tiistai 3. maaliskuuta 2015

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat



Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Gummerus 2014
Kansi: Jenni Noponen
Sivuja: 222
Arvostelukappale

Kotimainen romaani

On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten. Ne voivat unohtua, mutta kun ne palaavat mieleen, ne ovat aina nyt, ja aina yhtä isoja, niin kuin ne olisivat juuri tapahtumassa.

Jokaisella meistä on entä jos -ajatuksia? Entä jos meteoriitti tippuisi päähän, mitä jos voittaisin lotossa, millaista olisi jos pyörremyrsky veisi talon mukaan? Sattuma voi muuttaa kenen tahansa elämän. Mutta mitä sitten? Taivaalta tippuva jäälohkare tappaa Saaran äidin. Saaran täti Annu voittaa lotossa jättipotin - kahdesti. Skotti Hamish MacKay on mies, johon salama iskee kaikkiaan viidesti. He kaikki etsivät selitystä oman elämänsä kululle.

Pidän paljon kirjoista, joissa on pieniä omituisia arjen sattumia, sellaisia, jotka antavat teokselle realismia laajemmat puitteet, mutta eivät ole fantasiaa tai edes puhdasta maagista realismia. Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat on täynnä realismin ja arkitodellisuuden outouksien rajalla liikkuvia asioita, joita sattuma määrittää. On sattumaa, käsittämättömän huonoa onnea, että taivaalta putoava jäälohkare surmaa ihmisen. Mahdollista se on. Ja se, että samaan sukuun ja samalle ihmiselle osuu lottovoitto kahdesti on melko kummallista sekin. Todennäköisyyslaskenta ei antaisi näille sattumille kovinkaan suuria mahdollisuuksia, mutta Saaran elinpiiri on näitä outouksia täynnä.

Sanon heti, että Ahavan romaani on juuri sellaista kirjallisuutta, jota haluan lukea. Se kiehtoo alusta saakka: sahanpurutalon ja kartanon elinpiiri on vinksallaan ja koettelumuksista ja haamuista huolimatta omalla omituisella tavallaan turvallinen. Jo matka Annu-tädin lottovoittorahoillaan ostamaan kartanoon on kuin ihme: sinne johtava puukuja avautuu samettiverhoksi ja miten vanha talo on elävä. Asiat eivät kuitenkaan ole selkeitä, sillä Saaran äiti on jäänyt kesken ja haamut voivat tulla öisin. Muistelemalla Saara koettaa rakentaa äitinsä: millainen äiti oli töissä, millainen tavallisesti, millainen elossa. Ihmisellä ei ole selkeitä rajoja, vaikka Hercule Poirot osaa sellaiset vainajille piirtää.

Ahava on taitava kirjoittaja. Hurjan taitava. Hänen tekstinsä pureutuu kiinni lukijaan eikä sen otteesta halua päästä irti. Vivahteikas teksti on täynnä sävyjä, muttei liian värikylläisesti. Mieleni tekisi sanoa, ettei Taivaalta tippuvissa asioita ole mitään liikaa ja kuitenkin kaikkea tarpeeksi. Silti hyvässäkin kokonaisuudessa tietyt osiot ovat vahvempia kuin toiset: siinä missä Saara on erinomainen kertoja ja yksi viimeaikaisen kirjallisuuden parhaimmista lapsihahmoista, jäävät sinänsä kiinnostavat ja sattumia jollain tavalla selkeyttävät Annun ja Hamish MacKayn kirjeet pakostakin hieman varjoon. Kuitenkin myös ne ovat kiinnostavaa luettavaa, hyvin kirjoittuja ja hallittuja, romaanissa paikkansa perustelevia.

Nimenomaan Saaralle ja osin Annullekin Ahava osaa poimia juuri oikeanlaiset ajatukset ja kirjoittaa ne lauseiksi, jotka puhuttelevat lukijaa. Taivaalta tippuvissa asioissa kysytään esimerkiksi miten joku asia tai ihminen lopetetaan silloin, kun preesens muuttuu imperfektiksi. Avahan onnistuu yhdistää arjen elinpiiri ja sattuman määrittelemä sadunomaisuus - jääkimpaleen hajoittaneen äidin riekaleet, merenneitona uiskenteleva lapsi, sahanpurutalon ihmeellinen yllätys, vaalenevat illat ja ihmisen yritys todistaa ties mitä

Suru, raadollisuus ja kauneus elävät rinta rinnan. Asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa. Juuri näitä tapahtumia tarvitaan, vaikkei niille syytä tai selitystä olekaan. En olisi halunnut tämän kirjan päättyvän, mutta jos ei ole loppua, ei ole tarinaa. Tässä sellainen on, oi kyllä, ja olen sen lumoissa.

26 kommenttia:

  1. Voi, kuinka paljon saankaan taas sinulta näitä lukutärppejä. Haluan ehdottomasti lukea tämän kirjan myös! Nytkin minulla on kesken kirja, jonka en halua loppuvan. Ihanaa tämä lukeminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, ooh, ihana kuulla. Tämä on loistava kirja, pidin niin paljon. Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia, mutta tiedän että jos tämä olisi ilmestynyt viime vuonna, olisi se ollut yksi Blogistania-ehdokkaistani. Ja lukeminen on! <3

      Poista
  2. Kuulostaapa hyvältä kirjalta! Jo pelkkä kirjan nimi ja kansi saivat kiinnostumaan, molemmat tosi kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, samaa mieltä nimestä ja kannestakin - sisältö vielä hienompi. Kannattaa lukea. :)

      Poista
  3. Ihanaa Katja että tykkäsit tästä! Minullakin odottaa lukemista, joten oli kiva kuulla että hyvää on tulossa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, hyvää on tosiaan luvassa - lukuisten muiden hyvien joukkoon. :)

      Poista
  4. Oi, kun luin tekstiäsi, tuli heti semmoinen tunne, että tähän kirjaan haluan tutustua.
    Taivaalta tippuvat asiat pääsi yhä pitenevälle lukulistalleni.

    Tällaiset arjen odottamattomia sattumia sisältävät tarinat, joista löytyy kuvauksesi mukaista maagista realismiakin, kiehtovat minua kovasti!

    Kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, luulen että pitäisi Ahavasta. <3 Minä aion etsiä itselleni Ahavan esikoisen, Eksyneen muistikirjan.

      Ja sama, arjen kummalliset sattumat jaksavat kiehtoa ja siten houkuttaa kirjan sivuille.

      Poista
  5. Kirjoitat tästä niin houkuttelevasti, että pakko heittää lukulistalle. Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
  6. Gummeruksen viime vuoden Joulukukassa tämä kirja oli ehdottomasti se, jonka olisin kevään kirjoista valinnut luettavaksi. Aihe vaikutti kiinnostavalta, ja Ahava puhui kirjasta houkuttelevasti. Hauska siis lukea, että pidit tästä noin paljon.

    Kirjan kansi on myös hieno ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olisi ollut ihana päästä Joulukukkaan kuuntelemaan Ahavaa. En silloin päässyt, mutta onneksi kirja vaikutti joka tapauksessa niin houkuttelevalta. Hieno romaani, joka jää mieleen. Suosittelen. <3

      Poista
  7. Tämä jäi heti mieleen katalogista! Ihana kuulla, että on noin hyvä! Toivottavasti saan myös pian luettavaksi
    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, mielestäni on juuri niin hyvä. Kunpa saisit kirjan pian. :)

      Poista
  8. Mä Rrrrakastin tätä kirjaa. Ja valitsin juttuuni saman sitaatlin kuin sinä :)

    ( http://www.lily.fi/blogit/sivulauseita/taivaalta-tippuvat-asiat )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi K, oi, kirjoititi ihanasti tästä (ja niin kirjoitat muutenkin!). <3

      Poista
  9. Tämä pitää selvästikin lisätä lukulistalle!

    VastaaPoista
  10. Voiko kirjalla olla houkuttelevampaa nimeä! VaIkka sieltä tippuisi jäälohkare, kansi ja nimi vaikuttavat runollisilta. Lukulistalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä on runollinen ja hieman julma ja ihana. Suosittelen!

      Poista
  11. Taivaalta tippuvat asiat jätti haikeansurullisen ja lämpöisen olon. Tässä on kirja, jota voi sanoa kauniiksi. Saaran osuus oli vahvin, mutta Annulla ja Kristalla oli myös paikkansa tarinassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, juuri tuollaisen olon tämä kirja jätti. Hieno kokonaisuus, pidin valtavasti. <3

      Poista
  12. Luin tämän viikonloppuna, ja olen vieläkin aivan Ahavan lumoissa, vaikka olen lukenut tämän jälkeen jo monenlaista muuta. Tästä muodostui jotenkin niin henkilökohtainen lukukokemus, että se oli aivan hurjaa. Surullista, raadollista ja kaunista - oi kyllä!

    Ihana kuva! <3

    VastaaPoista
  13. Katja, kaksi ja puoli vuotta on kulunut postauksestasi, ja minä vasta täällä.
    Olen lukenut nyt syyskuussa kaikki Ahavan kirjat.
    Ajattele, kirjailija kirjoittaa kaksi kirjaa elämän sattumanvaraisuudesta, ja sitten taivaalta tippuu jotain sellaista, mikä antaa aiheen kolmanteen menetysten kirjaan, tähän viimeisimpään 'Ennen kjin mieheni katoaa'.

    VastaaPoista