tiistai 11. heinäkuuta 2017

Bad Gastein 2: Unta, muistoja


Bad Gastein on Alppeja ja hienoja hotelleja, kotoisia majataloja, kylpyläkaupungin tunnelmaa. Mutta se on myös ainakin kaksi eri maailmaa. Kun kulkee siloisesta ja herttaisesta yläkylästä alakylään, pääsee jonnekin toiseen aikaan. Putoaako silloin uneen vai valloittaako eletty tai kuvitelu elämä mielen? Historia kuiskii, salaisuudet kätketään laudoitettujen ikkunoiden taakse. Kuka näissä taloissa nyt asuu: pulut ja pienet eläimet, muistot vai unohdus?
















Jotain jää, aina: ylä- ja alakylä katsovat toisiinsa. Kirkon ovet ovat auki. Jäätelö maistuu samalta kuin Italiassa. Grand Hotel de l'Europe pysyy väsyneenäkin paikallaan. Alpit suojaavat kylää, johon tie päättyy. Jos jotain haluan Bad Gasteinista sydämeeni säilöä, niin tämän kaiken. Don't fall.










28 kommenttia:

  1. Hihi, Harnanalyse. Annoitteko analysoida pissanne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Harmillisesti tuo oli niitä jo aikaa sitten suljettuja paikkoja. Bad Gasteinin alakylä oli puoliksi kummitusten valtakuntaa.

      Poista
  2. Unta...menneen maailman unta. Laitan tämän linkin nyt ihan kurisioteettina Helmuthille:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, juuri sellaista! Nautin Alpeista ja vuorimaisemista, mutta tämä kaikki nyt postaamani saattaa jäädä mieleeni ikiajoiksi.

      Poista
  3. Hienoja yksityiskohtia ja näkymiä - tunnelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos! Toivon, että muistan Bad Gasteinin alakylän aina. Rakastin sen kummallista tunnelmaa.

      Poista
  4. Mielenkiintoista ,voi ihan kuvitella nuo paikat joskus kauan sitten. Hienot kuvat Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, näihin paikkoihin voi hyvin kuvitella asukkaat ja hienot vieraat. :)

      Poista
  5. Oi mikä tunnelma tässä postauksessa! Kuvat ja teksti - historian kuiskailua, pysähtynyttä aikaa, kesän valoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kiitos! Historian kuiskailu on aina kiehtovaa, elettyä ja kuviteltua.

      Poista
  6. Upea postaus, teksti ja kuvat! Voisipa tehdä aikamatkan menneeseen aikaan tuonne..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Samaa mietin, joskus aikakone voisi olla mainio.

      Poista
  7. Jotain jännittävääkin näissä... seikkailun makua :) Usein ne olot että saa vähän "jännittää", saa kivasti arkistressille siivet kauas kauas minne ne lomalla pikkuhiljaa kuuluukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, hyvin sanoit! Minulla on ollut aikamoinen arkistressi tänä vuonna ja jotenkin nämä talot ja tunnelmat veivät ajatukseni pois töistä. :)

      Poista
  8. Upeita kuvia ja tunnelmia! Olette selvädti viihtyneet ja nauttineet lomastanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos. Bad Gastein oli hieno paikka vierailla.

      Poista
  9. Kyllä mä niin jaan ton sun haikeuden hylättyihin!! Tiedän etten voi koskaan mennä tonne, koska paikat jäävät aina kummittelemaan mieleen. Meidän täällä kodin lähellä on hylätty omakotitalo ja käytiin kerran sisällä katsomassa tuhoa. Talosta löytyi vielä hyvin iäkkään pariskunnan pankkipaperit ja tieto paljonko heillä mm. oli rahaa tilillään ehkä kuolinhetkellä, valokuvia revittynä kansioista ulos; ne kuvat ovat vieläkin mun verkkokalvolla vuosien jälkeen. Chateau Noisy Belgiassa ei myöskään jätä mua rauhaan; ehkä kaunein goottihenkinen linna ikinä, ollut kuulemma Tylypahkan esikuva leffassa, mutta siis autio kartano ekonomisyistä: omistaja ei myy kartanoa kunnalle mutta ei myöskään restauroi sitä, ja upeus tekee lopullista kuolemaansa. 😞
    Sun kuvista on jotenkin vaikuttavin toi ravintolan keittiöön antava kuva lautasineen. En tiedä miksi. Se vain on niin surullinen; lautaset kuin vielä odottavat seuraavia ruokailijoita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, nämä paikat jäävät kummittelemaan mieleen! Mietin juuri, että luultavasti Alppeja paremmin muistan nämä talot ja eletyn tai kuvitellun historian niiden ovien ja ikkunoiden takana.

      Liikuttaa ajatus tuosta teidän lähellä olevasta hylätystä talosta. Chateau Noisysta en ollut aiemmin kuullutkaan ja nyt olen käynyt jo parina yönä katsomassa kuvia. Oi. Surullista, rappiollista ja niin lumoavaa. Tulee itku ja kummallinen lämpö samalla kertaa.

      Tuon keittiön pöydillä oli paitsi astioita, myös kirjoja.

      Poista
  10. Kiitos kakkosesta! Kuvia, jotka puhuttelevat ja kiehnäävät mielikuvituksen kutomaan tarinaa... Kirkot ovat matkoilla kiintoisia paikkoja istahtaa, lepuuttaa jalkoja ja antaa mielelle eheytymis- ja liikkumatilaa. Hyvä motto: "Don't fall", sanee ottaa lainakäyttöön:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, Don't fall on hyvä elämänohje. Siihen jos pystyy, niin pärjää monessa asiassa. Minäkin nautin kirkkotiloista matkoillani. Pyrin piipahtamaan niiden sisällä: tunnelma jne.

      Poista
  11. Voi kuinka vaikuttaa kiehtovalta. Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos. Tuo alakylä oli kyllä kiehtova kaikessa historiassaan.

      Poista
  12. Ihana tunnelma, joka syntyi tekstistä ja kuvista. Teillä on ollut varmasti ihana matka noissa maisemissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos. Bad Gasteinin alakylässä pääsin eniten irti omasta arjestani. Matka oli ihana ja hieman väsyttäväkin, mitä reissaaminen alakoululaisten kanssa aina on. Mutta pääosin kaikin puolin hyvä, lähtisin tuonne uudestaankin.

      Poista
  13. Aivan ihania tunnelmia! Itävallalla ja Saksalla on erityinen paikka sydämessäni, joten olen huumaantunut kuvistasi. Olen käynyt Bad Gasteinissa joskus, mutta tämä alakylän elämä on jäänyt minulle tyystin tuntemattomaksi: tämä kirjoituksesi vain lisää paikan kiehtovuutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo Bad Gasteinin alakylä on kiehtova. Jotenkin niin vastakkainen maailma yläkylän hienoille hotelleille. Nekin ovat toki ihastuttavia ja voisin yöpyä jossain hotellissa siellä (nyt meillä oli loma-asunto). Kaikki ajalliset kerrostumat saavat mielikuvituksen laukkaamaan.

      Poista
  14. Teillä on ollut myös kiehtova ja elämyksellinen matka. Sukellus ja hyppy, aikaan ja paikkaan, tarinoihin ja kohtaloihin. Rakastan noita ikkunan läpi otettuja kuvia, jotka ovat kuin välähdyksiä jostain tarinasta. Olen itse armoton vakoilija ja hylätyt paikat kiehtovat, niissä on jotain mielikuvitusta kutkuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tällaisilla hieman rapistuneilla paikoilla on aina enemmän sanottavaa kuin kiiltopintaisilla. Rakastan tällaista tunnelmaa - ja olen muuten samoin vakoilija. On ihmeellistä saada väläyksiä jostain, mitä ei oikeasti tunne.

      Poista