sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu



Matt Haig: Poika nimeltä Joulu
Aula & Co 2016
A Boy Called Christmas 2015
Suomentanut Sarianna Silvonen
Kuvittanut Chris Mould
267 sivua
Arvostelukappale
Brittiläinen lastenromaani

”Päivää, tontut! Näyttää siltä, että olemme saaneet erityisen vieraan juuri sopivasti jouluksi! Koska nyt on joulunaika, mielestäni meidän tulisi muistaa vanha kunnon tonttumainen vieraanvaraisuus, vaikka hän onkin ihminen.”
Tontut henkäisivät sanan kuullessaan.
”Ihminen!” eräs tonttu huusi. ”Entä uudet säännöt?”


Suomi muutama vuosisata sitten. Nikolas on 11-vuotias poika, joka elää köyhyydessä. Hänen äitinsä on kuollut epäselvissä oloissa. Isä Joel on puunhakkaaja, joka lähtee tutkimusmatkalle saadakseen pienelle perheelle paremman toimeentulon. Nikolaksen uskollisena ystävänä elelee pieni Miika-hiiri, rakkaita ovat myös ainoat lelut, naurisnukke ja puinen reki. Kun isä lähtee parempaa elämää hakemaan, tulee Nikolasta hoitamaan julma Charlotta-täti, jonka pöyristyttävä itsekkyys ja suoranainen ilkeys saavat Nikolaksen karkaamaan kotoa kohti pohjoista. Apua hän saa Salama-nimiseltä porolta, myös Miika lähtee mukaan. Matka ei kuitenkaan ole helppo ja pohjoiseen tonttujen maahan saavuttuaan Nikolas joutuu monenlaisiin vaaroihin. Tontut eivät näet ole sellaisia, joihin me olemme tottuneet: ne voivat jopa syödä ihmisiä. Kovin hellämielisiä eivät ole muutkaan kohdalle osuvat uudet tuttavuudet.

Jos pian 11-vuotiaalta esikoiseltani kysytään, saattaa brittiläisen Martin Haigin Poika nimeltä Joulu olla hyvinkin tämän vuoden paras lastenromaani. Luimme kirjaa yhdessä ääneen vuorovedoin siten, että minä luin ensin yhden luvun, sitten esikoiseni luki seuraavan, sen jälkeen taas minä. Haigin romaani piti otteessaan niin, että illat kirjaa ääneen lukiessa venyivät pitkiksi, kun lukemista ei malttanut lopettaa kahden tai kolmen luvun jälkeen. Sarianna Silvosen suomennos on nautittavaa luettavaa. Chris Mouldin ilmeikäs kuvitus täydentää kokonaisuutta mainiosti:


Kokonaisuus kiehtoo, ihmetyttää, naurattaa, hetkittäin surettaa ja jännittääkin sopivasti. Suomalaisia lukijoita ihastuttanee myös se, että romaani sijoittuu kokonaan Suomeen. Maatamme koskevat faktat ovat hetkittäin kaukana totuudesta, mutta mitä pienistä: saturomaaniahan tässä luetaan. Haig yhdistääkin mainiosti brittiläisen, ylikansallisen ja suomalaisen perinteen. Esimerkiksi häijyluonteinen ja persoonallisella tavalla jopa riemastuttava Totuuskeiju pohjaa ehkä ainakin osin irlantilaiseen folkloreen, johon mahtuu ilkeitäkin keijuja. Henkilögalleria on kaiken kaikkiaan mainio aina neuvokkaasta ja selviytyvästä Nikolaksesta tämän tappamisella uhkaavaan Sebastian-peikkoon, Pikku-Nuusaan ja juuston olemassaoloon uskovaan Miikaan. Usko tonttuihin ja joulupukkiin on myös – tietenkin – vankka. Pahaa kasvattavan Vodol-ukin tarkoitusperät puolestaan voi nähdä puhtaan poliittisina: pelosta kumpuavana kontrollinhaluna.

Hetkittäin tarina on hurja. Kuten myös Amma ja Rouva Huu mainitsevat, kirja on hetkittäin makaaberi. On varmasti makuasia, miten tonttujen ihmissyönnin tai tappamisella uhkaavan jättiläisen kokee, mutta meillä kaikelle tälle naurettiin lämpimästi. Brittihuumori kukkii mitä parhaiten: Hetkittäin hurjan kuorensa alla Poika nimeltä Joulu on sydämellinen lastenromaani, jonka ytimessä on usko mahdollisuuksiin ja parempaan huomiseen.

Kirjan alku kertoo lopun: kyse on joulupukin todellisesta tarinasta. Poika nimeltä Joulu onkin kirja, jonka paras lukuaika on juuri nyt, joulun alla tai joulun aikaan. Lämmin suositus tälle hauskalle, hurjalle ja jouluiselle tarinalle, jonka suurin opetus kuuluu: Mahdottomuus* on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä.


*Mahdotonta on ”vanha tonttukirosana”.



P.S. Muistakaa osallistua arvontaan, jossa kaksi voittaa sarjaliput Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumiin ensi keväänä.

6 kommenttia:

  1. Oltiin samoihin aikoihin asialla! :)
    Kirja herätti minussa ehkä ristiriitaisempia tunteita, mutta pääsääntöisesti olen ihan samoilla linjoilla. Aluksi kirjan "Suomi" tuntui teennäiseltä, mutta aivan kuten sanoit, tajusin, että saturomaaniahan tässä luetaan. Lopulta eri perinteiden yhdistely oli aika veikeää.
    Hyvä huomio tuo irlantilainen keikuperinne!
    Iltalukuhetkenne kuulostavat ihanilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, niinpäs kuta kuinkin oltiinkin. :)

      Minä luulen, että minä nautin tästä kokonaisuudessaan niin paljon, koska joulutyttökin oli innoissaan. Kyllä minuakin aluksi vähän epäilytti, mutta kaikki epäilykset karisivat pian. Hetkittäin hurja, mutta kertakaikkisen mainio tapaus.



      Poista
  2. Tätä lukiessa suorastaan yllättyy, ei ehkä perinteisin ja silotelluin joulutarina ilkeine tonttuineen ja päiden räjäytyksineen...Mutta pidin kovasti! Jouluviikolla (ensi viikolla! <3 ) ehdin minäkin tästä kirjoittamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, totta! Tässä tuli kyllä monenlaista vastaan, mutta minäkin pidin, samoin esikoinen. Ihanaa, että sinäkin kirjoitat tästä pian. ♥

      Poista
  3. Jouluja, kirjabloggareiden kuningatar, Lumiomenan Katja! (tai niin olen sinusta aina ajatellut ;) Itse pidin tästä tarinasta myös ihan yllättävän paljon, mutta kyllä on pakko sanoa, että siinä vaiheessa, kun se Nikolas räjäyttää sen peikon pään, niin mentiin melkein yli... ;) Mutta muuten tämä oli ilahduttavaa luettavaa ja kirja sopii loistavasti luettavaksi BFF-lukuhaasteeseenkin, sillä ainakin siinä oli ystävyys tärkeässä asemassa ;)
    https://arcakiraniia.blogspot.fi/2016/11/bff-lukuhaaste-201116-1422017.html
    KiraNiia @ Arca Fabulorum - Tarina-arkku

    VastaaPoista
  4. P.S mistä siihen arvontaan pääsee osallistumaan? ...tahtoo mukaan! :)

    VastaaPoista