi poikkeuksia!) ilo. Ja useimmiten kirjakaupoista tarttuu mukaan jotain muutakin kuin muistoiksi kasvavaa tunnelmaa.
Joskus tulee hutiostoksia, toisinaan aarteita, tärkeiksi tai rakkaiksi
kasvavia kirjoja. Ja joskus kohdalle osuu romaani, joka tuntuu kaikin osin
hyvältä: matkakohteeseen sopivalta (mikä ei tietenkään ole näiden
matkaostosteni lähtökohta), omaan lukumakuun osuvalta – ja ennen kaikkea
erinomaiselta kirjallisuudelta.
Parhaimmissa tapauksissa ostettu kirja on kaikkea edellä mainittua hyvää: hienosti kirjoitettu ja tunnelmaltaan oikeanlainen (mikä voi olla mitä vain: ihana tai inhottava, mutta käsillä olevaan lukufiilikseen nähden juuri sopiva). Sellainen kuin Molly McCloskeyn When Light is Like Water on minulle tänä kesänä ollut.
Parhaimmissa tapauksissa ostettu kirja on kaikkea edellä mainittua hyvää: hienosti kirjoitettu ja tunnelmaltaan oikeanlainen (mikä voi olla mitä vain: ihana tai inhottava, mutta käsillä olevaan lukufiilikseen nähden juuri sopiva). Sellainen kuin Molly McCloskeyn When Light is Like Water on minulle tänä kesänä ollut.
McCloskeyn romaanin puitteet ovat arkiset: Alice muistelee kesäistä iltapäivää, jolloin matkusti Cauley-nimisen miehen kanssa kanssa junalla kohti Irlannin länttä. Valo oli vehnänsävyistä, junan ikkunasta tuli raitista ilmaa, ja Alice painoi huulensa Cauleyn niskaan. Alice oli naimisissa, mutta jonkun toisen, ei siis Cauleyn, kanssa. Arkisuudessaan poikkeuksellinen lähtökohta on siis avioliiton ulkopuolinen suhde, jonka kautta Alice peilaa omaa elämäänsä tarkkanäköisesti ja silti kuin jonkinlaisen muistin läpi.
Alkuasetelmasta lähtee polkuja Alicen kolmeen merkittävimpään ihmissuhteeseen: äitiinsä, aviomieheensä Eddieen ja Cauley’iin. Äiti on jonkinlainen alkusyy sille, miksi Alicen on helppo muuttaa Yhdysvalloista Irlantiin. Länsi-irlantilainen Eddie on elämän tukipylväs, se jonka kanssa jakaa arki. Mutta sitten Alice kohtaa Cauleyn eikä aina tarvita selkeää syytä...
Jo alusta saakka lukija tietää, että käsillä on kuvaus menneestä. Kaikki ristivalottuu Alicen muistoissa ja nykyisyydessä, mutta vaikka Alice
on kaiken keskellä, suodattaa ajallinen etäisyys hänet ikään kuin etäämmälle,
analyyttisemmaksi. Pidän tästä, koska ylisentimentaalisuus ei puhuttele minua.
Rakastan sitä, miten mitään ei selitetä liiaksi auki, ei tuomita tai nosteta;
vaan kirjailija luottaa lukijaansa. Parhaimmassa viileydessä on sitä paitsi
aina tunnetta mukana.
Kerronta on koko ajan varmaotteista ja hiottua, muttei särötöntä. Elämää on, ristiriitoja, sisäistä levottomuutta, kauneutta. Kaikki on siellä: riveillä ja niiden väleissä.
When Light is Like Water kantaa toki myös juonen tasolla: miten Alice ja Cauley ajautuvat suhteeseensa, mitä tapahtui sitä ennen, mitä sen jälkeen, ja ennen kaikkea: mitä Alicelle kuuluu nyt, muuttaisiko hän jotain, pitäisikö hänen? Samalla sivutaan pieniä yksityiskohtia, millainen esimerkiksi oli aikanaan häiden jazzbändi, entä myöhemminen simpukkaillallinen tai romanialaistaustainen siivooja Dublinin esikaupungissa Monkstownissa… Myös maisema ja maa, amerikkalaisen silmin nähty saarivaltio, on osa tarinaa: millaista on asua Irlannin lännessä, Sligossa, millaista Dublinin eteläpuolella. McClouskeyn Irlanti ei ole runollinen vihreä saari, vaan maa joka ei imartele asukastaan.
McCloskeyn tuotantoa ei ole suomennettu eivätkä hänen kirjansa varmasti suoranaisia top 10 -myyntihittejä täällä olisikaan. Silti voisin hyvin kuvitella hänen tuotantonsa vetoavan siihen lukevaan yleisöön, jonka lukumaku asettuu jonnekin Carol Shieldsin, Elizabeth Stroutin tai ehkä Julian Barnesinkin tuotannon väliin (romaanin takakannessa McCloskeyta verrataan Anne Enrightiin, jota en ole vielä lukenut): tarkkaa, älykästä ja sopivan piikikästä kerrontaa, ihmismielen sisäisiä liikkeitä, suunnanmuutoksia ihmiselämässä. Ei suurta dramatiikkaa, mutta taidolla kirjoitettua.
Kerronta on koko ajan varmaotteista ja hiottua, muttei särötöntä. Elämää on, ristiriitoja, sisäistä levottomuutta, kauneutta. Kaikki on siellä: riveillä ja niiden väleissä.
When Light is Like Water kantaa toki myös juonen tasolla: miten Alice ja Cauley ajautuvat suhteeseensa, mitä tapahtui sitä ennen, mitä sen jälkeen, ja ennen kaikkea: mitä Alicelle kuuluu nyt, muuttaisiko hän jotain, pitäisikö hänen? Samalla sivutaan pieniä yksityiskohtia, millainen esimerkiksi oli aikanaan häiden jazzbändi, entä myöhemminen simpukkaillallinen tai romanialaistaustainen siivooja Dublinin esikaupungissa Monkstownissa… Myös maisema ja maa, amerikkalaisen silmin nähty saarivaltio, on osa tarinaa: millaista on asua Irlannin lännessä, Sligossa, millaista Dublinin eteläpuolella. McClouskeyn Irlanti ei ole runollinen vihreä saari, vaan maa joka ei imartele asukastaan.
McCloskeyn tuotantoa ei ole suomennettu eivätkä hänen kirjansa varmasti suoranaisia top 10 -myyntihittejä täällä olisikaan. Silti voisin hyvin kuvitella hänen tuotantonsa vetoavan siihen lukevaan yleisöön, jonka lukumaku asettuu jonnekin Carol Shieldsin, Elizabeth Stroutin tai ehkä Julian Barnesinkin tuotannon väliin (romaanin takakannessa McCloskeyta verrataan Anne Enrightiin, jota en ole vielä lukenut): tarkkaa, älykästä ja sopivan piikikästä kerrontaa, ihmismielen sisäisiä liikkeitä, suunnanmuutoksia ihmiselämässä. Ei suurta dramatiikkaa, mutta taidolla kirjoitettua.
♥
Mitä kirjoja te toivoisitte suomennettavan? Entä millaisia kirjoja matkalaukunne täytteeksi toisinaan ehkä tulee?
Mitä kirjoja te toivoisitte suomennettavan? Entä millaisia kirjoja matkalaukunne täytteeksi toisinaan ehkä tulee?
En muuten harrasta lomamatkoilla shoppailua, mutta kirjakaupoissa haluan aina käydä. (Ja herkkukaupoissa aika usein myös, myönnettäköön.) En aina osta mitään, mutta erilaisia kirjakauppoja on ihana tutkiskella. Harvemmin luen matkalta ostettua kirjaa reissun aikana, mutta lukiessa ne muistuttavat mukavasti lomasta. Matkalle mukaan luettavaksi otettavat kirjat ovat myös tärkeä asia, ja niiden valintaan käytän paljon aikaa. Pitää yrittää valita kirja joka olisi tarpeeksi mutta ei liian helppolukuinen, ja joka toivottavasti vielä sopisi matkan ja matkakohteen tunnelmaan!
VastaaPoistaLiisa, kirjakauppojen lisäksi herkkukaupat ovat kyllä ihania! Minä pidän myös perinteikkäistä tavarataloista (kuten Harrods tai Liberty), vaikka niistä en ole tainnut joulukoristeita isompia asioita ostaa.
PoistaMinä luen matkalta ostettuja kirjoja sekä matkalla että myöhemmin, vähän kirjasta ja omasta fiiliksestä riippuen.
Matkalle mukaan lähtevien kirjojen suhteen menen samoissa sinun kanssasi: mietin aina aika kauan, mitä haluan reissussa lukea.
Minä poikkean AINA kirjakaupassa, oli sitten loma- tai työmatka, olin sitten kotona tai matkoilla... :). Kuusamon Prismasta lähti kassan kautta mukaan Anna-Leena Härkösen Valomerkki muutaman euron hintaan. Ja luin sen kahden päivän ajan kestäneellä paluumatkalla kotiin. Olen tänä vuonna alkanut tarkkailemaan kirjahankintojeni määrää -- viikon 29 koitettua olen hankkinut 54 kirjaa, puolisoni on ostanut jotain siihen päälle & lisäksi muutamia sähköisiä kirjoja.
VastaaPoistaKyllä, hyvä! Aina on syytä käydä kirjakaupassa. Joskus tekee tuollaisia edullisia löytöjä, joskus ostaa kirjoja tarpeeseen, toisinaan heräteostoksina, ja lähes aina ilosta. ♥
PoistaAina voi käydä kirjakaupassa, oli maa tai matka mikä tahansa. :-) Kiitos vinkistä, klikattu wish listilleni. Anne Enrightilta mieleeni on parhaiten jäänyt todella hieno novellikokoelma, "Taking Pictures".
VastaaPoistaOuti, olen ihan samaa mieltä kirjakaupoista. :) Kiva, jos Molly McCloskey saa lukijoita suomessa. Anne Enrightiä pitää kyllä minunkin lukea!
Poista