Kustantaja: Otava 2014
Suomennos: Sauli Santikko
Alkuteos: The Understudy 2005
Sivuja: 367
Arvostelukappale
Brittiläinen romaani
Stephen C. McQueen piti kahta ansioluetteloa.
Kaikkien ihan oikeiden saavutustensa ohella hänellä oli rinnakkainen ansioluettelo. Se oli hänen elämänsä hyväonninen versio, jossa kaikissa melkein onnistumisissa, läheltä piti -tilanteissa ja uusissa mahdollisuuksissa olikin käynyt parhain päin. Tässä versiossa hän ei ollut kaatunut pyöräillessään koekuvauksiin eikä saanut harjoitusten ensimmäisellä viikolla vyöruusua.
Juuri alkanut kesälomako ja sen tuona laiskuusko syynä, mutta monisanainen nainen kokeilee semilyhyen kirjajutun kirjoittamista. Aidosti lyhyeen en taida kyetä, mutta pitemmittä puheitta:
Mitä? Näyttelijä Stephen McQueenilla, jonka nimikin osoittaa kohtalon julmuutta, ei mene hyvin: hän esittää ruumiita tai itäeurooppalaisten rakastamaa Osku Oravaa. Ex-vaimo elää loistokasta elämää ja pieni tytär on etäinen. Asuntokin on oikea murju. Lisäksi Stephen on tietenkin täydellisen komean ja lahjakkaan Josh Harperin varamies. Mutta mitä tapahtuu, kun ikuinen varamies kohtaa Joshin kauniin ja fiksun Nora-vaimon? Entä saako varamies astua joskus näyttämölle?
Miksi? Englantilainen, käsikirjoittajanakin tunnettu David Nicholls on kirjoittanut mielestäni yhden hyvän ja yhden korkeintaan keskinkertaisen suomennetun romaanin. Täten en oikein tiennyt, mitä odottaa, kun pyysin arvostelukappaleen Varamiehestä, mutta lähtökohtaisesti kirja kiinnosti.
Lukukokemus? Luin kirjan melko nopeaan, muutaman töihin suuntautuvan bussimatkan aikana. Aluksi Varamies ei vakuuttanut: kauheaa kohkaamista, johon kuuluu sekoilua teatterimaailmassa, päihteitä ja hieman teennäisenhauskaa dialogia: Voi helvetti sentään, moi kaikille, sorisorisori --. Sitten tapahtuu jotain ja kirja alkaakin paitsi vetää, myös vakuuttaa ja lopulta koskettaakin. Suosikkikaupunkiani Lontoota, etenkin teatterikeskittymää Leicester Squaren ympäristössä, kuvataan onnistuneesti. Nicholls on pakostakin taitava, sillä hän saa kuin saakin lukijan puolelleen - ärsyttävän luuserinsa Stephenin puolelle. Tästä huolimatta Varamies ei lukukokemuksena yllä kuin keskiverroksi, mutta ei sen niin väliäkään. Se tarjoaa paikoin kiusallista, mutta enimmäkseen hauskaa, sujuvaa ja ennen kaikkea nokkelaa ajanvietettä.
Summa summarum: Kohkaaminen ja dialogin ajoittainen pakkohauskuus antavat miinusta, mutta plussaa tulee toimivasta tarinasta ja sujuvasta kokonaisuudesta: Tästähän saisi oivallisen brittikomedian elokuvateattereihin!
--
P.S. Osaan minä sen oikeasti lyhyenkin: Brittiläisen David Nichollsin romaanissa Varamies b-luokan näyttelijä Stephen C. McQueen pääsee näyttämään kykynsä. Sujuvasti kirjoitettu, turhaa kohkaamista, nopeaa dialogia ja lontoolaisen teatterimaailman elämää kuvaava kirja on nokkela romanttinen komedia, joka toimisi myös elokuvana.
Olipas hauskaa lukea tästä uutuudesta, vaikka en olekaan sitä omalle lukulistalleni merkinnyt. "Sinä päivänä" oli antoisa lukukokemus, jota muistelen lämmöllä: pidin kirjasta kovasti - paitsi lopusta!! "Kaikki peliin" ei sen sijaan oikein vakuuttanut, ja ehkäpä siksi olen ohittanut tämän uutuuden vain hyväntahtoisella huomaamisella.
VastaaPoistaPS. Onneksi ei ole pakko olla lyhytsanainen, vaikka joskus onkin ehkä terveellistä sitä yrittää... Minkäs sille voi, että kirjoittava käsi (vai mieli?) aina innostuu :)
Katja, minulle kävi samoin Sinä päivänä -kirjan kanssa: en pitänyt lopusta, mutta muuten kirjan lukeminen oli. Tämä Varamies on parempi kuin Kaikki peliin, mutta en ihastunut tähän niin paljon kuin toivoin.
PoistaJa hih, totta. Kirjoittaessa teksti vie ja juttu rönsyilee. :)
Sinä päivänä oli hyvä, vaikka lopusta taisin ajatella, kuten sinäkin aikoinaan. Kaikki peliin ei ollut hyvä, mutta tämä siis sijoittuu siihen väliin...Nauratti tuo sinun lyhyt arvostelusi - varsin osuvasti kiteytetty. Minä kirjoitan ainoastaan tuollaisia, ihan pikkuruisia luonnehdintoja.
VastaaPoistaKirjailijatar, Sinä päivänän loppu oli myös liikaa sen tv-sarjan kaltainen. Minulle tämä uusi oli juuri ja juuri ajanvietettä, melkein ajanhukkaa. Mutta esimerkiksi Kirjasieppo piti kovasti. :)
PoistaKatja, minä olen nähnyt vain filmin, joka on tehty kirjan Sinä päivänä perusteella ja minusta se oli hyvin keskinkertainen, joten en vain jaksa hänestä nyt innostua. Juuri nyt on niin uskomatonta luettavaa, että voisin unhoittaa kaiken muun...
VastaaPoistaLeena, minä en ole nähnyt ko. elokuvaa enkä haluakaan nähdä. Voisin kuvitella, ettei se ole elokuvana ollenkaan hyvä. Kirjana sen sijaan napakka ja ihan hauska.
PoistaSinä luitkin jotain huikeaa!
Napakka arvio, yhdyn täysin mielipiteeseesi. Kovaa kohkausta, vähän sisältöä. Sinä päivänä oli sentään lukukokemus tähän verrattuna. (Leffa oli laimea, kuten Leena sanoo.) Ehkä Hugh Grant toisi tähän jotain kiinnostavuutta?
VastaaPoistaArja, sinäkin ehdit jo lukea tämän? Ja joo, Hugh Grant - kyllä kiitos! Voisi muuten esittää ketkua Joshia!
PoistaTuskin tartun kirjaan, mutta mukava lukea sinulta näitä lyhyitä ja napakoitakin! :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, hih! Joskus pitää yrittää. (Kirjoittaa napakasti.)
PoistaHeh, hauska postaus. Lyhyestä tosiaan virsi kaunis, mutta ja kun on aina niin paljon sanottavaa itsellänikin :D
VastaaPoistaDavid Nichollsilta en ole itse lukenut kuin Sinä päivänä, joka oli ihan hyvä, mutta ei niin hyvä, että kiinnostus riittäisi enää näihin uudempiin. Ja ehkä ei tarvitse riittääkään jos taittavat jo enemmän ajanhukan puoleen?